”Maailmassa on tilaa kaikille”

Olen ollut jo pitkään onnellinen siitä, että isovanhempani eivät ole näkemässä tätä meidän aikaamme. Molemmat isoäitini rakensivat hyvinvointivaltiota ruohonjuuritasolla, palkalla jolla hädintuskin tuli toimeen. He kohtasivat työssään äärimmäistä köyhyyttä, aliravitsemusta, verta ja eritteitä, laitapuolen kulkijoita ja puukkojunkkareita, mutta kummankaan usko jokaikisen ihmisen arvoon ja kauneuteen ei horjunut.

Äidinisä kuoli jo 1945, isänisäni muutama vuosi sitten. Hän oli häkellyttävän sivistynyt ihminen, tavalla jota nykyään ei kohtaa, mutta hän oli myös hyvin vaatimaton ja yksityinen ihminen. Isänisä oli viisas ja tiesi mitä erilaisimmilta aloilta uskomattoman paljon, mutta on mahdotonta kuvitella, että hän olisi pitänyt blogia, jossa oli julistanut tietämystään, tai että hän olisi tviittaillut puheenvuoroja kaikelle kansalle.

Kuvankaappaus 2015-9-27 kello 11.33.56

Minulla on ikävä isoisää joka päivä. Tämän tästä tulee eteen kysymyksiä, jotka isoisä olisi osannut selittää paremmin kuin google. Eilen pohdin, että meille markkinoidaan hyvinvointivaltion syntyä niin kuin kyse olisi ollut ainoastaan halusta tehdä hyvää ja oikein, mutta oliko taustalla raadollisempi ideologia? Käsittääkseni Britanniassa hyvinvointivaltio synnytettiin, jotta äärimmäisessä köyhyydessä elävät eivät turvautuisi kommunismiin. Sosiaaliturvalla haluttiin turvata länsimaisen kapitalismin vapaa rällästys. Haluaisin kysyä isoisän mielipidettä siitä, olisiko Suomessa vahvempi motivaatio pitää yllä hyvinvointivaltiota, jos Neuvostoliitto olisi edelleen olemassa. Eikö lipsuminen hyvinvointivaltion keskeisistä periaatteista alkanut juuri Neuvostoliiton romahduksen jälkeen?

Katsoin eilen Charlie Chaplinista kertovaa dokumenttia (BBC). Siinä sanottiin, että Yhdysvaltojen kommunismisyytökset Chaplinia vastaan saivat alkunsa Diktaattorin loppupuheesta. Olen joskus teini-iässä lukenut Chaplinin omaelämäkerrankin, mutta tieto oli uusi. Ja vähän häkellyttävä. Isovanhempani eivät todellakaan olleet vasemmistolaisia, mutta heillä oli samanlainen usko ihmisyyteen kuin Chaplinilla. Ehkä pitää kokea sota, ennen kuin ihmisyyden arvon todella ymmärtää. (Diktaattorin loppupuhe löytyy tekstinä täältä.)

Katoavat sanat

Kuvankaappaus 2015-9-25 kello 10.12.06

Nykysuomen sanakirja (WSOY, 1973)

Hämmennyin, kun näin Messukeskuksen mainoksen, jossa luki ”Yksi applikaatio, kaikki messut.” Tovin mietin, miten päällikeompelu liittyy messuihin. Miksei voi käyttää sanaa sovellus? Iän karttuessa näitä varhaismummohetkiä tulee enemmän ja enemmän. Tuntuu siltä, että kirjakielikin muuttuu nykyään hyvin nopeasti. Mediassa on puhuttu paljon erityisherkistä, mutta ilmeisesti kukaan ei ole enää neurootikko. Psykopaattipomot ovat kadonneet maastamme ja tilalla ovat narsistit. Kukaan ei puhu skineistä, he ovat yhtäkkiä maahanmuuttokriitikkoja. Ei käydä enää jytäjumpassa, vaan body combatissa. Bodaus on muuttunut fitnessiksi. Minun nuoruudessani (siis ihan viisi minuuttia sitten) oli ATK, nykyään kaikki on digiä.

Tietysti sanojen muuttuminen hämmensi nuorenakin. Lapsuudessa perheeseeni tilattiin Tiedonantaja-lehteä, joka oli lempinimeltään Tiekkari (”Hei joks sä laitoit vapputervehdyksen Tiekkariin?”), yliopistolla se tarkoittikin tietokonetta. Opiskelijat siirtyivät pöytäkoneista nopeasti sylimikroon, joka oli paljon kätevämpi. Eilen kolmasluokkalainen kyseli minulta: ”Äiti mikä on faksi?” Hieman haastavaa sitä oli selittää henkilölle, joka ei ole elänyt netitöntä aikaa. Faksihan oli alunperin telefaksi, ja aiemmin myös yritysten nimissä viljeltiin innolla tele-sanaa. Telstar tietoliikennesatelliitti laukaistiin avaruuteen vuonna 1962, mutta vielä 1980-luvulla tele-etuliite tuntui tekevän modernin vaikutelman.

Nuorison innovatiivisuus sanojen ja ilmaisujen uudistamisessa on omaa luokkaansa. Siinä vaiheessa kun mummit alkavat käyttää nuorisoilmaisuja, on aika keksiä uutta. Kesällä minulle selvisi teini-ikäisen sukulaisen seurassa, ettei enää sanota viileä (coolista puhumattakaan), vaan jäätävä (”se peli on kyl jäätävä”). Äitini taas hämmentyi, kun käytin lasteni seurassa ilmaisua eeppinen naamapalmu, halusinhan osoittaa, etten ole ihan pihalla koululaisten ilmauksista. Naamapalmusta on kieltämättä vaikea järjellä päätellä, mitä se tarkoittaa.

Sanojen muuttuminen on jännittävää. Ennen vanhaan laturi oli panostaja, nykyään se on latauslaite. Kakkulat olivat eräs hevoskärryjen osa, sitten rillit ja pian koko sana varmaan vaipuu unholaan.

Tässä minua viisaamman kieli-ihmisen, kääntäjä Kersti Juvan kirjoitus samasta aiheesta.

Naurun takana on pimeys

Kuvankaappaus 2015-9-24 kello 12.52.55

 

Marian Keyes: Angels (Michael Joseph, 2002)

Olin heräteostanut tämän pokkarin joskus kirppikseltä, jotta hyllyssä olisi kepeää luettavaa flunssan iskiessä. Olen kuitenkin ollut viime vuodet tosi terve, joten kirja oli jäänyt lukematta. Tartuin romaaniin, koska olen viime aikoina miettinyt (taas) humoristisen fiktion dilemmaa. Oikeasti hauskaa proosaa on vaikea kirjoittaa ja sitä on myös vaikea löytää.

Marian Keyes on suosikki-chick-lit-kirjailijani, koska hänen romaaninsa ovat fiksun humoristisia ja päältä keveitä. (Keyes tosin kritisoi chick lit -termiä.) Keyesin teemat ovat kuitenkin vakavia, ja moni lukija onkin sitä mieltä, ettei häntä pitäisi lukea chick lit -genreen lainkaan. Rachel’s Holiday käsittelee huumeriippuvuutta mustan huumorin keinoin, This Charming Man alkoholismia ja Anybody Out There nuoren ihmisen yhtäkkistä kuolemaa. On aika huikea saavutus onnistua kirjoittamaan hauskoja kirjoja tuollaisista aiheista! Keyes on itse entinen alkoholisti ja kärsinyt vaikeasta masennuksesta. Ongelmistaan hän on kertonut avoimesti, mikä on hieno juttu. Keyes on sanonut, että parhaan komedian juuret ovat epätoivossa – osuva ajatus.

Keyes on ihailtavan taitava kertoja. Hänen romaaninsa jakaantuvat kahteen ryhmään: Walshin perheestä kertoviin ja toisiin, joissa on vaihtuvat henkilöhahmot. Walshin perhe on oiva keksintö: eksentrisessa dublinilaisperheessä on viisi tytärtä ja voimakas äiti – isä on välillä ahtaalla matriakaalisessa porukassa. Keyes on kirjoittanut romaanin jokaisesta tyttärestä, mikä luo kivan turvallisuudentunteen. (Suomalaisista kirjailijoista kodikkaan, turvallisen sarjan luomisessa on onnistunut ehkä parhaiten Outi Pakkanen. Me Pakkasen fanit emme varmaan koskaan kyllästy lukemaan Anna Laineesta ja hänen herkuistaan!)

Angels-romaanissa pääosassa on Maggie Walsh, joka on aina ollut vauhdikkaan perheen valkoinen lammas, kunnollisin tytär. Maggie on mennyt nuorena naimisiin tasaisen ja turvallisen Garvin kanssa sekä opiskellut lakinaiseksi. Perhe ja ystävät tyrmistyvät, kun Maggie yhtäkkiä jättää Garvin, sillä se ei sovi siihen kuvaan, joka heillä Maggien persoonasta on. Samaan syssyyn Maggie saa potkut.

Maggien lapsuudenystävä Emily työskentelee käsikirjoittajana Los Angelesissa ja Maggie lähtee hänen luokseen nuolemaan haavojaan. Los Angelesissa hän tutustuu hauskoihin hahmoihin ja yrittää auttaa Emilyä. Samalla käydään läpi Maggien avioliittoa. Emily on kiinnostava ja moniulotteinen henkilöhahmo.

Angels ei mielestäni ole Keyesin parhaita romaaneja ihan vain sen takia, että romaanilta kestää todella kauan päästä käytiin. Vielä sivulla 120 ihmetellään turistityyliin sitä, että Los Angeles ja Hollywood ovat samanlaisia kuin telkassa. Olin vähällä jättää kirjan kesken, mutta sivun 150 paikkeilla kerronta pääsi vauhtiin ja loppupuolta kohti Keyesin huumori oli herkullista. Romaania olisi voinut lyhentää alkupäästä rutkasti. Goodreadsissa moni lukija on samaa mieltä.

Kirjallisuudentutkija Elaine Showalter kirjoitti Angelsista Guardianiin erinomaisen kritiikin, jossa hän käsittelee oivaltavasti myös Keyesin fiktion ydintä, huumorin ja murheen tasapainoa. ”Keyes on romanttisen komedian kirjoittaja, joka on erikoistunut katastrofeihin ja vahingoittuneisiin elämiin” on nappiin sanottu.

Oman pokkarini kansi on tosi tyhmä, sillä kirjassa ei viitata mitenkään enkeleihin. Sama romaani on saanut vaikka minkälaisia kansia. Miksihän suomennoksen kannessa on fitness-malli?

Kuvankaappaus 2015-9-24 kello 13.02.45 Kuvankaappaus 2015-9-24 kello 13.00.20 Kuvankaappaus 2015-9-24 kello 13.00.10 Kuvankaappaus 2015-9-24 kello 13.00.00 Kuvankaappaus 2015-9-24 kello 12.59.46 Kuvankaappaus 2015-9-24 kello 12.57.31