Toinen päivä

Entisellä Italian keskuspankin pääjohtajalla Mario Draghilla on tänään toinen työpäivä Euroopan keskuspankin pääjohtajana. Kuten useimmiten uudessä työssä aloittavilla, oli varmaan myös Draghin ensimmäinen työpäivä ikimuistoinen. Erityisesti sen jälkeen, kun Kreikasta kantautui tieto, jonka mukaan pääministeri George Papandreou aikoo yrittää pelastaa puolueensa ja oman poliittisen uransa viemällä maalle EU-maiden huippukokouksessa kovalla työllä kasaan puristetun apupaketin kansanäänestykseen. Kun rahoitusmarkkinat ympäri maailmaa reagoivat tähän tietoon, kääntyivät osakekurssit laskuun ja euroalueen kriisivaltioiden velkakirjoilta vaadittavat tuotot nousuun. Näin Draghi sai elävän muistutuksen niistä ongelmista, joiden parissa hän ja hänen alaisensa tulevat seuraavat kuukaudet painimaan.

Euroopan keskuspankin johtajan sanomiset ja keskuspankin käynnistämät toimenpiteet lienevät seuraavina kuukausina yksi tarkimmin seuratuista tekemisistä maailmassa. Paineet tulevat olemaan hirmuiset. Kun eurokriisin laineet lyövät yli koko maailmantalouden, eivätkä Euroopan poliitikot pysty ratkaisemaan kriisiä lukuisista yrityksistään huolimatta, kohdistuvat katseet välttämättä Frankfurtiin ja Draghiin. Ja kuten olemme tässä blogissa useaan otteeseen todenneet, aivan syystä. Euroopan keskuspankki on nimittäin ainoa toimija, joka voi lopulta tarjota ratkaisun eurokriisiin ja siten torjua orastavan maailmantalouden taantuman.

Tämän ovat tunnustaneet jo etabloituneemmatkin kriittiset taloustieteilijät ja talouden kommentaattorit. Eilen terveisensä Mario Draghille lähetti Paul Krugman, jonka mukaan vain EKP voi onnistua estämään Kreikan ja Italian romahtamisen ja maiden romahdusta seuraavan taloudellisen turbulenssin. Viime viikolla avoimessa kirjeessään Mario Draghille Financial Times -lehden pitkäaikainen kolumnisti Martin Wolf kuvasi realistisesti Draghin valintatilannetta uutena EKP:n pääjohtajana:  on valittava joko budjetti- ja inflaatiohaukkojen miellyttäminen tai euroalueen pelastaminen. Jälkimmäinen vaatii luonnollisesti huomattavasti enemmän rohkeutta, mutta kuten Wolf muistuttaa, suosii onni yleensä rohkeaa.

Suomessa vallitsevaan talousajatteluun ripustautuneet kommentaattorit eivät luonnollisesti ole yhtyneet Krugmanin ja Wolfin terveisiin. Tämän päivän Helsingin sanomien pääkirjoituksessa Draghia vaadittiin palaamaan EKP:n kanssa ”oikeaoppisen” rahapolitiikan tielle mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi EKP:n viime kuukausina toteuttamat valtion velkakirjojen osto-ohjelmat tulkittiin kirjoituksessa edellisen pääjohtajan  Jean-Claude Trichen pehmeydeksi, johon Draghilla ei ole missään nimessä varaa. Käytännössä kirjoituksessa vaaditaan Euroopan keskuspankin uutta pääjohtajaa viemään euroalueelta viimeinenkin oljenkorsi pelastumiseen ja valitsemaan tiukka linja suhteessa valtioihin ja poliittisten päätöksentekijöiden vaatimuksiin. Juuri tällaisista toimijoista Krugman ja Wolf Draghia varoittivat.

Rohkeutta Draghille on siis syytä toivottaa lisää, sillä euroalueen tuhon tiellä on Euroopassa ja erityisesti euroalueen pohjoisissa osissa huomattavan paljon kannattajia. Olkoon myös hänen toinen työpäivänsä hieman vähemmän ensimmäistä dramaattisempi. Toivottavasti saamme kuulla huomisessa tiedotustilaisuudessa sellaisia kommentteja, jotka osoittavat Draghin olevan budjettihaukkojen silmissä odotettuakin pehmeämpi keskuspankkiiri.

Jussi Ahokas

Kommentit
  1. 1

    Otto sanoo

    Eikö nyt kuitenkin teidän analyysillänne tuo Kreikan kansanäänestys tuo viimeistään rehellistä pankkikriisiä ja talletuspakoa todella lähelle? Eikö Papandreun veto tuota nyt pakkoa EKP:lle astua lender-of-last-resort -asemaan? Eikö tässä ole kyse kylmästä laskelmoinnista?

  2. 2

    sanoo

    Sama on käynyt tietysti mielessä. Pankkien likviditeetin EKP varmasti takaa kaikissa olosuhteissa, mutta valtioiden maksukyvyn takaajaksi siitä ei kuitenkaan ehkä vielä tämänkään liikkeen jälkeen ole. Ja Kreikassahan tehdään kaikki voitava, että äänestyksen tulos on paketille myönteinen. Jos tulos on kielteinen, on EKP pakotettu toimimaan myös valtioiden (Italia, Portugali ja Espanja) rahoittajana. Jos Papandreu kalastelee tempauksellaan takoituksellisesti EKP:n apua kriisivaltioille jo tämän kuun aikana ja siinä onnistuu, on kyseessä todella kylmäpäinen poliittinen peliliike. Pallo on nyt Draghilla.

    Jussi

  3. 4

    Petteri sanoo

    Hyvä Jussi Ahokas ja rahajatalous blogi. Eikö tämä ”euroalueen pelastaminen” EKP toimesta tarkoita käytännössä sitä, että kaikki valuutan käyttäjät (ie. kaikki euroalueen asukkaat) maksavat epäonnistuneet investoinnit, joita pankit ovat tehneet eri maiden valtionlainoihin? Onko se Teidän mielestänne oikein ja kohtuullista, että asiasta mitään tietämättömät maksavat välttämättömyys hyödykkeistä ensi vuonna vaikkapa 10% enemmän, ihan vaan siksi, että saadaan talouskasvu pysymään urallaan numeerisesti. Valuutan arvoa dilutoimalla saadaan siis luku, joka näyttää kasvulta mutta todellisuudessa kaikki vain maksaa enemmän. Eikö tämä ole itsensä huijaamista?

    • 4.1

      sanoo

      Hei Petteri,

      kiitos kommentistasi. Suosittelen lukemaan blogin aikaisempia kirjoituksia. Näin on mahdollista ymmärtää, että suora keskuspankkirahoitus ei ole sinällään sen inflatorisempaa kuin välillinenkään rahoitus.

      Jussi

  4. 5

    Petteri sanoo

    Btw, onkohan tämä freudilainen lipsahdus?

    ”Rohkeutta Draghille on siis syytä toivottaa lisää, sillä euroalueen tuhon tiellä on Euroopassa ja erityisesti euroalueen pohjoisissa osissa huomattavan paljon kannattajia.”

    Onko täällä pohjolassa siis erityisen paljon euroalueen tuhon kannattajia?

    • 5.1

      sanoo

      Jos tähän ryhmään lasketaan kaikki, jotka kannattavat kriisimaiden vyönkiristystä, kovempaa talouskuria ja nykyistä rahoitusmallia, on kyseisen asian kannattajia hyvin paljon.

      Voihan sitä toki näilläkin tavoitteilla väittää puolustavansa euroa.

      Jussi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *