Suomen investointilama ja orastava suurtyöttömyys

tetoimKirjoitimme viime keväänä analyysin Suomen talouden tämänhetkisistä ongelmista. Ankeudesta aurinkoon -julkaisun johtopäätös oli, että Suomen talous kärsii tällä hetkellä ensisijaisesti investointi- ja kysyntälamasta, jonka juuret ovat globaalissa finanssikriisissä ja eurokriisissä.

Rahataloudessa investointilama, joka on seurausta yritysten, sijoittajien sekä kotitalouksien talousluottamuksen heikkenemisestä, voi kestää periaatteessa ikuisesti. Jos esimerkiksi julkinen valta toimillaan kiristää taloutta ja imee sieltä verotuksen kiristämisen ja kulutuksen vähentämisen kautta ostovoimaa, yritysten ja sijoittajien voitto-odotukset jatkuvasti laskevat. Myös kotitaloudet pysyvät varovaisina kulutuksen ja velanoton suhteen.

Investointilaman vaarallisuus on siinä, että investoinnit ovat reaalitaloutta pyörittävä moottori, jonka yskähtely näkyy nopeasti myös työmarkkinoilla. Investointien tärkeys liittyy siihen, että ne synnyttävät talouteen uusia, usein tyhjästä luodulla velkarahalla rahoitettuja tulovirtoja, jotka kerroinvaikutuksen kautta kirittävät sekä kulutusta että kulutushyödykkeiden tuotantoa. Kun investoinnit supistuvat ja talouden investointiaste laskee, myös tuotanto vähenee ja samalla työvoiman kysyntä heikkenee.

Viime viikolla julkistetut kesäkuun työttömyysluvut olivat karua luettavaa. Työttömyysasteen trendi kipusi jo 9,7 prosenttiin ja TEM:n rekistereissä työttömien työnhakijoiden määrä jatkoi yhä edelleen lähes 10 prosentin vuosikasvua. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu jatkui erittäin nopeana. Oikeastaan mitään positiivista ei ollut näistä luvuista luettavissa.

Koska Suomen talous on syvässä investointilamassa, työttömyysluvuissa ei tietysti ollut mitään yllättävää. Kuviosta 1 nähdään, että vuosien 1999 ja 2015 välisenä aikana työttömyysaste on Suomessa alentunut silloin, kun investointiaste on kasvanut ja investointiasteen aleneminen on puolestaan johtanut työttömyysasteen nousuun.

Kuvio 1. Suomen talouden investointiaste (kiinteän pääoman bruttomuodostus / bruttoarvonlisäys) sekä työttömyysasteen trendi neljännesvuosittain (Lähde: Tilastokeskus)

invttast

On ilmeistä, että kasvava työttömyys on seurausta investointien vähenemisestä ja pitkittyneestä talousluottamuksen alhosta. Koska talousluottamusta voidaan parhaiten elvyttää kotitalouksien ja yritysten tulovirtoja kasvattamalla, olemme suositelleet lääkkeeksi Suomen ja euroalueen työttömyyteen aktiivisempaa kysynnänsäätelypolitiikkaa ja ekspansiivista investointi- ja finanssipolitiikkaa. Valitettavasti talouskuripolitiikka on kuitenkin juurtunut niin vahvasti päätöksenteon rakenteisiin ja päättäjien mieliin, ettei tämänkaltaiselle politiikalle ole nyt mahdollisuuksia.

Sen sijaan työttömyyttä pyritään alentamaan rakenteellisin toimin. Tällaisten toimenpiteiden perustana on näkemys, jonka mukaan työttömyys johtuu työvoiman huonosta liikkuvuudesta tai liian korkeista palkkavaateista. On kuitenkin hyvin vaikea osoittaa, että työvoiman liikkuvuudessa tai palkkavaateissa tapahtuneet muutokset selittäisivät työttömyysasteen viimeaikaista kehitystä investointiasteessa tapahtuneita muutoksia paremmin. Voidaan tietysti väittää, että investointiaste on laskenut juuri näistä tekijöistä johtuen, mutta sen osoittaminen on vieläkin vaikeampaa.

Jos Suomessa halutaan puuttua työttömyyteen, on investointi- ja kysyntälama pystyttävä päättämään. Valitettavasti talouspolitiikan linja Euroopassa ja meillä ei mahdollista sellaista kysynnänsäätelypolitiikkaa, jolla tilanne nopeasti saataisiin kääntymään. Suurtyöttömyys ja pitkään kaksinumeroisena pysyttelevä työttömyysaste voikin olla nykyolosuhteissa vääjäämätön lopputulos.

Jussi Ahokas

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kiitos hienosta blogista ja taas hyvästä kirjoituksesta.

    Osaatteko sanoa mistä yleensäkin johtuu investointiasteen laskeminen Suomessa, trendihän on ollut 90-luvun laman jälkeen jatkuvasti laskeva. Talous on kuitenkin kasvanut ja yrityksetkään eivät ole tällä aika välillä voineet huonommin, päin vastoin.

    Johtuuko muutos kenties talousrakenteen muutoksesta, vai alkoivatko laman jälkeen yritykset panostamaan papujen laskentaan ja rahan pumppaamiseen ulos yrityksistä?

    Ruotsissahan käsittääkseni päin vastoin 90-luvun alusta saakka investointien määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen on jatkuvasti kasvanut.

    • 1.1

      rahajatalous sanoo

      Hei,

      ennen 1990-luvun alun lamaa Suomen kasvumalli oli investointivetoinen ja talouspolitiikalla kannustetiin jatkuvasti yrityksiä (yksityisiä ja valtiojohtoisia) investoimaan. Tärkein kokonaiskysynnän komponentti oli siis investointikysyntä. Laman jälkeen tästä kasvumallista luovuttiin ja talouspolitiikan tavoitteeksi tuli oikeastaan ainoastaan ulkoisen tasapainon edellytysten parantaminen eli vientisektorin hyvinvoinnin ja vaihtotaseen ylijääminen tavoittelu. Tämäkin politiikka onnistui ja ennen kaikkea Nokian tuomat vaihtotaseen ylijäämät korvasivat merkittävän osan kotimaisten investointien aiemmin tuottamasta kysynnästä. Kysyntä ja voitot hankittiin nyt siis enenevissä määrin ulkomailta. Näiden myötä toki kotimaisetkin investoinnit lähtivät kasvuun 2000-luvun puolivälissä, minkä tekstin kuviokin osoittaa.Työllisyyden kannalta paras tilanne oli 2000-luvulla silloin, kun vientimenestys oli hyvää ja kotimaassa investoitiin aikaisempia vuosia enemmän.

      Kuvaamillasi talouden rakenteiden ja yritysrakenteiden muutoksilla on myös ollut vaikutusta investointiasteen laskuun. Kun voitoille löytyy reaali-investointeja likvidimpiä ja tuottavampia sijoituskohteita rahoitusmarkkinoilta, yritysten houkutus lykätä reaalitaloudellisia investointeja luonnollisesti vähenee. Varsinkin silloin kun talous on taantumassa ja tulevaisuuden odotukset ovat pessimistiset, tällaiset rakenteet patoavat voimakkaasti yritysten investointihalukkuutta.

      Myös Ruotsissa on tapahtunut 1990-luvun alun jälkeen samanlainen kehitys kuin Suomessa eli investointiaste on pudonnut ja investointien kasvu on hidastunut selvästi. Kuten oheisesta kuviosta näkyy, myös Ruotsissa työttömyysasteen kehitys on seurannut investointiasteen muutosta: investointiasteen noustessa työttömyysaste on lähtenyt laskemaan. Kiinnostavaa on, että toisin kuin Suomessa viime kuukausina Ruotsissa investointiaste on jälleen alkanut nousta ja samalla työttömyysaste on alkanut alentua. Nyt Ruotsin ja Suomen globaalin finanssikriisin jälkeen melko yhtenevät polut näyttävät erkanevan toisistaan.

      Kuvio: http://blogit.image.fi/rahajatalous/wp-content/uploads/sites/17/2015/07/invttruotsi.png

      Jussi

  2. 2

    sanoo

    Huolestuttavalta tuntuu, että vienti ei vedä ja kotimaassa investoinnit ovat liian pienet. Kuitenkin olettaisin taas vientiteollisuuden investointien olevan pitkällä tähtäimellä nimenomaan edellytys sille, että jotain vietävääkin olisi.

    Oletettavista koko euroopassa on yleisesti jonkinlainen investointilama tällä hetkellä ja Suomenkin viennistä kytkeytyy tähän?

    Suomessa on käsittääkseni nyt viimeiset kaksikymmentäviisi vuotta pyritty petaamaan petiä pääomalle, jotta tämä viihtyisi Suomessa mutta vaikuttaa ettei malli ei tällä hetkellä toimi. Yhteiskunta investoi todella isosti yrityksille ja pääomalle.

    Tämän vaiheen jälkeen kuitenkin laitetaan kädet selän taakse ja odotetaan markkinoiden hoitavan asiat, mallin toimimattomuudesta pistetään syyt sitten yksilöiden niskaan.

    Mielestäni Suomen tulisi kartoittaa tämän hetkiset nousevat alat ja tulevaisuuden uudet tarpeet maailmalla ja perustaa uusia valtion (kansalaisten) omistamia yrityksiä joissa hyödynnettäisiin näiden alojen osaamista.

    Hassua on mielestäni miten Suomeen on vahvasti saatu iskostettua ajatus ettei yhteiskunta voisi omistaa yrityksiä. Koskaan ei kuitenkaan kuule kyseenalaistettavan miten muut maat voivat omistaa yhtiöitä Suomessa. Esimerkkeinä tulee mieleen Yara ja Rosatom.

  3. 3

    John Pierpont Morgan sanoo

    Olipas hyvä kirjoitus aiheesta joka monesti vähän sivuutetaan. Minun mielestä ei investointilama kosketa pelkästään Suomea vaan pitkälti koko kehittynyttä länsimarkkinaa. Hyvänä esimerkkinä voisi tarkastella Applea, Microsoftia, Googlea jotka kyllä investoivat mutta tekevätkö he sitä tarpeeksi? Yritykset tekevät valtavaa tulosta, keräävät kassaa mutta eivät kuitenkaan maksa sitä juurikaan ulos osinkoina.

    Nykyisessä rahajärjestelmässä toisen positiivinen kassa on jonkun toisen negatiivinen kassa. Toisin sanoen credit ja debit on nolla. Iso ongelma on että tätä kassaa on kannattava pitää seisomassa ja olla tekemättä vähemmän kannattavia investointeja, samalla kun kilpailu markkinasemasta toisten yritysten kanssa jatkuu verisenä. Työtä tekeviä ihmisiä vedetään kokoajan tiukemmalle, samaan aikaan kun painitaan kustannustehokkuuden kanssa ja työttömyys lisääntyy. Vähemmän ihmisiä tekee enemmän töitä vaikka töiden pitäisi vähentyä teknologian lisääntyessä. Samaten vapaa-ajan pitäisi lisääntyä.

    Mitä jos keskuspankit alkaisivatkin reilusti negatiivisen ohjauskoron tarjoamisen ja inflaatio pidettäisiin reilussa 6%. Raha/velka saataisiin ”homehtumaan” ja tätä kautta kiihdytettäisiin tarvetta investoida ja innovoida. Mikäli tätä innovointi kykyä ei olisi tai investointi kohdeita ei löytyisi, ei myöskään olisi tarvetta tuottaa niin paljon jolloin myös työaikaa voitaisiin säätää alaspäin ( nollatuntisopimuksilla ). Myöskäään lainaa ei kannattaisi myöntää ilman huomattavaa marginaalia tai sitä ei kannattaisi ottaa vastaa kovin kevyin perustein.

    Sijoittajan näkökulmasta varallisuuden reaaaliarvon säilyttäminen tulisi ongelmalliseksi, jolloin rahavirtoja alkaisi siirtyä vakaisiin omaisuusluokkiin jotka ovat ns rajattuja resursseja. Tällä hetkellä hyvänä esimerkkinä on kiinteistö ja metsärahasto buumi ja muutaman suuryrityksen kova hinku päästä omistamaan mm vesialueita. Maa-alaa ei tule lisää ja vettä on rajallinen määrä aina tietyssä paikassa, jolloin sen merkitys alkaa korostumaan tilanteessa jolloin reaalista tuottoa ei tule arvopapereista. Helsingissä on vajaa 30 000 tyhjää asuntoa. Puhutaan että asuntopula johtuu kaavoituksesta, byrokratiasta ja ties mistä. Todellisuudessa ei ole kannattavaa vuokrata jos halutaan ainoastaan säilyttää asunnon ja omaisuuden arvo nykyisessä korkotilanteessa. Rajattu tonttimaa halutuimmalla alueella ja sen verottomuus ovat ilmainen lounas isolle rahalla. Tästä johtuen viimeiset 15 vuotta maailman eri omaisuusluokista REIT rahastot ovat olleet tuottavin omaisuusluokka kehittyvien osakemarkkinoiden jälkeen.

    Suomessakin saataisiin kummasti helppoa lisäpontta talouteen jos esim Finnveran lainakannan ( takaukset yms rahoitusjärjestelyt ), joka on jotain 15 mrd luokkaa hoitaisi puhtaasti Valtiokonttori ja takauksen hoitaisi Suomen valtio. Oma vahva käsitys on että tämän hetken tilanteessa Suomen valtio hoitaa lainan takauksen ja rahoituksen hoitaa pankit joko suoraan tai välillisesti ( välillisesti tarkoitan sitä että Suomen valtio maksaa mutta tämä rahoitus tulee mm päämarkkinatakaajiltamme HSBC, Goldman Sachs, UBS … + muilta valtion lainaemissioon osallistuneilta ) . 15mrd eurosta maltillinen 2% yrityslainakorko olisi vuositasolla 300 miljoonaa joka tällä hetkellä valuu pois valtion kassasta samalla kun lainoista kannetaan pääasiallinen takausvastuu. Kommentti ” Hassua on mielestäni miten Suomeen on vahvasti saatu iskostettua ajatus ettei yhteiskunta voisi omistaa yrityksiä. ” on kovin relevantti esim tässä yhteydessä. Tämä ei ole aina yksityisten isojen sijoittajien etu. Pohjois-Amerikassa toimiva Bank of North Dakota, osavaltion liittopankki, toimii edellä mainitulla periaatteella. Se saa itse korkohyödyn ”tyhjästä” luodulla rahalla, samaten tuoden työllistämisvaikutuksia alueelle. Suomessa tällainen ei ole mahdollista sillä meillä ei ole omaa itsenäsitä keskuspankkia jolla olisi oikeus rahoittaa valtion toimintaa. Samalla mm Sonera finance rahoittaa Soneran omaa bisnestään kännyköiden luottomyynnillä.
    ” Kun suomalaisasiakas ostaa esimerkiksi Soneran kaupasta tuotteen osamaksulla, TeliaSoneran Finance-yksikkö luo hänelle luoton, jolla asiakas ostotapahtuman yhteydessä ostaa koko puhelimen itselleen.

    Tämän jälkeen asiakas maksaa luottoaan takaisin niin sanotuilla osamaksuilla eli lainanlyhennyksillä. TeliaSonera Financen tilille luotuja rahoja ei voi käyttää mihinkään muuhun kuin TeliaSonera-konsernin tuotteiden ostamiseen.

    Koska TeliaSoneralla on oma pankki, sen ei ole myöskään aina pakko hakea lainaa suurilta pankeilta omiin investointeihinsa.” lainaus on suoraan taloussanomien 9.7.2015 artikkelista.

    Näistä isoista kuvista olisi omasta mielestäni hieman enemmän pohdittavaa valtion päämiehillä sen sijaan että he tekevät kosmeettisia ”kirjanpidollisia” muutoksia pidentämällä työaikaa ja samalla jättämättä huomioon menetetyn vapaa-ajan. Valtion taloutta kun ei hoideta samalla tavoin kun yrityksen taloutta. Ja jos ei ymmärrä rahajärjestelmän toimintaa, niin on erikoista että silloin on mandaatti tehdä siihen liittyviä valtakunnallisia päätöksiä.

    Vain muutama ajatus laatikon ulkopuolelta…

    http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2015/07/09/myos-nama-luovat-rahaa-suomessa-teliasonera-siemens-scania/20158674/12
    http://www.treasuryfinland.fi/fi-FI/Lainanotto_ja_kassanhallinta/Pankit_ja_sijoittajat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *