Kiukuttelua avioliitosta

nayttokuva-2016-11-23-kello-18-53-23

Arvid Järnefelt: Heräämiseni (Weiling & Göös, 1894)

Luin tämän teoksen, koska tolstoilaisuus kiinnostaa. Arvid Järnefelt oli luuotavasti tolstoilaisuuden innokkain kannattaja Suomessa. Heräämiseni on omakohtainen kuvaus siitä, miten hän päätyi kristillisen rakkaudenopin kannattajaksi. Jokaista ihmistä tulisi rakastaa kuin omia omaisia ja Jumalaa. Tolstoilaisuuden periaatteet olivat ristiriidassa voitontavoittelun, kilpailemisen ja uralla etenemisen kanssa. Järnefeltin tuomarin ammatin kanssa aate sopi erityisen huonosti yhteen. Järnefelt lopettikin ammatissa toimimisen ja ryhtyi maanviljelijäksi sekä kirjailijaksi.

Myöhemmin Järnefelt herätti pahennusta radikaalilla kristillisyydellään. Häntä syytettiin kristilliseksi anarkistiksi. Tolstoilaiset vastustivat kirkkoa ja jopa valtiota – oikea kristitty ei tarvitse instituutioita harjoittaakseen uskontoa.

Heräämiseni on häkellyttävän moderni kirja, jopa kieleltään. Järnefeltin kokemuksiin on helppo samastua. Alussa hän etsii onnea juhlimisesta, poliittisesta toiminnasta ja erilaisista toveriporukoista. Hän janoaa hyväksyntää väärin keinoin. Henkinen vapaus koittaa, kun hän ymmärtää sisimmässään, että Jumala rakastaa ehdoitta.

nayttokuva-2016-11-23-kello-18-53-14

Kun olin lukenut Järnefeltin teoksen, luin sattumalta tämän kirjoituksen. Olen täsmälleen samaa mieltä. Sattumalta olin myös juuri katsonut The Crown -sarjan viimeisen jakson, jossa prinsessa Margaretia kielletään menemästä naimisiin Peter Townsendin kanssa vain siksi, että mies on eronnut, ja Margaretin sisar on kuningattarena anglikaanisen kirkon johtaja, kirkon joka ei hyväksynyt sitä, että eronneet menevät uudelleen naimisiin. Prinsessa Margaret ei tainnut koskaan tulla onnelliseksi menetettyään suuren rakkautensa.

Uskonnollisena ihmisenä tuntuu pohjattoman surulliselta, että jotkut tahot edelleen häiriköivät Suomen henkistä ilmapiiriä kiukuttelemalla sukupuolineutraalista avioliittolainsäädännöstä. Jeesushan on nimenomaan neuvonut kristittyjä olemaan tuomitsematta ja rakastamaan muita ihmisiä ehdoitta. Sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajat aiheuttavat teoillaan muille ihmisille paljon ahdistusta. On myös hyvin vaikea käsittää, että yhteiskunnan voimavaroja tärvätään tämän asian veivaamiseen edestakaisin.

Maailma muuttuu. Lopulta prinssi Charleskin sai luvan mennä naimisiin eronneen naisen, Camillan kanssa. Vielä 1960-luvulla Suomessakin papit ja piispat väänsivät siitä, saako eronnutta vihkiä kirkossa. 1880-luvulla piispainkokous päätti, että yliopisto-opinnot eivät sovi naisille.

Mitä jos mentäisiin sukupuolineutraalin avioliittolainkin kanssa eteenpäin, ei taaksepäin.

Lentokoneita ja samppanjaa Helsingissä

nayttokuva-2016-11-21-kello-11-23-40

Helsinkiin, tuohon pohjoiseen metropoliin, pääsi kätevästi lentokoneella jo 1920-luvulla.

Ture Janson–Erkki Kivijärvi: Hyvä Helsinkimme (Holger Schildtin kustannusosakeyhtiö, 1926)

Tämä kirja on hupaisan lennokas kuvaus elämästä Helsingissä. Kirjassa käydään läpi mm puistot, huvitteluelämä, eduskunnan sekä kaupunginvaltuuston toiminta, teatteritarjonta, kirjallisuus ja kuvataide, lääkärit ja urheilumahdollisuudet. Tyylilaji on hilpeä.

nayttokuva-2016-11-21-kello-11-24-10

Jazzaavat nuoret naiset ja miehet!

Helsinki on ollut vilkas huvittelu- ja urheilukaupunki, vaikka kieltolaki kaatoikin ravitsemusliikkeitä. Hauskasti kuvataan myös kahviloita, joissa herrat viihtyvät merkillisen pitkään teekupposen ääressä ja poliisi tekee usein ratsioita. Myös herrasmiesten klubeilla (aviovaimojen kauhistus) voi saada väkijuomia.

nayttokuva-2016-11-21-kello-11-32-48

Jääpallo luistaa tuohivirsuissa.

Kirja tarjoaa eloisan aikamatkan entisaikojen Helsinkiin, vaikka kuvat ovatkin oudon pieniä.

nayttokuva-2016-11-21-kello-11-23-54

Luin samaan syssyyn Eino Leinon romaanin Olli Suurpää (1908). Siinä herrat hakeutuvat kapakoiden suljettua ovensa herrasmiesten klubille juomaan samppanjaa. Taiteilijaporukan illanvietto johtaa tietysti sillivoileipäaamiaiselle kahvilaan.

nayttokuva-2016-11-21-kello-11-23-24

Hieno kansi!

Helsinkiläistä lapsuutta

nayttokuva-2016-11-20-kello-14-15-46

Kesänviettoa Mustikkamaalla. Helena Malliston kuvitusta kirjaan.

Aili-Salli Ahde-Kjäldman: Kotini vuosisadan lopun Helsingissä (WSOY, 1980)

Aili-Salli Ahde-Kjäldman oli arkkitehti ja muotisuunnittelija. Kirjassaan hän muistelee varhaislapsuuttaan Helsingissä. Ahde-Kjäldmanin isä oli rakennusurakoitsija, joka rakennutti kivilinnoja Helsingin keskustaan.

En ole pitkään aikaan lukenut näin kerrassaan ihanaa ja suloista kirjaa. Ahde-Kjäldmanilla on todella hyvä muisti, ja kuvausten kautta 1890-luvun arjesta tulee lukijalle käsinkosketeltavaa. Ahde-Kjäldman kuvaa esimerkiksi äitinsä asuja erittäin pikkutarkasti, samoin kodin sisustusta maustepurkkeja myöten. Teksti ei kuitenkaan ole yksityiskohtien luetteloa, vaan tarinallista. Mukana on synkkiäkin sävyjä, esimerkiksi rakkaan Wäinö-veljen menehtyminen.

Nykylukijaa monet asiat naurattavat: kun perhe lähtee kotoa Iso-Robertinkadulta kesäksi ”maalle”, matkataan kärryillä puuhuvilaan Kaivopuistoon. Myöhempinä kesinä päädytään kauemmaksikin, Oulunkylään asti. Kun kesää vietetään huvilassa Mustikkamaalla, matkaan ei lähdetä kevyin kantamuksin, vaan mukana lotjassa on piano!

Teoksen sävy on lämmin. Ahde-Kjäldman kertoo arkisista asioista: vessaoloista, ruokaostoksista, Helsingin kaupoista, sukulaisista, lasten leikeistä. Kirjaa lukiessa mieleen hiipii kaiho: kunpa pääsisi aikakoneella 1890-luvun Helsinkiin!