Messu-uupumus

nayttokuva-2016-10-30-kello-11-20-19

Lauantaina pari muutakin oli suunnannut kirjamessuille.

Kirjamessuilla vierähti kolme päivää. Kävijöitä tuntui olevan valtavasti. Ärsykeyliherkkänä on vähän vaikea keskittyä kuuntelemaan esityksiä, kun muilta lavoilta kaikuu samaan aikaan toinen juttu. Pari kirjaakin jäi lauantaina ostamatta sen vuoksi, että kassalle olisi joutunut jonottamaan vaikka kuinka kauan, ja tungoksessa seisoskelu tuntui epämukavalta.

nayttokuva-2016-10-30-kello-11-20-35

Johanna Valkaman esikoisromaani Itämeren Auri sijoittuu rautakauden Suomeen.

Vaikutelmaksi jäi, että suomalaiset kirjailijat kirjoittavat tällä hetkellä paljon menneisiin aikoihin sijoittuvia romaaneja, sekä kertomuksia oikeista ihmisistä. Jo aiemmin olen miettinyt, onko oma aikamme niin monimutkainen, että on selkeämpää kirjoittaa menneistä aikakausista. Kirjailijaliiton lavalla Heidi Köngäs kertoi romaanistaan Hertta, joka käsittelee Hertta Kuusisen elämää. Hänen kanssaan keskusteli Raija Oranen, joka on kirjoittanut Aino Acktésta. Jukka Viikilän romaani Akvarelleja Engelin kaupungista kertoo Carl Ludvig Engelin elämästä.

nayttokuva-2016-10-28-kello-8-41-27

Esikoiskirjailija Minna Rytisalon romaani Lempi sijoittuu sota-aikaan.

Otavan historiallisen romaanin kirjoituskilpailussa ensimmäisen palkinnon sai Pauliina Lindholm Suomenlinnan pääsuunnittelijasta Ehrensvärdistä kertovalla käsikirjoituksella. Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen romaanissa Nainen parvekkeella esiintyy Edelfelt. Jännittävää nähdä, tuleeko historian hahmoista kertovia romaaneja lisää. Minullakin on mielessä eräs kiehtova henkilö, mutta en ole vielä varma, riittävätkö rahkeet!

nayttokuva-2016-10-28-kello-8-41-55

Kustantajan mielestä Minna Rytisalon Lempiä voisi myydä vielä muutaman kappaleen.

Eräs kirjailijakollega kertoi messuilla, että hänellä on ihailija, joka haluaisi kovasti tarjota kirjailijalle ideoita, sinällään hyviä, mutta: ”Ihmiset eivät taida tajuta, että yleensä kirjailijoilla on hirveästi ideoita. Ongelma on ennemmin se, että ei ole tarpeeksi aikaa niiden kaikkien toteuttamiseen! On pakko valikoida.” Totta!

Kirjamessut ovat uuvuttava ja hälyisä kokemus, mutta samalla on upeaa tavata sekä vanhoja tuttuja että uusia tyyppejä. Tapasin paljon muualta Suomesta tulleita kollegoita, jotka tunsin ennen messuja vain somen välityksellä. Budjetti ei sallinut tällä kertaa shoppailua, mutta kuvasin paljon kirjoja kännykässäni olevalle lukulistalle. Onneksi on kirjasto!

Yhdeksän siskoa

nayttokuva-2016-10-30-kello-10-46-33

Hellevi Arjava: Swanin tytöt – kulttuurihistoriallinen kertomus autonomian ajalta (Tammi, 2007)

Heräteostin tämän kirjan kirppikseltä ja olen todella tyytyväinen, että näin kävi! Kirjassa Anni Swanin ja Otto Mannisen pojantytär Hellevi Arjava kertoo isoäitinsä lapsuudenperheestä. Perheessä oli yhdeksän tytärtä. Vaikka vanhempien työnjako oli perinteinen, tyttäriä kannustettiin opiskelemaan ja hankkimaan ammatti. Hyvä niin, sillä neljä tyttäristä jäi naimattomiksi.

Arjavalla on ollut käytössään runsaasti materiaalia. Perheenjäsenet olivat ahkeria kirjoittamaan kirjeitä. Tyttäret kirjoittivat myös lehtiin ja muihin julkaisuihin. Anni Swanin lisäksi myös Nelma Sibelius julkaisi lastenkirjoja.

Teos on kirjoitettu eloisasti. Swanin tytöt olivat itsenäisiä luonteita jo 1800-luvun lopulla, eikä ykköshaavena ollut sulhasen löytyminen. Esimerkiksi Lyyli Swanista tuli Suomen ensimmäinen mielisairaanhoitaja.

Perhe muutti usein ja raha oli tiukassa. Kulttuuriharrastuksista ei kuitenkaan tingitty. Suomalaisuusaate oli siskoksille sydämenasia. Arjava kertoo kiinnostavasti taistelusta suomenkielisen opetuksen ja lopulta itsenäisyyden puolesta. Mukana on tietysti tuttuja merkkihenkilöitä Juhani Ahosta Jean Sibeliukseen, jonka vaimo oli Swanin tyttöjen serkku.

Kiehtova kirja, joka tekee palan Suomen historiaa erittäin eläväksi!

Rahaa ja sarjamurhaajia

Helsingin kirjamessut alkoivat eilen. Sain kunnian olla etunenässä, ensimmäinen esiintymiseni oli nimittäin kello 10, kun messut aukesivat! Onneksi yleisöä oli hyvin paikalla. Juttelimme Maria Björkin ja Timo Harakan kanssa teemasta raha ja kirjallisuus, liittyen Granta-kirjallisuuslehden rahateemaiseen numeroon. Oli kiinnostavaa!

Lempijuttujani messuilla on se, että divariosastot ovat lähekkäin. Vanhoja kirjoja on hauska katsella ja tuli jopa ostettua joululahjoja! Tarjolla oli paljon vanhoja Helsinki-kirjoja ja eräs divaristi kertoi, että menevät takuuvarmasti kaikki messujen aikana kaupaksi.

nayttokuva-2016-10-28-kello-8-43-13

Milja Kaunisto ja Vera Vala

Olin kuuntelemassa ulkosuomalaisten kirjailijoiden paneelia. Osallistujina olivat Ranskassa asuva Milja Kaunisto, Italiassa asuva Vera Vala, Irlannissa asuva Markus Ahonen ja Islannissa asuva Maaria Päivinen. Kaunisto on asunut useaan otteeseen muuallakin ulkomailla, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Päivinen taas asui aiemmin viisi vuotta Münchenissä.

Keskustelu oli kiinnostava. Markus Ahosen tarkkoja Helsinki-kuvauksia on kiitelty, vaikka hän kirjoittaa kirjansa irlantilaisessa pikkukaupungissa. Päivinen kertoi sijoittaneensa nyt ensimmäistä kertaa romaanin paikkaan jossa asuu, koska Islannissa on niin kaunista. Hän kertoili kiinnostavasti Islannin oloista. Muutos on kuulemma ollut melkoinen Müncheniin verrattuna, sieltä kun pääsi helposti matkustamaan. Islannissa on vireä taide-elämä, mutta ulkomaille ei lähdetä noin vain.

nayttokuva-2016-10-28-kello-8-42-55

Maaria Päivinen kertoo uudesta romaanistaan Kellari.

Milja Kaunisto kirjoittaa tätä nykyä Ranskan historiasta. Romaaninsa hän suuntaa eritoten suomalaislukijoille. Ranskan historia on Kauniston mukaan värikästä ja kiehtovaa, mutta suomalaisessa koulussa siihen kajotaan vain vähän. Ranskalaisia Kauniston romaanit eivät kuulemma kiinnosta, koska heidän mielestään ”Ranskan historiasta on jo sanottu kaikki”. Kaunisto asuu keskiaikaisessa pikkukylässä, jossa on neljä linnaa – siis keskellä historiaa!

Vera Vala kirjoittaa dekkarisarjaa, joka on aiemmin sijoittunut Roomaan ja Torinoon, nyt Milanoon. Hän kertoi, ettei edes antaisi kääntää dekkareitaan italiaksi. Suomeksi kirjoittaminen ja julkaiseminen takaavat suuremman taiteellisen vapauden. Yleisöä nauratti, kun Vala kertoi joutuvansa tekemään italialaisista rikostapauksista vähän värittömämpiä, jotta ne eivät tuntuisi suomalaislukijasta epäuskottavilta. Hän muistutti, että Italia ei ole vain ihana lomamaa: kuulemma maassa on eniten sarjamurhaajia heti Yhdysvaltojen jälkeen, ja sen vuoksi sarjamurhaajia myös tutkitaan paljon.

nayttokuva-2016-10-28-kello-8-42-15

Vera Vala ja Markus Ahonen

Kiinnostavaa oli myös se, mitä kirjailijat kertoivat internetin vaikutuksesta arkeensa. Kuulemma äidinkieltä on helppo pitää yllä, kun voi olla yhteydessä suomalaisiin netin välityksellä. Facebookin kautta uudet ilmaisut ja muotisanat tulevat tutuiksi samantien. Ulkosuomalaisen kirjailijan ei tarvitse enää hermoilla siitä, että käyttää vanhentuneita ilmaisuja.