Ajatuksesi ovat vääriä

Tänä viikonloppuna tuli taas kerran kova ikävä alkuperäistä Facebookia, jossa ihmiset tökkivät toisiaan ja lähettivät toisilleen virtuaalilahjaksi nallekarhuja ja samppanjaa. ”Uutiset” olivat tuolloin sitä tasoa, että ystäväsi Sari on ostanut kanoja – tämä liittyi Farmville-peliin, ei oikeisiin kanoihin, eikä eläinten oikeuksiin, hormonibroilereihin, ympäristötuhoihin tai hikipajoihin.

Näyttökuva 2016-02-01 kello 18.57.50

Kuva Facebook

Tänä viikonloppuna suvaitsevaisto (anteeksi ruma sana) meuhkasi kirjailija Jyri Paretskoin kolumnista. Tai siis niin ihmiset ainakin antoivat ymmärtää, minusta vain tuntui, että moni heistä oli lukenut eri tekstin kuin minä. Kun luin kohukolumnin, olin samaa mieltä Paretskoin kanssa. Sitten luin Facebookista, että koska olen Paretskoin kanssa samaa mieltä, olenkin ihan samanlainen kuin se hiljainen enemmistö natsi-Saksassa, joka käänsi katseensa, kun juutalaisia kaasutettiin (vastarintatoiminnalle on muuten totalitarismissa aika huonot edellytykset). ”Sä olet siis sitä mieltä, että päättäjät tietää kyllä”, minulle sanottiin, vaikkei kolumnissa lukenut mitään sellaista. ”Sun mielestä siis ei pidä välittää mistään, ollaan hiljaa vaan ja keskitytään omiin asioihin?”

Sen takia, että pidin kolumnista, olinkin yhtäkkiä natsi ja rasisti. Nykytilanteessa ei kuulemma voi sanoa, ettei ole mielipidettä. Pitää olla mielipide, muuten on niiden puolella! Sekin tuntuu unohtuneen, että kaikki eivät ajattele yhtä nopeasti kuin toiset. Siinä vaiheessa kun vasta mietin, ainakin kymmenen bloggaajaa oli jo ehtinyt ottaa kohukolumniin kantaa, somessa päivystävien ajattelijoiden lisäksi. Monilla Facebook-tuttavillani kannanotot olivat koulukiusaamishenkisiä, mentiin ala-arvoisesti kolumnistin kykyihin ja ajatteluun, mistä tuli todella lannistunut olo.

Näyttökuva 2016-02-01 kello 18.47.22

Käytin viikonloppuna aikaa siihen, että poistin itseni lukuisista Facebook-ryhmistä ja lopetin monien somekavereideni päivitysten seuraamisen. Viime syksynä sain potkut Facebookin feministiryhmästä, koska olin vääränlainen feministi. En jaksanut opetella juurta jaksaen nuorten feministien vaatimaa äärimmäisen poliittisesti korrektia kielenkäyttöä. Loputtomia kirjainlyhenteitä ja hämäriä termejä. En myöskään muistanut aina kirjoittaa miesoletettu, vaan kirjoitin hajamielisyyksissäni että mies. Kirjailijana en ole tottunut sensuroimaan omia sanavalintojani.

Mielipiteiden ilmaisemista tulee koko ajan vaikeampaa. Mitä tahansa sanoo, joku leimaa ja liittää johonkin ääripäähän, tosin aina ei edes tarvitse sanoa mitään, riittää että on olemassa tai tykkää jostain, mistä ei saisi. Sitten ihmetellään, miksi jotkut haluavat olla hiljaa ja keskittyä omaan elämäänsä.

Ja joo, olen itsekin kirjoitellut blogiini mielipiteitä, mutta nyt on alkanut tuntua, ettei mielipiteistä ole mitään hyötyä. Kaikki porukat, -ismit, ajatussuunnat ja puolueet tuntuvat tosi vierailta. Tämä aika ja maa tuntuvat vierailta.

Kommentit
  1. 1

    neitiniemi sanoo

    Tuttu tunne. Poistin itse itseni samasta face-ryhmästä, koska yhdestäkään asiasta ei voinut keskustella asiallisesti vaan aina päädyttiin pilkkaamaan niitä kirjoittajia, jotka eivät osanneet käyttää oikein uusimpia feministisiä termejä.

    • 1.1

      laurahonkasalo sanoo

      Täsmälleen sama kokemus. Ja olen sentään opiskellut naistutkimusta yliopistossa.

      • 1.1.1

        Koira sanoo

        Minkälaista naistutkimuksen opetus on Suomessa? Olen ymmärtänyt, että ainakin Yhdysvalloissa siitä on tullut todella väritettyä, puolueellista ja ideologista. Siellä opetetaan asiat yksipuolisesta; ainoasta ehdottoman oikeasta näkökulmasta, tehdään hätäisiä johtopäätöksiä eikä eroteta kausaliteettiä korrelaatiosta. Siitä on siis tullut kuulema hyvin epätieteellinen rinkirunkkaus kerho.

        Onko siis Suomessa opetuksen ja tutkimuksen taso Yhdysvaltoja paremmalla tasolla? Tehdäänkö täällä siis ihan varteenotettavaa tiedettä vai onko se täälläkin vain vääristyneen ideologian levittämistä patriarkaalisesta yhteiskunnasta ja valkoisen miehen syyllisyydestä kaikkiin maailman ongelmiin? Olisi mukavaa kuulla sellaisen henkilön mielipide, joka on sitä opiskellut.

  2. 2

    kata sanoo

    Tää on hyvä. Meinasin linkittää tämän facebookissa mutta en uskaltanut, koska en tiedä minkä leiman saan sen perusteella otsaani. Että NIINPÄ!

  3. 3

    Toveri E sanoo

    Vuodatus Feministiryhmästä: En ymmärrä, miksi kaikki pitää ottaa niin henkilökohtaisesti. Silloin otan kyllä, jos joku todella loukkaa henkilökohtaisia ominaisuuksiani kuten sukupuoltani, seksuaalista suuntautumistani, perhetaustaani jne. Kuitenkin olen siinä onnellisessa asemassa että vain yksi ominaisuuksistani, sukupuoli, on se joka aiheuttaa suuressa osassa ihmisistä irrationaalista vitutusta. Sen sijaan olen turvassa oikeastaan kaikilta muilta sorron muodoilta.

    Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Joidenkuiden sieluun sattuu, kun heidän sukupuolensa, seksuaalinen suuntautumisensa tai mikä tahansa henkilökohtaiseksi koettu ominaisuus sivuutetaan, tai sitä aktiivisesti syrjitään. Suuttuminen on heidän oikeutensa ja meidän heidän kärsimyksestään tietämättömien on vain hyväksyttävä se. Se on aitoa suvaitsevaisuutta.

    Suuri osa hyvinvoivien ihmisten maailmantuskasta johtuu siitä, että jokainen vastoinkäyminen otetaan henkilökohtaisesti, vaikka oikeasti ei olisi mitään tarvetta. Valkoisella, taloudellisesti hyvinvoivalla cis-heteroihmisellä, vaikka sitten naisella, on oikeasti paljon etuoikeuksia jotka on myös otettava huomioon.

    Ei siellä ryhmässä oikeasti ole mitenkään vaikeaa, jos ottaa kritiikin kritiikkinä ja oppii virheistään. Oppimisesta on siellä tehty poikkeuksellisen rankkaa, mutta feminismin diskurssia voi ensin harjoitella myös turvallisemmissa ympäristöissä, jos kritiikin kokee häiritsevän henkilökohtaisesti.

    Myös feministiryhmässä argumentoidaan joskus väärin, sillä siellä vaikuttavat ihmiset eivät ole täydellisiä, ei yksikään heistä. Suuttumuksen näyttäminen on oleellinen, joskus performatiivisetkin mittasuhteet saava osa sorronpurkutalkoita, ja teen sitä myös itse silloin kun koen sortoa itse. Tämä mielessä pitäen ja kanssaihmisiä suvaiten on aivan mahdollista jatkaa keskustelua napautuksen jälkeen. Samaa odotan misogynisteiltä, joille huudan pää punaisena heidän ”varomattomien” sanavalintojensa jälkeen: että he pyytävät anteeksi ja jatkavat elämäänsä ja ehkä oppivat jotain, eivätkä pyöri pitkin internettiä lokaamassa naisia ja selittelemässä omaa tietämättömyyttään.

    • 3.1

      laurahonkasalo sanoo

      Kyllä siellä ryhmässä minun aikanani harrastettiin ihan selvää nettikiusaamista (ei minua kohtaan), mutta hyvä jos olet kokenut sen mielekkääksi keskustelualustaksi.

      • 3.1.1

        Anna sanoo

        Mielestäni toisten uhkailemista ja kuoleman toivottelua ei voi pitää asiallisena keskusteluna, oli toinen osapuoli sanonut mitä hyvänsä. Tällaisiakin kommentointeja näin ryhmässä useampia, kun siellä vielä olin, ennen kuin minutkin heitettiin ulos.

    • 3.2

      Feministi sanoo

      Kyllä siinä ryhmässä on asiatonta nettikiusaamista. Ja jos et jostain asiasta ajattele oikein, olet suoraan paha ihminen.
      Ryhmä on helppo ehkä sinulle, mutta kyllä moni pilaa päivänsä sen tyhmän takia.

      • 3.2.1

        laurahonkasalo sanoo

        Jossain vaiheessa netissä oli jopa tukiryhmä Feministiryhmän uhreille.

    • 3.3

      Harhainen hippi sanoo

      Huh. Ei nyt ihan ensimmäisenä olisi tullut mieleen, että pitää käydä harjoittelemassa ’turvallisessa’ ympäristössä oikeanlaista kirjoitusta. Olen mies, joten voitte avautua/moittia:)

      Toveri E:llä oli kyllä aika rankkoja juttuja; 1. suuttuminen on perusoikeus, jos kokee, että jokin henkilökohtaiseksi koettu ominaisuus sivuutetaan.

      Älä nyt viitsi. Kyllä tässäkin pitäisi olla taas reunaehtoja tai realismia. 2 naista on työhaastattelussa, kummallakin on samanlaiset tutkinnot. Toinen sanoo (ja toveri E:n mukaan oikeudellisesti suuttuu), että hänen pitää saada työpaikka koska hän on kauniimpi. Mies ja nainen hakevat raudoittajan paikkaa, kummallakin on samat tutkinnot. Mies sanoo, että hänen pitää saada paikka koska hän on vahvempi.

      Ihmiset ovat kaikki erilaisia. Meillä ei oikein muita olekaan, kuin henkilökohtaisia ominaisuuksia.

      2. ’Huudan pää punaisena heille vääristä sanavalinnoista… odotan, että he pyytävät anteeksi’

      Ei ihme, että tarvitaan tukiryhmä feministiryhmän uhreille;) Kirjoitat väärin, eli kuten OP ja käyttää vahingossa sanaa mies, tai sitten ihan kokemattomuuttaan (ei ole käynyt harjoittelemassa diskurssia turvallisilla alueilla) niin Toveri E, sekä oletettavasti myös muutama muu, huutaa pää punaisena odotuksena, että toinen pyytää anteeksi.

      Olen ollut huomaavinani parisuhteessa, että paremman tuloksen saa pyytämällä kuin huutamalla. Jos vielä parisuhteessa ensin huutaa ja sitten odottaa toisen pyytävän anteeksi, niin ei mene hyvin.

    • 4.1

      laurahonkasalo sanoo

      Ei kannata mennäkään, siitä tulee nopeasti riippuvaiseksi, vaikka hermot menee…

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *