Välikysymys

Suomessa käyty eurokriisikeskustelu on ollut poikkeuksellisen heikkotasoista ja junnaavaa. Leimallinen piirre keskustelulle on ollut se, että valitulle poliittiselle linjalle ei ole kyetty esittämään uskottavia vaihtoehtoja. Uuden hallituksen politiikka ei merkittävässä määrin eroa edellisen hallituksen politiikasta, vaikka eurokriisi olikin eduskuntavaalien pääteema. Ehkä vielä selvemmin vaihtoehdottomuus näkyy kuitenkin Perussuomalaisten oppositiopolitiikassa.

Perussuomalaiset ovat antaneet ymmärtää vastustavansa Suomen jäsenyyttä EMUssa ja kannattavansa paluuta itsenäiseen valuuttaan. Näin ollen puolue onkin tehnyt välikysymyksen eurokriisin hoitamisesta. Välikysymystekstin lukemalla käy kuitenkin ilmeiseksi, että Perussuomalaiset vastustaa kaikkia keskeisimpiä makrotalouspoliittisia toimenpiteitä, jotka siirtyminen kansalliseen valuuttaan mahdollistaisi.

Liittyminen euroalueeseen tarkoitti Suomen siirtymistä valuutan liikkeellelaskijasta valuutan käyttäjäksi. Omassa valuutassaan velkaantunut valuutan liikkeellelaskija ei voi koskaan ajautua maksukyvyttömyyteen, sillä tarvittaessa oma keskuspankki voi aina luotottaa rahapoliittisesti suvereenin valtion tiliä. Tämä tiedostetaan myös markkinoilla, minkä vuoksi itsenäisen valuutan säilyttäneiden valtioiden lainakorot eivät kriisioloissakaan nouse korkealle.

Näin ollen rahapoliittisesti suvereenit valtiot voivat tehdä juuri niin suuria budjettialijäämiä kuin riittävän kokonaiskysynnän ja yksityisen sektorin varallisuusaseman turvaaminen edellyttävät. Tämä ei ole kuitenkaan tällä hetkellä eurojärjestelmässä mahdollista: euroalueen valtiot ovat kuin osavaltioita tai kuntia, joiden on todella huolehdittava budjettitasapainon saavuttamisesta keskipitkällä aikavälillä.

Itsenäinenkään valuutta ei kuitenkaan mahdollistaisi laajempaa talouspolitiikan liikkumavaraa, jos suora keskuspankkirahoitus olisi kaikissa oloissa kiellettyä. Perussuomalaiset vastustavat välikysymyksellään myös Euroopan keskuspankin tukiostoja, koska he katsovat suoran keskuspankkirahoituksen johtavan väistämättä veronmaksajille koituviin kustannuksiin:

Emme hyväksy EKP:n johtamaa rahoitusta, jossa Suomen kansa pantaisiin maksamaan kymmeniä miljardeja euroja ilman mitään demokraattista kontrollia. Maksu tulisi joko suoraan pääomittamisen kautta tai – mikä vielä epäoikeudenmukaisempaa – nopeasti kasvavan inflaation kautta.

Perussuomalaisten ensimmäinen argumentti osoittaa, että puolueessa ei ymmärretä keskuspankkijärjestelmän toimintaperiaatteita. Jälkimmäinen argumentti on kuitenkin kiinnostavampi, koska siinä Perussuomalaiset toistavat suoraan niin sanotun neutraalin rahan aksiooman: rahamäärän kasvattaminen ei voi laajentaa tuotantoa tai parantaa työllisyyttä, vaan aiheuttaa ainoastaan kiihtyvää inflaatiota.

Jos neutraalin rahan aksiooma todella pitäisi paikkansa, ei itsenäisen valuutan palauttamisesta olisi Suomelle juurikaan hyötyä. Mikäli Suomen talouspolitiikka nojaisi itsenäisen valuutan oloissa jyrkkään tulkintaan rahaneutraliteetista, ei suoraa keskuspankkirahoitusta voitaisi koskaan hyödyntää.

Toisaalta Perussuomalaisten kanta ei ole kovinkaan yllättävä. Puolueen keskeinen talouspoliittinen vaikuttaja on tunnettu hyödykeraha-ajattelija Oskari Juurikkala, joka toimii Perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittisena asiantuntijana.

Juurikkalan talouspoliittinen ajattelu nojaa niin sanotun Itävallan koulukunnan piirissä kehitettyyn äärimmäisen konservatiiviseen rahateoriaan. Tällaisessa ajattelussa raha nähdään neutraalina jopa lyhyellä aikavälillä. Näin ollen ekspansiivisesta talouspolitiikalta on syytä pidättäytyä kaikissa olosuhteissa.

Itävallan koulukunnan piirissä suositaan usein paluuta kultakantajärjestelmään, joka tekisi valtion alijäämäisestä kulutuksesta lähes mahdotonta. Myös jäsenyys valuuttaunionissa asettaa unionin jäsenvaltioille samankaltaisia rajoitteita, joten hyödykeraha-ajattelijoiden voisi hyvin kuvitella tukevan myös EMU-jäsenyyttä.

Perussuomalaisten välikysymys osoittaakin, että he eivät kykene tarjoamaan todellista vaihtoehtoa nykytilanteelle. Perussuomalaiset ei vastusta EMUn taustalla olevaa talousteoreettista ajattelua, vaan tukee jopa vielä jyrkempää tulkintaa rahaneutraliteetista.

Lauri Holappa             

    

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Timo Soini ei ole koskaan esittänyt Suomen eroamista EU:sta. Media ja mm. hra Katainen markkinoivat Soinia EU:n vastustajana, jotta protesti menisi väärään osoitteeseen, harakoille. Hyvin on mennytkin.
    Mauri Nygård

  2. 3

    sanoo

    Erittäin hyvää rahatalouden erittelyä. Mutta sitten tarvitaan vielä tietoteoreettista näkemystä sekä rahataloudesta että homo sapiensiksen holistisesta hahmosta ja toiminnasta. Vasta silloin raha asettuu oikeaan kontekstiinsa ja oravannahkat kaatavat euron.

  3. 4

    sanoo

    Mauri Nygård sanoi jotain, mitä ainakaan itse en ollut tullut aiemmin ajatelleeksi. Timo Soini ei tosiaan ole koskaan varsinaisesti esittänyt Suomen eroamista EU:sta muutoin kuin rivien välissä.

    Itse asiassa Soini korosti Financial Timesissa 9.3.2011, että hän ei ole ajamassa Suomea ulos EU:sta tai eurosta: ”Soini insists he will not move to pull Finland out of the EU or the euro.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *