Haruki Murakamin paras kirja?

Kirjoitin taannoin Haruki Purukumin 1Q84:stä jutun, joka herätti epäkiivasta, mutta kiinostavaa keskustelua FB-seinälläni. Yksi kysymys oli, mikä on Murakamin paras kirja. Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että Kafka rannalla on *the* Murakami. Suuri lammasseikkailu oli hyvä myös, mutta muut, jotka olen lukenut jäävät näiden taakse. Värittömän miehen seikkailut ja Norwegian Wood peräti tyssäsivät heti alkuunsa.

Ystäväni Joel Melasniemi  kommentoi tuolloin niin hyvällä Murakami-analyysilla, että siteeraan koko lausunnon tähän:

The Wind-Up Bird Chronicle lukuun ja heti! En tiedä johtuuko jostain kirjasimen pistekoosta, painoksen haptisista ominaisuuksista vai siitä, että se vuosia sitten oli ensimmäinen Purukumi joka käteen osui, mutta mulla on vahva visio siitä että se on ehdoton pääteos tuotannosta. Kafka ja 1Q84 on hyviä juuri kiireettömässä massiivisuudessaan (musta mainitsemasi toisteisuus on ilman muuta zeniläinen tehokeino, mutta voin olla väärässä) – mutta siinä missä niiden maailmat on ihan new age -yläpilveä, ankkuroi Wind-Up Bird kokonaisuutensa rootsikkaalla Aasian geopoliittisen historian esittelyllä.

Ja kyllä, tässäkin 30ish päähenkilö laittaa yksinkertaisista raaka-aineista ruokaa yhdelle, tuntee olonsa enimmäkseen kummalliseksi, juo tietynmerkkistä viskiä ja kuuntelee klassista musiikkia ja/tai jazzia. Because that’s life.

FullSizeRenderKoska Joelille on osunut kaikenlaisen muun lahjakkuuden ohella myös poikkeuksellisen hyvä kirjallisuusmaku, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tilata The Wind-Up Bird Chronicle. Ja täytyy sanoa, että oikeassa oli. Sanoisin melkein että kellopelilinnun kronikat menevät sen Kafkan rannalla ohi. Kerta kaikkiaan hieno kirja. Ja Joelin kuvaus on myös lähes täydellinen. Siihen voi oikeastaan lisätä vain, että toisin kuin 1Q84, vetolintu tuntuu kustannustoimitetulta. Tässä on huomattavasti vähemmän toistoa ja lätinää, vaikka sivuja on 600.

Vedettävän tirpan kronikoissa myös näkyy monta pientä yksityiskohtaa, jotka David Mitchell on myöhemmin täysin häpeilemättä napannut omaan Pilvikartastoonsa. Esimerkiksi syntymämerkki joka toistuu halki aikojen onkin näköjään täältä. Mutta Mitchell on silti aivan oma lukunsa eikä missään tapauksessa plagioija. Mitchell on avoimesti myöntänyt, että Murakami on vaikuttanut hänen kirjoittamiseensa ja hän on saanut Murakamilta erittäin paljon vaikutteita. Cloud Atlas on tietyssä mielessä jopa kirjallisesti virtuoosimainen versio Murakamista. Siinä missä Murakami joutuu toistuvasti kirjoittamaan lukuja, joissa päähenkilö kertaa, mitäs kaikkea mystistä nyt onkaan viime aikoina tapahtunut ja mitenköhän nämä kummalliset asiat ja henkilöt voisivat liittyä toisiinsa, Mitchell ei selittele vaan antaa lukijan huomata yhteydet ja yksityiskohdat. Ja Mitchell on tietysti kielenkäyttäjänä aivan omaa luokkaansa.

Mutta miksei mekaanisen tipun tarinoita ole suomennettu, vaikka sellainenkin välityö kuin Sputnik, rakastettuni löytyy suomeksi? Aikooko Tammi käännättä jousilinnun? Kysyin asiaa suoraan kustantajalta. Päivi Koivisto-Alanko sanoi, että hän ei tiedä Murakami-suomennosten alkuvaiheita, mutta hän kirjoitti sähköpostiin niin selväsanaisen Murakamin Suomi-historian, että siteeraan sen tähän kokonaisuudessaan:

Ensimmäisenä on ilmestynyt Suuri lammasseikkailu vuonna 1993, ja silloinhan sekä Maailmanloppu ja ihmemaa että Norwegian Wood olivat jo englanniksikin saatavilla. Suuri lammasseikkailu on varmasti ollut looginen teos kokeilla Murakamin tyyliä Suomessa, mutta päätöksen taustoista en tiedä mitään. Menestys ei ilmeisesti ollut kehuttava, koska seuraavan kerran Murakamia kokeiltiin vasta 10 vuotta myöhemmin, tällä kertaa vuorossa oli Sputnik-rakastettuni (2003). Murakamin läpimurto Suomessa alkoi vasta kolmannesta käännöksestä, joka oli Kafka rannalla (2009). Samaan aikaan Murakamin suosio englanninkielisessä maailmassa on kasvanut, ja Kafkan jälkeen Tammi on julkaissut Murakamia kohtuullisen säännöllisesti. Elokuva siivitti Norwegian Woodin menestystä, mutta muuten olemme laittaneet uudemmat kirjat (1Q84, Värittömän miehen vaellusvuodet ja Miehiä ilman naisia) backlistan edelle. Murakamin suomentamista hidasti aiemmin suomentajien puute, ja käännökset jouduttiin tekemään englannin kautta. Nyt tilanne on helpottunut, kun tarjolla on useampikin japanista kääntävä kaunokirjallinen suomentaja.

Ja vastauksena ensimmäiseen kysymykseesi: Wind-up Bird Chronicle on ehdottomasti listalla, tarkoitus on kyllä saada Murakamin keskeiset teokset suomeksi. Maailmanlopun jo teimmekin, ja lisää tulee vähitellen.

Me odotamme innolla!

___

#Lukuvuosi2016

23/50 Haruki MurakamiThe Wind-Up Bird Chronicle (Vintage, 1998, Translated by Jay Rubin)

 

Kommentit (2)
  1. Murakami toisensa jälkeen hämmästelen itsekseni, miten 40ish naispuolinen, sekalaisista raaka-aineista ruokaa kahdelle laittava, epämääräisiä viinejä juova, itsensä liiankin tylsäntavalliseksi tunteva, sekalaista musiikkia kuunteleva lukija voikin näin voimakkaasti samaistua kirjojen päähenkilöiden sielunelämään!

  2. Vuoden 2016 kirjat - Image-blogit
    28.1.2017, 15:43

    […] en muista 21/50 Reetta Pekkanen: Pieniä kovia nuppuja 22/50 David Foster Wallace: This Is Water 23/50 Haruki Murakami: The Wind-Up Bird Chronicle  24/50 Tommi Melender: Onnellisuudesta, WSOY, 2016 25/50 Malcolm Gladwell: David and Goliath: […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *