Tapaus Juha Tervala

Library Walk 36.JPG

Kuva: Wikimedia Commons

Viime keväänä Palkansaajasäätiö antoi VTT Juha Tervalan johtamalle työryhmälle Helsingin Yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselle 10 000 euron apurahan tutkimukseen otsikolla ”Jälkikeynesiläinen talousajattelu Suomessa”. Nyt ”työryhmän” vetäjä, Helsingin yliopistossa päätoimisena lehtorina työskentelevä Tervala, on julkaissut tutkimushankkeen tuloksia Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa.

10 000 euron apurahalla Tervala on saanut kirjoitettua hiukan alle 15-sivuisen mielipidekirjoituksen ”Jälkikeynesiläinen taloustiede Suomessa: kriittinen katsaus”. Artikkelin otsikko on siinä mielessä harhaanjohtava, että tekstissä ei käsitellä erityisesti jälkikeynesiläistä taloustiedettä Suomessa. Tervala ei esimerkiksi käsittele Pekka Korpista ja jälkikeynesiläisyyden tuloa Suomeen eikä edes mainitse Antti Alajan ja Esa Suomisen Taloutta työväelle -kirjaa. Itse asiassa ainoa allekirjoittaneiden lisäksi artikkelissa mainittu jälkikeynesiläinen on Patrzio Laina, jonka teksteistä poimitaan yksi viisi vuotta vanha diasarja (luitte aivan oikein).

Allekirjoittaneiden kirjoituksista analysoitavaksi on valittu lähinnä Rahatalous haltuun -kirja. Kirjamme käsittelee pääasiassa jälkikeynesiläistä teoriaa, mutta sitä taas ei juuri käsitellä Tervalan tuotoksessa. Tervalan artikkelin pääasiallisena tavoitteena on osoittaa, että me emme tunne valtavirran taloustiedettä tai vaihtoehtoisesti annamme siitä virheellisen kuvan.

Artikkelissa mennään jopa niin pitkälle, että meitä syytetään Tutkimuseettisen neuvottelukunnan hyvän tieteellisen käytännön periaatteiden loukkaamisesta, koska emme hänen mukaansa ole kuvanneet uusklassista talousteoriaa rehellisesti, huolellisesti ja tarkasti. Syytös on vakavin mahdollinen tutkijan ammattietiikkaan liittyvä väite.

Lisäksi se on täysin perätön ja näin ollen poikkeuksellisen törkeä.

Tervalan keskeinen kritiikki

Tervala esittää kirjassaan useita väitteitä siitä, kuinka kuvaamme uusklassista taloustiedettä virheellisesti. Laajimman käsittelyn saavat kuitenkin rahan neutraalisuutta ja rahapolitiikka käsittelevät kirjamme osuudet. Juuri näiden teemojen puutteellisesta käsittelystä Tervala johtaa vätteensä siitä, että olemme rikkoneet tutkimuseettistä normistoa.

Tervalan rahan neutraalisuutta ja rahapolitiikkaa koskevat väitteet ovat seuraavat:

1) Kuvaamme valtavirran taloustieteen väitettä rahan neutraalisuudesta väärin, koska emme tuo esiin, että rahan neutraalisuus koskee vain pitkää aikaväliä. Tervala kirjoittaa:

Väitteet ovat harhaanjohtavia. Käytännössä kaikissa taloustieteen oppikirjoissa kuvataan rahapolitiikan vaikutukset sekä lyhyellä että pitkällä ajalla. Gregory Mankiw kuvaa kandidaattitason oppikirjassaan, että keskeinen tekijä lyhyen ja pitkän ajan erotteluun rahapolitiikkaanalyyseissä johtuu hintojen käyttäytymisestä (Mankiw 2009, 265–266). Pitkällä ajalla hinnat ovat joustavia, mutta lyhyellä ajalla ne ovat jäykkiä. Useimmat ekonomistit uskovat, että ajatus rahan neutraalisuudesta, jonka mukaan rahan tarjonnan muutokset eivät vaikututa reaalisiin muuttujiin, pätee pitkällä ajalla. Näin ollen rahamäärän muutokset eivät aiheuta pitkällä ajalla muutoksia tuotannossa ja työllisyydessä. Kaikkien tuotteiden hinnat eivät kuitenkaan reagoi lyhyellä ajalla muutoksiin rahapolitiikassa, joten reaaliset muuttujat, kuten tuotanto ja työllisyys, reagoivat. Talousteorian mukaan rahan neutraalisuus ei päde lyhyellä ajalla.

2) Kuvaamme valtavirran taloustieteen käsitystä rahapolitiikasta väärin. Tosiasiassa valtavirran taloustieteessä rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa kokonaistuotantoon lyhyellä aikavälillä toisin kuin me Tervalan mukaan väitämme. Tervala kirjoittaa:

Taloustieteen oppikirjat ja rahapolitiikan empiiriset tutkimukset tuovatkin hyvin esiin, että rahapolitiikalla on lyhyellä ajalla vaikutuksia kokonaistuotannon. Tässä valossa on helppo ymmärtää, että Ahokkaan ja Holapan väite, jonka mukaan ”rahamäärän kasvattaminen vaikuttaa ainoastaan hintatasoon” (Ahokas ja Holappa 2014, 16), on harhaanjohtava.

Tervalan esittämät väitteet ovat yksiselitteisen virheellisiä. Emme tosiasiassa syyllisty Tervalan kuvaamiin virhetulkintoihin.

Tervalan valehtelusta

Kirjamme taloustieteelliseen ajatteluun liittyvä perusviesti, joka on varmasti jokaiselle lukijalle tuttu, on se, että valtavirtaisessa taloustieteessä rahaa pidetään neutraalina vähintään pitkällä aikavälillä. Sen sijaan jälkikeynesiläisessä teoriassa ei nähdä mitään aikaväliä, jolloin rahasta tulisi neutraalia.

Toisin sanoen jälkikeynesiläisessä teoriassa rahalla, rahoituksella sekä kokonaiskysynnällä on aina vaikutus taloudelliseen kehitykseen ja taloudellisessa toiminnassa raha on läsnä kaikkina aikoina. Valtavirtaisessa talousteoriassa taas oletetaan talouden päätyvän ennen pitkää tasapainotilaan, jossa raha on neutraalia ja kokonaiskysyntä menettää autonomisen merkityksen, jälkikeynesiläisessä teoriassa näin ei koskaan tapahdu.

Kirjan viesti on kiteytetty sivulla 21:

Raha onkin talousjärjestelmässämme kaikkea muuta kuin neutraalia. Ei ole olemassa mitään aikaväliä, jolloin rahan merkitys häviäisi. Kuten Keynes on todennut, ei taloutemme kehitystä ”ole mahdollista pitkällä eikä lyhyellä tähtäimellä ymmärtää, jos rahan käyttäytymistä eri hetkien välillä ei tiedetä”. Talouden kehitystä ja kokonaistuotannon kasvua eivät siis määrittele pitkälläkään aikavälillä ainoastaan reaalisten tuotannontekijöiden, kuten työikäisen väestön määrän ja työn tuottavuuden, kasvu. Rahaan liittyvillä monimutkaisilla prosesseilla on vähintään yhtä suuri merkitys kokonaistuotannon muotoutumisessa kuin käytettävissä olevalla työvoiman määrällä ja työn tuottavuudella eli tuotannon tehokkuudella.

Tervala on jostain syystä onnistunut sivuuttamaan täysin näkemyksemme ja esittää meidän väittävän, että valtavirtaisessa taloustieteessä rahaa pidetään neutraalina sekä lyhyellä, keskipitkällä että pitkällä aikavälillä. Mahdollinen syy tähän virheeseen on se, että Tervala on takertunut liiaksi kirjan johdannosta lainaamaansa kohtaan, jossa rahan neutraliteetista puhutaan yleisesti. Pari sivua (s. 19) myöhemmin samaisessa johdannossa kuitenkin tarkennetaan:

Kuten edellä todettiin, eivät rahan neutraliteettiin uskovat valtavirtaiset taloustietelijät näe rahan liittyvän millään tavalla fyysiseen tuotantoon – ainakaan pitkällä aikavälillä.

Lisäksi esimerkiksi kirjan sanastossa (s.368) neutraalin rahan aksioomaa kuvataan seuraavasti:

Neutraalin rahan aksiooma on eräs ortodoksisen talousteorian kulmakivistä. Sen mukaan kokonaisrahamäärän lisääntyminen ei pitkällä aikavälillä vaikuta millään tavalla työllisyyden tai kokonaistuotannon tasoon.

Voisimmeko enää eksplisiittisemmin sanoa, että valtavirran taloustieteessä raha on neutraalia nimenomaan pitkällä aikavälillä? Kirjan väitteet valtavirtaisen talousteorian rahan neutraliteettia koskevista tulkinnoista eivät siis ole virheellisiä tai ristiriidassa Tervalan näkemysten kanssa.

Tervalan mukaan valtavirtaisessa talousteoriassa ”rahan neutraalisuus ei päde lyhyellä ajalla”.  Emme ole kiistäneet tätä missään vaiheessa, vaan läpi kirjan tuomme esiin esimerkkejä, joissa rahalla, rahapolitiikalla ja kokonaiskysynnällä on merkitystä valtavirtaisen talousteorian mukaan ”lyhyellä aikavälillä”.

Tervala jatkaa epärehellisyytemme, huolimattomuutemme sekä epätarkkuutemme todistelua esittämällä, kuinka taloustieteen oppikirjoissa rahapolitiikalla nähdään olevan vaikutusta lyhyellä aikavälillä. Myös me kerromme saman kuvatessamme valtavirtaisen taloustieteen yhden makrosuuntauksen eli uusklassisen synteesin keynesiläisyyden IS–LM-mallia kirjassamme sivulla 250:

IS–LM-mallilla voidaan osoittaa, että normaalioloissa korkomekanismi toimii kapitalistisessa taloudessa tasapainottavana voimana, eikä ekspansiivisesta finanssipolitiikasta yleensä ole hyötyä. Mikäli talouden tasapainottumista halutaan nopeuttaa, on tähän parasta käyttää rahapolitiikkaa.

Kerromme siis, että valtavirtaisen teorian mukaan rahapolitiikkaa voidaan käyttää lyhyellä aikavälillä ”tuotannon stabiloimiseen” ja että niillä voidaan saada aikaan ”reaalisia vaikutuksia”.  Emme myöskään väitä, että valtavirtaisen talousteorian mukaan kysynnän lisäämisestä lyhyellä aikavälillä ei olisi koskaan hyötyä. Toteamme nimittäin perään, että

Malli kuitenkin sisältää piirteitä myös tuotannon rahateoriasta. Se hyväksyy ajatuksen, että poikkeusoloissa alentunutkaan korkotaso ei välttämättä riitä tasapainottamaan taloutta. Näissä poikkeusoloissa Keynesin teoria alkaa päteä: ilman kokonaiskysynnän lisääntymistä talous voi jäädä hyvinkin pitkäksi ajaksi likviditeettiloukkuun.

Rahapolitiikan roolia valtavirtaisessa talousteoriassa lyhyellä aikavälillä kuvaamme myös esitellessämme modernimpaa uuskeynesiläistä ajattelua sivulla 261:

Viimeaikaisin uuskeynesiläinen teoria on kuitenkin rakentunut rahapolitiikan inflaatiotavoitteen ympärille. Jos keskuspankin rahapolitiikka nojaa inflaatiotavoitteeseen, nostaa se ohjauskorkoa aina inflaation uhatessa kiihtyä tavoiteinflaatiota korkeammaksi. Samoin jos toteutunut inflaatio uhkaa jäädä tavoiteinflaatiota matalammaksi, keskuspankin on kevennettävä rahapolitiikkaansa. Uuskeynesiläisessä teoriassa inflaation kiihtyminen tai hidastuminen on seurausta työttömyysasteen vaihtelusta NAIRUn ympärillä, joten arvioimalla todellisen työttömyysasteen ero NAIRUun voidaan päättää rahapolitiikan suunnasta. Inflaatiotavoitteeseen perustuva rahapolitiikka toimii käytännössä vastasyklisen suhdannepolitiikan välineenä: noususuhdanteessa rahapolitiikkaa kiristetään ja laskusuhdanteessa kevennetään. Näin ollen todellinen työttömyys onnistutaan ainakin viimeistään pitkällä aikavälillä pitämään NAIRUssa.

Olemme siis samaa mieltä Tervalan kanssa siitä, että ”ekonomistit kannattavat elvyttävää rahapolitiikkaa ainakin silloin, kun sekä inflaatio että tuotanto ovat alle tavoiteltujen tasojen”. Tämän olemme tuonneet eksplisiittisesti esiin myös keynesiläisyyttä, talousteoriaa ja talouspolitiikkaa käsittelevässä referoidussa tieteellisessä artikkelissamme Tiede & Edistys -lehdessä. Toteamme artikkelissa seuraavaa:

Hinta- ja palkkajäykkyydet mahdollistavatkin kysynnänsäätelyn lyhyellä aikavälillä NAIRU-teoriassa. Itse asiassa akateemisten uusklassisten taloustieteilijöiden ja keskuspankkiirien keskuuteen on viimeisen 15 vuoden aikana muovaantunut yleisesti jaettu käsitys, että juuri tällaista lyhyen aikavälin tasapainotuspolitiikkaa on myös syytä harjoittaa. Tämä näkemys on niin laajasti jaettu uusklassisen taloustieteen sisällä, että sitä on alettu kutsua makrotalousteorian uudeksi konsensukseksi (ks. esim. Meyer 2001; Allsop & Vines 2000; Taylor 2000).

Uuden konsensuksen teoriassa yleensä oletetaan, että lyhyen aikavälin vakauttamispolitiikka toteutetaan rahapolitiikalla. Uusklassisessa teoriassa on kuitenkin takaportti myös finanssipolitiikan käytölle kriisiolosuhteissa. Toisinaan kokonaiskysyntä voi olla niin heikkoa, että nimelliskorkojen pitäisi tippua negatiivisiksi, jotta tasapainopiste voitaisiin saavuttaa lyhyellä aikavälillä. Koska nimelliskorot eivät voi koskaan laskea nollaa alemmiksi, on rahapolitiikkaa ääriolosuhteissa tuettava elvyttävällä finanssipolitiikalla (ks. esim. Krugman 2010).

Koska olemme kirjassamme ja tieteellisissä teksteissämme selvästi samaa mieltä Tervalan kanssa siitä, mitä valtavirtaisessa taloustieteessä ajatellaan rahan neutraalisuudesta, rahasta ja rahapolitiiksta, on mahdotonta ymmärtää, miten olisimme voineet antaa lukijoillemme ”virheellisen kuvan taloustieteestä”, ellei myös Tervala itse syyllisty samaan.

Kirjamme johdannossa teoksen teemoista puhutaan vielä hyvin yleisellä tasolla, mutta erottelut pitkän ja lyhyen aikavälin toimintalogiikkoihin tehdään selviksi, kun yksityiskohtaisempi käsittely alkaa myöhemmissä luvuissa. Yleisesti ottaen valtavirran taloustiedettä kohtaan esittämämme kritiikki liittyy nimenomaan moniin pitkää aikaväliä koskeviin väittämiin.

Johtopäätökset

Olemme saaneet aiemminkin huonolaatuista, asiatonta ja henkilöön käyvää haukkumista suomalaiselta ekonomistikunnalta. Tästäkin huolimatta Juha Tervala onnistui alittamaan mielipidekirjoituksellaan kaikki tähänastiset rajat.

Tervalan syytös hyvän tieteellisen käytännön periaatteiden loukkaamisesta on äärimmäien vakava. On selvää, että emme ole rikkoneet toiminnallamme HTK-periaatteita, sillä tieteelliset tulkintaerimielisyydet eivät tietenkään täytä HTK-loukkauksen kriteereitä*.

Vielä vakavampaa on se, että emme ole tehneet sellaisia virhetulkintoja, joihin Juha Tervala väittää meidän syyllistyneen. Olemme tässä tekstissä kiistattomasti osoittaneet, että kuvaamme rahan neutraalisuuden liittyvän valtavirran taloustieteessä pitkään aikaväliin. Olemme myös osoittaneet, että kuvaamme toistuvasti rahapolitiikan olevan valtavirran teoriassa lyhyellä aikavälillä tehokasta.

Kirjastamme ja muista kirjoituksistamme löytyy runsaasti esimerkkejä, joissa täysin eksplisiittisesti kuvataan valtavirran taloustieteen käsitykset rahan neutraalisuudesta ja rahapolitiikasta juuri päinvastoin kuin Tervala väittää meidän tekevän. Toisin sanoen Tervala antaa valheellisen kuvan tekemistämme uusklassista taloustiedettä käsittelevistä tulkinnoista.

Toisaalta tämä oli ilmeisesti Tervalan tarkoituskin. Jo ennen hänen ”tutkimushankkeensa” alkua Juha Tervala oli esittänyt meistä useita halventavia ja perustelemattomia heittoja julkisilla keskustelufoorumeilla sekä muun muassa lähettänyt painostusviestejä kanssamme samoissa tilaisuuksissa esiintyneille tutkijoille. Tämän huipentumana oli eräässä Facebook-keskustelussa esitetty kommentti, jossa Tervala ilmoitti kirjamme olevan ”täyttä roskaa” jo ennen kuin oli lukenut siitä sanaakaan.**

Toisin sanoen Juha Tervalan ”tutkimustulokset” olivat selvillä jo ennen kuin itse ”tutkimushanke” alkoi.

Tässä blogikirjoituksessa esiinnostamiemme vääristelyiden lisäksi Tervalan mielipidekirjoitus sisältää lukuisia muita samalla tavalla valehteluun perustuvia väitteitä. Tulemme kumoamaan kaikki Tervalan keskeiset väitteet seuraavaan Kansantaloudellisen aikakauskirjan numeroon lähetettävässä artikkelissamme.

Lopuksi on syytä todeta, että Juha Tervalan törkeä kirjoitus on surullinen osoitus suomalaisen taloustieteellisen keskustelun tilasta. Keskustelussa hyväksytään mitkä tahansa sikamaisuudet ilman minkäänlaisia seurauksia. Henkilöön käyvien hyökkäysten lisäksi nyt mukaan ovat tulleet myös valehtelu, vääristely ja aiheettomat syytökset tutkimuseettisten periaatteiden rikkomisesta.

Jussi Ahokas & Lauri Holappa

 

*=Sivumennen sanoen todettakoon, että jos jonkin teorian kiistanalaisesta deskriptiosta seuraisi välittömästi HTK-loukkaus, olisi noin 99 prosenttia akateemisista tutkijoista syytettyinä tutkimuseettisistä rikkeistä.

**=Kaikkien näiden väitteiden tueksi meillä on aukoton kirjallinen todistusaineisto.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tervalan juttu sattui eilen silmään, ja näytti pikalukaisulla varsin erikoiselta. Onnittelut siitä, että KAK on nostanut teidän ajattelua ja kirjanne kokonaisen artikkelin arvoisena jalustalle, mutta pahoittelut, että kritiikki ja syytökset ovat niin huonosti perusteltuja. Vaikuttaa siltä, että päätoimittaja Suvannon ja toimituskunnan harkinta on julkaisupäätöstä tehdessä pettänyt. Miten mahtaa vertaisarviointi KAK:ssa toimia? Toivottavasti antavat riittävän tilan vastineellenne.

  2. 2

    Jussi Saramo sanoo

    Surullista, että palkansaajasäätiötä on onnistuttu erehdyttämään tällä tavoin. Sen sijaan että Tervala olisi yrittänyt käydä aitoa keskustelua tai kumoamaan jälkikeynesiläistä logiikkaa, hän on alentunut etsimään yksittäisiä lauseita, joita vääntelemällä asia saadaan näyttämään naurettavalta.

    10 000 euroa kirjoistusvirheitä täynnä olevasta lokakirjoituksesta on melkoinen petos.

  3. 3

    sanoo

    Samaa mieltä edellisen Jussin kanssa.. Kirjoituksen lopussa todetaan ”Lopuksi on syytä todeta, että Juha Tervalan törkeä kirjoitus on surullinen osoitus suomalaisen taloustieteellisen keskustelun tilasta.”, mikä aika hyvin kuvasi myös omia mietteitäni.

  4. 4

    sari sanoo

    ” Ongelmaksi muodostuu se, että useimmat lukijat eivät ole taloustieteilijöitä eivätkä
    näin ollen tunne taloustiedettä, jota kirjoituksissa niin vahvasti arvostellaan. Lukijan on tällöin
    hyvin vaikea arvioida sekä arvostelun oikeutusta että vaihtoehdoksi tarjottavan analyysin
    ja tulkinnan järkevyyttä!”

    Minä olen yksi noista lukijoista. Kiitos teille pojat! Kiinnostuin taloustieteistä ja aloin lukemaan työn ohella, sen minkä jaksan, taloustieteen oppikirjoja. Työn ohessa oppiminen on tietysti hidasta, mutta perässä tullaan.

    En ota kantaa tietenkään siihen oletteko tulkinneet oikein vai väärin, koska rahkeet eivät riitä.

    Mutta arvostan syvästi yritystänne saada talous ja rahapolitiikka ymmärrettäväksi ja kiinnostavaksi ihmisille, jotka eivät ole alan asiantuntijoita. Herra Tervalalle sen verran, että jokainen ”tavallinenkin” lukija ymmärtää, ettei yhden kirjan lukemisella tulla alan asiantuntijaksi. Jutun idea ei olekaan siinä, vaan teidän kirjanne ja eräät muuta kirjat, jotka luin, saivat minut avaamaan silmät ja innostavat oppimaan lisää aiheesta.

  5. 5

    Tne sanoo

    Apuraha oli tullut tutkimukseen ”Jälkikeynesiläinen talousajattelu Suomessa”, joka antaa otsikon mukaisesti aihetta odottaa mielenkiintoista tulosta, etenkin jälkikeynesiläisyyttä seuraaville ja taloudesta kiinnostuneille. Mielessäni kävi jo kunnollinen ja kiinnostava väittely valtavirtaisen ja jälkikeynesiläisen talousteorian välillä, joka on loistanut poissaolollaan.

    Lopputulema olikin muuttunut ”Jälkikeynesiläinen talousajattelu Suomessa – kriittinen katsaus”, jossa oli poimittu tarkoituksenmukaisesti lyhyitä otteita Jussin ja Laurin kirjasta.
    Toki kriittinen saa olla , mutta rahan neutraliteetti ongelmakin olisi selvinnyt Tervalalle jos hän olisi lukenut ’johdanto’ osuuden loppuun.

    Jälleen kerran jälkikeynesiläisyyttä on lähdetty haastamaan ilman todellisia argumentteja (puolesta tai) vastaan. Mielestäni olisi reilua ja ansaittua avata ihmisille talousteoriat oikein ja käydä reilua vääntöä niiden välillä, se johtaisi mm. siihen, että huoli siitä, että jätämme velkaa maksettavaksi jälkipolvillemme näyttäytyisi paljon pienempänä kuin nyt annetaan ymmärtää.

  6. 6

    Pedro sanoo

    Kysymys?

    Ehkä hieman typerää tosin kysyä tätä jälkikeynesiläisellä foorumilla, mutta kysyn nyt kuitenki.

    Mikä on siis se tapa, jolla ”valtavirtaisessa” taloustieteessä erotetaan lyhyt ja pitkä väli? Ja tarkemmin: Millaisille oletuksille perustuu sellainen argumentaatio, jossa lyhyellä aikavälillä rahapolitiikka vaikuttaa reaalitalouteen, mutta pitkä aikaväli kumoaa nämä vaikutukset?

    Lähinnä hämmentää kausaalisuus tuossa. Arkijärki kun sanoo, että tapahtumat tänään vaikuttavat tapahtumiin huomenna.

    Pitäisi tietysti kysyä tätä joltain joka sulkee lyhyen välin vaikutukset ulos pitkästä ajasta. Ehkä teillä kuitenkin on jotain tietoa argumentin logiikasta?

    • 6.1

      PK sanoo

      PK puolelta löytyy tällainen määritelmä – Carvalho ”Alternative Analyses of Short and Long Run in Post Keynesian Economics”:

      ”In sum, in neoclassical economics the ’long run’ cannot be a temporal concept. It does not refer to any real world process of evolution or change. Even notional processes are shown to be difficult to conceive. ’Long run’, by definition, refers to a situation in which no mistakes are made and all the (theoretically expected) adjustments are achieved. It is not in time, it is not even a secular trend. It is just an aprioristic statement of what the world would look like should the theory be correct.”

      Lainattu täältä: http://bilbo.economicoutlook.net/blog/?p=25027

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *