Kirjamyynti ja mustat joutsenet

Viikolla uutisoitiin, että kirjamyynti kasvoi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008. Näin kertovat kustannusyhdistyksen ja kirjakauppaliiton tilastot.

Tämä on tietysti hieno homma. En ole nähnyt asiasta vielä laajaa analyysia, mutta Hesarin artikkeli  summaa tiedotetta, ja Karo Hämäläinen vertailee viime vuosien bestsellertilastoja ansiokkaasti Suomen kuvalehden jutussaan.

Kiinnitin itse huomion kahteen yksityiskohtaan. Yksi on värityskirjabuumi ja toinen vuosi 2008.

Värityskirjat

Minulta kysytään usein, mikä on seuraava iso hitti tai buumi, ja vastaus on luonnollisesti että en voi tietää, koska jos sen ylipäätään voisi tietää, joku olisi tehnyt sen jo. Ainoa, minkä voin tietää, on, että seuraava jättihitti tulee suunnasta jota kukaan ei osannut etukäteen arvata.

Jymymenestys on aina ns. musta joutsen, eli ilmiö, joka yllättää kaikki ja näyttäytyy lähes käsittämättömänä. Jälkikäteen voi sitten järkeillä, että tämä olisi pitänyt nähdä, mutta todellisuudessa ei olisi voinut. Joutsenvertaus tulee filosofiasta, jossa pelataan esimerkillä “kaikki joutsenet ovat valkoisia” kunnes jostain tulee odottamatta ensimmäinen musta ja muuttaa koko pelin.

Kirjamaailmasta esimerkkejä ovat vaikka Kalle Päätalo, jonka työläisproosa ei kelvannut Helsingin kustantajille, Harry Potter, vampyyrit tai Ilkka Remes, jota ennen ajatus kotimaisen kirjailijan maailmanpelastustrilleristä tuntui naurettavalta. Normaali kustantaja yrittää hakea todennäköisiä menestyjiä, kaikkein kauneinta valkoista joutsenta, joten on täysin luonnollista että nämä mustat joutsenet ovat tulleet monessa talossa hylätyksi. Jälkikäteen voi sitten sanoa, että kyllä olisi pitänyt ymmärtää, että Fifty Shades -tyylinen sidontaporno tulee.

Vuoden 2015 musta joutsen olivat värityskirjat. Ja täytyy sanoa, että tämä on kyllä ollut kaikkien aikojen musta joutsen. Lupaan tarjota illallisen jos joku pystyy luotettavasti todistamaan ennustaneensa buumin. Toisaalta värityskirjat toteuttavat oman ennustukseni täydellisesti: ne todellakin tulivat suunnasta, jota kukaan ei osannut arvata.

Saa nähdä kuinka kauan buumi jatkuu. Joka tapauksessa niille on bestsellerlistalla jo kokonaan uusi, oma kategoriansa, josta voi laskea että niitä on myyty vuonna 2015 ainakin satoja tuhansia niteitä.

Vuosi 2008

Kirjamyynti on laskenut vuoden 2008 jälkeen. Nyt kysymys kuuluu, mitä tapahtui vuonna 2008? Ainakin yksi oikea vastaus on Facebook. Se löi Suomessa läpi vuosina 2007–2008. Kirjan pahin vihollinen ei ollutkaan sähkökirja ja/tai piratismi, kuten tuolloin ja sen jälkeen on ounasteltu, vaan Facebook. Yksi jättimäinen musta joutsen, jota ei ole vieläkään oikein tunnistettu, vaikka sen nimessä on ironisesti* jopa sana kirja.

Joku taite on kuitenkin nähty. Vaikka FB:n jäsenmäärä on varmaan jo ylittänyt maapallon väkiluvun, sen käyttö on muuttunut. Minulla ei ole tästä tutkimustietoa**, mutta tuntuma on se, että alle 30-vuotiaat eivät FB:ssa viihdy, ja muutkin ovat huomanneet, että sosiaalisessa mediassa jää helposti pyörimään joutavuuksien ympyrää ja keskustelu hukkuu trollien mekastukseen.

Facebookista tulee usein ärtyneenä ulos. Tuotakaan hetkeä elämästäni en enää takaisin saa. Oletettavasti en kuolinvuoteellani toivo että olisin viettänyt enemmän aikaa Facebookissa. Sen sijaan kirjan parissa vietetty aika on lähes aina palkitsevampaa kuin naamakirjassa vietetty. Oli kyseessä sitten romaani tai värityskirja. Haluan ajatella, että kirja-alan nousukäänne on hiljainen merkki siitä, että myös yleinen tyhmentyminen on taittumassa. Ehkä myös fasismin nousu ja Donald Trumpin suosion kaltaiset ilmiöt ovat kääntymässä. Ainakin kirjojen lukeminen olisi niihin erinomainen lääke.

*  Tai vähintäin Alanis Morissette -ironisesti.

** Jos jollain on, saa kernaasti linkittää.