Talouspuhetta työttömyydestä

vappupallotRaha ja talous -blogin dialogisarja jatkuu nyt raamatullisessa seitsemännessä osassa. Tällä kertaa keskustelun aiheena on vapun kunniaksi Suomen työllisyystilanne.

Lauri (L): Hyvää alkukevättä. Sieltähän se vappu tulla köröttelee, vaikka ei olisi kelien puolesta uskonut. Millaisissa merkeissä käymme työn juhlaan tänä vuonna?

Jussi (J): Kevättä sinnekin. Vappua juhlitaan tänä vuonna varmaankin odottavissa merkeissä. Jos työn kautta asiaa mietitään, niin monien suomalaisten mielessä on varmasti kysymys, onko työ ja työpaikka tulevaisuudessa turvattu. Ja tämähän riippuu siitä, mihin suuntaan Suomen talous tulevina kuukausina ja loppuvuoden aikana kehittyy. Vaikka vuoden vaihteessa monet povasivatkin tälle vuodelle edellistä vuotta selvästi parempaa kasvua, nyt juuri ei näytä hyvältä. Itse asiassa kokonaistuotanto näyttää supistuneen vuoden ensimmäisinä kuukausina. Me olemme tietysti nähneet tämän kehityksen jälkikeynesiläisinä jo viime syksynä, mutta monille taantuman syveneminen näyttää edelleen tulevan jonkinmoisena yllätyksenä. Haluatko vielä kerrata kaikelle vappukansalle, miksi talouskasvua ei kuulu, vaikka monet sitä kovasti toivovat?

L: Ongelma on tietenkin siinä, että rahatalousjärjestelmässä kokonaistuotannon ja työllisyyden kehitystä määrittelee kokonaiskysyntä. Perinteisesti Suomen kasvumalli on nojannut vientiin, mutta nyt maailmantalous on taantumassa. Vaikuttaa jopa siltä, että maailmantalouden taantuma ainoastaan syventyy, sillä Yhdysvalloissakin yritetään runnoa budjettia tasapainoon kysyntää supistavilla menoleikkauksilla ja veronkiristyksillä. Maailmantalouden taantuman oloissa meidän pitäisi nojata kotimaiseen kysyntään, mutta hallituksen talouspolitiikka on kiristävää. Näin ollen sekä ulkomainen että kotimainen kysyntä ovat vähentymässä. Onkin itsestään selvää, että kasvu heikkenee. On kuitenkin kiinnostavaa, että monet ekonomistit odottavat kasvun voimistuvan taas loppuvuodesta. Mihin nämä näkemykset mielestäsi perustuvat?

J: Helkkarin hyvä kysymys, kuten tuntemani työmies tähän toteaisi. Jotkut ovat perustelleet tätä yhteisöveron alennuksen tuottamilla psykologisilla vaikutuksilla, jotka saavat kotimaiset investoinnit kasvuun mahdollisesti jo tämän vuoden aikana. Tämä ei kuitenkaan liene yleisin perustelu, sillä monet ekonomistitkin näkevät kyseisen kehysratkaisun vaikutukset syvässä taantumassa marginaalisina. Kaipa se useimmin esitetty perustelu kasvu-uskolle on se, että maailmantaloudessa ja jopa Euroopassa pahin epävarmuus on jäänyt taakse. Näin kasvun veturit, ennen kaikkea Yhdysvaltojen talous, on pääsemässä jaloilleen ja kestävän kasvun tielle. Tästä positiivisesta sykäyksestä odotetaan murusten sitten loppuvuodesta kulkeutuvan myös tänne syrjäiseen Pohjolaan. Omat odotukseni tällaisen skenaarion toteutumisen suhteen ovat erittäin pessimistiset. Lopultahan Yhdysvalloissa kärsitään aivan samoista ongelmista kuin Euroopassakin, kun Obaman hallinto on siirtynyt leikkausten tielle. Eipä Aasiastakaan ole tällä hetkellä maailmantalouden kysyntäpumpuksi. Jotain muuta siis pitäisi tehdä kuin toivoa.

L: Niin, eihän epävarmuuden poistuminen sinänsä mitään auta. Jos tiedämme varmasti, että rahavirrat taloudessa supistuvat, ei se auta taloutta toipumaan. Epätietoisuuden poistuminen ei riitä, vaan tarvitaan optimistisia odotuksia, jotka vähentäisivät yksityistä säästämistä ja lisäisivät investointeja. Eivät tällaiset odotukset kuitenkaan synny tyhjästä. Siksi kaikki on lopulta kiinni kulloinkin vallitsevasta efektiivisestä kysynnästä. Nyt emme voi nojata edes ulkomaiseen kysyntään, sillä sitä ei ole riittävästi. Mutta haluaisin palata vielä kotimaan tilanteeseen. Usein toistuva väite on se, että tämä, kuten lähes kaikki aiemmatkin hallitukset, harjoittaa ekspansiivista politiikkaa, koska julkiset menot kuitenkin kasvavat. Tällaista näkemystä ovat esittäneet sekä libertaarit, jotka vastustavat julkista kulutusta sinänsä, että esimerkiksi jotkut Vasemmistoliiton vaikuttajat, jotka taas haluavat tällä todistaa hallituksen olevan itse asiassa ekspansiivisen politiikan kannalla. Mitä mieltä olet näistä näkemyksistä?

J: Tietysti on talouskasvun näkökulmasta hyvä, että julkisen kulutuksen nimellinen arvo kasvaa eli toisin sanoen julkisen sektorin talouteen luomat rahavirrat kasvavat. Taantumassa tämä ei kuitenkaan välttämättä millään tavalla elvytä ja lisää yksityistä taloudellista toimeliaisuutta. Keskeistä on ymmärtää, että kotitalouksilla ja yrityksillä on tietty säästämistavoite, jonka saavuttamiseksi ne pyrkivät keräämään tuloja yli oman kulutuksensa. Jos julkisen sektorin alijäämä ei vastaa tätä tavoitetta ja yksityiset toimijat huomaavat epäonnistuvansa säästötavoitteensa saavuttamisessa ne vähentävät omaa kulutustaan. Näin talouden rahavirrat kokonaisuudessaan supistuvat, vaikka valtio omia bruttomääräisiä rahavirtojaan kasvattikin. Elvyttäessä valtion ei pidä ainoastaan lisätä kulutustaan, vaan samalla sen tulee sovittaa alijäämänsä yksityisten toimijoiden yhteenlasketun säästämistavoitteen suuruiseksi. Kuten sanoit, lopulta epävarmuutta vähentävät vain toteutuneet nettomääräiset tulovirrat eli juuri tämä yksityisen sektorin säästämistavoitteen toteutuminen. Tämä on vaikea asia ymmärtää, mutta välttämätön, jos talouspolitiikkaa halutaan rahataloudessa johdonmukaisesti ja tehokkaasti toteuttaa. Mutta tietysti yhtä tärkeä kysymys on se, halutaanko talouspolitiikkaa ylipäätään harjoittaa työttömyyden vähentämiseksi.

L: Aivan, tuo on keskeisin pointti. Lisäksi on ymmärrettävä, että pahoja taantumia lukuun ottamatta taloudessa nimelliset menot kasvavat jatkuvasti. Myös yksityiset menot lisääntyvät, koska palkat ja hinnat nousevat. Jos julkiset menot kääntyisivät laskuun, kyse olisi lähes väistämättä joko radikaalista leikkauspolitiikasta tai siitä että talous olisi deflaatiossa. Julkisten menojen nimellinen kasvu on siis normaalitilanne, ei mikään osoitus elvytyspolitiikasta. Miten se sitä voisi ollakaan, kun muun muassa valtiovarainministerimme on suoraan sanonut, että hallitus ei aio ryhtyä elvytyspolitiikkaan. Mutta mitä kaikki tämä sitten tarkoittaa työllisyystilanteeseen? Auttaako työvoiman tarjonnan lisääminen, kuten julkisuudessa on esitetty?

J: Kyllä nyt tarvitaan ensisijaisesti työvoiman kysynnän lisäämistä. Tällä hetkellä työttömyysasteen trendi lähenee kahdeksaa ja puolta. Hetkellisesti miesten työttömyysaste on noussut lähes kymmeneen prosenttiin. Tässä tilanteessa reaalipalkkojen alentaminen ja muiden tarjontapuolen toimien lisääminen vähentäisi kokonaiskysyntää entisestään. Nyt kaikkien edes lyhyellä aikavälillä keynesiläiseksi julistautuvien tulisi olla sormi pystyssä vaatimassa elvytystä. Luulen aika monien suomalaisten ekonomistien hyväksyvän, että talouden tasapainomekanismit ovat tällä hetkellä jumissa, eikä helpotusta työttömyystilanteeseen tapahdu tarpeeksi nopeasti. Odottaisinkin kuulevani suosituksia elvytyksen käynnistämiseen myös Suomessa, varsinkin, kun maailmalla esimerkiksi Krugmanin aktivismi sekä Reinhart & Rogoff -paljastukset ovat vieneet uskottavuutta härkäpäiseltä vyönkiristyspolitiikalta.

L: Kyllä, ylipäätään olisi syytä muistaa, että tarjontapuolen uudistuksilla ei voida koskaan vaikuttaa tosiasialliseen työttömyysasteeseen. Parhaimmassakin tapauksessa tarjontareformeilla voidaan saavuttaa ainoastaan tilanne, jossa Suomen työttömyys voidaan suotuisissa kysyntäolosuhteissa laskea aiempaa alemmalle tasolle ilman inflaation kiihtymistä. Mutta nimenomaan efektiivinen kysyntä määrittelee kaikkina ajanhetkinä vallitsevan työttömyysasteen. Vaikka siis saisimmekin alennettua ”NAIRU-tason” vaikkapa neljään prosenttiin, mikään voima maailmassa ei takaa, että työttömyys todella laskisi tälle tasolle. En itse kannata reaalipalkkojen leikkauksiin pyrkivää politiikkaa ylipäätään, mutta tällaisen politiikan kannattajienkin olisi tunnustettava, että heidänkään politiikkalinjansa ei voi toimia ilman valmiutta aktiiviseen kysynnänsäätelyyn. Jos siis Suomen työllisyystilannetta halutaan parantaa nyt tai tulevaisuudessa, on kysynnänsäätely palautettava talouspolitiikan vaihtoehtojen joukkoon.

J: Nimenomaan. Ehkä vapun juhlintakin sujuisi monessa suomalaisessa perheessä positiivisemmissa merkeissä, jos talouspolitiikan peruslinja olisi toisenlainen. Nyt valitettavan moni joutuu osallistumaan työn juhlaan työtä vailla.

L: Valitettavasti asia on juuri näin. Vappu ei kuitenkaan ole ainoastaan palkkatyön juhlaa, vaan juhlansa ovat ansainneet kaikki yhteisen hyvinvointimme rakentamiseen osallistuvat, riippumatta siitä saavatko he työstään palkkaa. Hyvää vappua siis kaikille lukijoillemme ja vastajännäreillemme!

J: Hyvää vappua!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *