Valtavirran kanssa keskustelemisen vaikeudesta

managing-difficult-behaviour-350x230Viime vuosina Suomen näkyvimmät taloustieteilijät ovat toistuvasti vaatineet hallitukselta työn tarjontaa lisääviä rakenteellisia uudistuksia. Tämä argumentaatio on nojannut hyvin perinteiseen uusklassiseen ajattelutapaan, jossa korostetaan, että pitkällä aikavälillä kokonaistuotannon kehitys riippuu ainoastaan työn tarjonnasta, tuottavuudesta sekä pääoman määrästä. Samalla yleensä oletetaan, että näistä ainoastaan työn tarjontaan voidaan vaikuttaa suoraan talouspoliittisilla päätöksillä. Niinpä jos Suomessa halutaan voimistaa talouskasvua, on tehtävä työn tarjontaa lisääviä rakenteellisia uudistuksia. Näitä voivat olla esimerkiksi työurien pidentäminen sekä toisaalta vallitsevan reaalipalkkatason heikentäminen.

Olemme toistuvasti kritisoineet tätä ajattelutapaa siitä, että siinä oletetaan kokonaiskysynnän konvergoituvan aina niin sanotulle tasapainotasolle viimeistään pitkällä aikavälillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uusklassiset taloustieteilijät uskovat taloudessa vallitsevan joitakin automaattisia tasapainomekanismeja, jotka ajavat tosiasiallisen työttömyysasteen aina pitkällä aikavälillä NAIRU-tasolle (eli pisteeseen, jonka alittamisen jälkeen inflaatio lähtisi kiihtymään). Mikäli tällaisia tasapainomekanismeja ei olisi, määrittelisi kokonaiskysyntä kokonaistuotannon kehitystä niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.

Poliittisesti tällä on paljon merkitystä erityisesti nykytilanteessa. Suomen työttömyysaste on tällä hetkellä noin yhdeksässä prosentissa, eli se ylittää selvästi kaikki mielekkäät arviot Suomen talouden NAIRU-tasosta. Niinpä tässä tilanteessa toteutettavat työvoiman tarjontaa lisäävät uudistukset eivät kohentaisi millään tavalla työttömyystilannetta tai piristäisi talouskasvua. Työvoiman tarjontaa lisäävillä uudistuksilla voi olla edes teoriassa positiivista vaikutusta vasta sellaisessa tilanteessa, jossa talous on saavuttanut NAIRU-tason.

Kun tuomme tämän tosiasian esiin keskustelussa tarjontalinjalaisten kanssa he toteavat aina, että NAIRU-tason ylittävä työttömyys on vain suhdanneongelma, joka ratkeaa itsestään pitkällä aikavälillä. Tähän vastaamme aina, että tämä pitää paikkansa vain, jos uusklassiset tasapainomekanismit todella toimivat reaalimaailmassa.

Perinteisessä uusklassisessa kirjallisuudessa on kaksi tasapainomekanismia. Näistä ensimmäinen on niin sanottu korkomekanismi, jonka mukaan kokonaiskysynnän lasku johtaa markkinakorkojen alentumiseen, kun pankkien holvit täyttyvät lainattavista varoista. Kaikki moderniin rahatalousjärjestelmään perehtyneet kuitenkin ymmärtävät, että pankit eivät välitä eteenpäin asiakkaiden talletuksia, vaan synnyttävät lainaustoiminnallaan uutta rahavarallisuutta. Niinpä tällaista tasapainomekanismia ei ole olemassakaan.

Toinen uusklassisesta kirjallisuudesta löytyvä tasapainomekanismi on niin sanottu varallisuusvaikutus. Sen mukaan kokonaiskysynnän lasku johtaa lopulta deflaatioon, minkä myötä rahan ostovoima kasvaa. Lisääntyvä ostovoima taas auttaa palauttamaan kokonaiskysynnän normaalitasolle. Tämäkään mekanismi ei voi päteä modernissa rahataloudessa, sillä kaikkea kierrossa olevaa rahavarallisuutta vastaa myös saman suuruinen velkamäärä. Velkojen takaisinmaksu taas vaikeutuu huomattavasti deflaation oloissa. Myös yritysten halu investoida deflaatiossa on hyvin vähäistä. Niinpä tämäkin tasapainomekanismi on hölynpölyä.

Tässä vaiheessa keskustelussa tuommekin esiin, että työttömyysasteen konvergoituminen automaattisesti NAIRU-tasolle edellyttää näin naurettavien tasapainomekanismien realisoitumista. Tämän jälkeen valtavirran edustajat yleensä muuttavat argumentaatiostrategiaansa ja sanovat, että itse asiassa koko pitkän aikavälin tasapaino on pelkkä ”raaka yleistys”, eikä sitä pidä ottaa liian vakavasti. He alkavat korostaa sitä, että heidänkin mielestään lyhyellä aikavälillä kokonaiskysynnällä on merkitystä ja että itse asiassa lyhyt aikaväli voi tarkoittaa melkein mitä tahansa.

Tämän jälkeen keskustelu päättyy. Sitten avaan seuraavana päivänä sanomalehden tai television ja löydän nämä samat herrat vaatimassa jälleen työn tarjontaa lisääviä rakenteellisia uudistuksia ja kiristävää finanssipolitiikkaa.

Olen käynyt tämän keskustelun parinkin maineikkaan ja jatkuvasti suomalaisessa mediassa esillä olevan taloustieteilijän kanssa. On merkillepantavaa, että nämä tahot kannattavat työvoiman tarjontaa lisääviä uudistuksia sekä kiristävää finanssipolitiikkaa. Heidän politiikkasuosituksensa nojaavat siis oletukseen siitä, että kokonaiskysynnällä ei olisi pitkällä aikavälillä merkitystä. Tämä oletus taas nojaa teorioihin, joita edes tämän linjan kannattajat eivät pidä uskottavina.

Tämä tekee suomalaisesta talouspoliittisesta keskustelusta tuskallista. Ongelma on siinä, että keskustelun arvovaltaisempi osapuoli ylläpitää epäjohdonmukaisia talouspoliittisia kantoja. He eivät kuitenkaan joudu kantojensa epäjohdonmukaisuudesta vastuuseen, koska toimittajat eivät ole riittävän perehtyneitä talousteoreettisiin kysymyksiin. Suurimmalle osalle talousjournalisteista riittää, että mediassa esiintyvillä puhuvilla päillä on hieno titteli.

Näiden titteleiden tuella tarjontalinjalaiset voivat esittää sellaisia talouspoliittisia linjauksia, joita he eivät pysty vaativassa keskustelutilanteessa puolustamaan. Tämä on vaarallista sekä demokratian että onnistuneen ja tasa-arvoisen talouspolitiikan kannalta.

Lauri Holappa

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hei mä jäin miettimään tätä lausetta: ”Työvoiman tarjontaa lisäävillä uudistuksilla voi olla edes teoriassa positiivista vaikutusta vasta sellaisessa tilanteessa, jossa talous on saavuttanut NAIRU-tason.”

    Jos sopii, niin mä käännän tän väitteeksi, joka ei tarvitse edeltävää virkettä kontekstiksi ja selkeyttää asiaa vähän: ”Työvoiman tarjontaa lisäävät uudistukset eivät voi vähentää työttömyyttä työttömyysasteen ollessa NAIRUn yläpuolella.” Tämä lienee sama asia? Oletko myös samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: ”Työvoiman tarjontaa vähentävät uudistukset eivät voi nostaa työttömyyttä työttömyysasteen ollessa NAIRUn yläpuolella”?

    Ensinnäkin mikä malli ennustaa näin? Mortensen-Pissarides-Diamond?

    Toiseksikin, empiriasta. Työn taloustieteessä on paljon tutkimuksia, joiden mukaan erilaiset tarjontareformit laskevat työttömyyttä. Moni näistä tutkimuksista perustuu yksittäisiin politiikkareformeihin tai politiikkaohjelmien epäjatkuvuuskohtiin, joiden avulla kausaalivaikutus voidaan uskottavasti eristää. Voin käydä tätä kirjallisuutta läpi, mutta yllättyisin, jos näistä tutkimuksessa käsitellyistä reformeista yksikään ei olisi tapahtunut tilanteessa, jossa havaittu työttömyysaste on NAIRUn yläpuolella.

    Sori muuten jos kuulostan kauhean anaaliselta – koetan vain olla tarkka sanojen kanssa, että pääsen ymmärrykseen siitä, mitä olet mieltä ja mitä tarkoitat.

    • 1.1

      sanoo

      Terve Allan,

      Olet oikeassa, että muotoilu voisi olla tarkempikin. Pitäisi ehkä sanoa niin, että NAIRUn ylittävää työttömyyttä on erittäin hankalaa vähentää merkittävässä määrin työvoiman tarjontaa lisäävillä uudistuksilla. Ongelmahan on siinä, että NAIRUn ylittävä työttömyys on periaatteessa luonteeltaan kysyntäperäistä. Niinpä on vaarallista suositella kysyntävajeen oloissa toimenpiteitä, jotka entisestään leikkaisivat kokonaiskysyntää. Käytännössähän työvoiman tarjontaa lisäävät rakennereformit useimmiten tarkoittavat toimenpiteitä, jotka johtavat vallitsevan reaalipalkkatason alentamiseen.

      Tuo on ihan tähdellinen tarkennus. Se ei kuitenkaan muuta kirjoituksen perusargumenttia siitä, että mitään automaattista konvergenssia NAIRUun ei tapahdu ja että näin ollen kysynnänsäätelyyn on suhtauduttava nykyistä pontevammin.

      Lauri

  2. 2

    sanoo

    Moi Lauri,

    kiitos vastauksesta! Nyt ymmärrän näkemyksesi paremmin ja se kuulostaa järkevämmältä. FWIW, mä olen samaa mieltä kysynnänsäätelystä ja työttömyyskuilun kysyntäperäisyydestä, mut mä en osaa pitää tarjontareformeja nettona vaarallisina. Asiaan liittyen tuore työpaperi, jossa tarkastellaan työttömyysturvan pidennysten vaikutuksia jenkkityömarkkinoilla vuodesta 2005 alkaen, ml. tämä taantuma: http://www.newyorkfed.org/research/staff_reports/sr646.html

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *