Sittenkin suhdanneongelma

busisykliKun eurokriisin myötä Suomen talous vajosi uudestaan taantumaan, talouspoliittiseen puheeseen on vähitellen juurtunut näkemys, jonka mukaan Suomen talouden ongelmat ovat muuttuneet rakenteellisiksi. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että nykyisten talousongelmien ei uskota olevan suhdanneluontoisia, vaan pikemminkin talouden uusi normaali. Esimerkiksi valtiovarainministeri Jutta Urpilainen varoitteli viime viikolla, ettei Suomen taloudessa välttämättä koskaan palata finanssikriisiä edeltäneelle kasvu-uralle.

Tällaista tuomiota ei kuitenkaan ole mitään syytä tehdä, kun Euroopan ja Suomen taloudessa eletään keskellä kysyntälamaa. Todellisuudessa tällä hetkellä keskeisin taloudellinen ongelma Suomessa on kokonaiskysynnän kasvun merkittävä hidastuminen sekä kotimaassa että tärkeimmissä vientimaissa, minkä seurauksena tuotanto yskii ja työttömyys kasvaa. Valtavirtaisen taloustieteen käsittein olemme kaukana potentiaalisen tuotannon tasosta kysyntäshokista johtuen, minkä vuoksi ongelmamme tulee edelleen tulkita suhdanneperusteisiksi.

On oikeastaan käsittämätöntä, että julkisessa keskustelussa ei vieläkään kiinnitetä huomiota kysynnän romahtamiseen, vaikka tuskin kukaan itseään kunnioittava talouden asiantuntija voi tällä hetkellä kiistää kysyntälaman olemassaoloa Euroopan taloudessa. Jo usean vuoden ajan eteläisissä euromaissa jatkuneet julkisen kulutuksen leikkaukset, yksityisten investointien väheneminen ja näistä seurannut kotitalouksien tulovirtojen supistuminen eivät voi johtaa mihinkään muuhun. Myös esimerkiksi Suomen taloutta kuvaavat tilastot vahvistavat saman asian.

Kuvio 1. Kokonaiskysynnän rakenne ja kokonaiskysynnän kasvu Suomen taloudessa vuosina 2005-2012.

kokokys

Kuviossa 1 on esitetty Suomen talouden kokonaiskysynnän rakenne vuosina 2005–2012 ja vuotuinen kokonaiskysynnän kasvu vuosina 2006–2012. Kuviosta nähdään selvästi, kuinka finanssikriisi romahdutti kokonaiskysynnän ja muutti samalla kysyntärakennetta Suomen taloudessa. Kun ennen finanssikriisiä kysynnästä lähes puolet syntyi viennistä ja investoinneista, kriisin jälkeen näiden yhteenlaskettu osuus putosi lähelle 40 prosenttia. Sillä tasolla osuus on edelleen. Kun tarkastellaan kokonaiskysynnän kasvua, huomataan sen hidastuneen merkittävästi finanssikriisiä edeltäneestä ajasta. Tämä osoittaa, että juuri vienti- ja investointikysynnän kasvun hiipuminen on Suomen talousongelmien taustalla.

Syvässä rahataloudellisessa kriisissä ei ole mitenkään yllättävää, että kokonaiskysynnän kasvu hiipuu pitkäksi aikaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oikeanlaisella kysynnänsäätelypolitiikalla kasvua voitaisi palauttaa aikaisemmalle tasolle. Tämä kuitenkin edellyttää taloudellisten toimijoiden luottamuksen palautumista sekä investointihalukkuuden kasvua, mikä puolestaan edellyttää talouden tulovirtojen kasvattamista julkisin elvytystoimin.

Jos tässä tilanteessa nostetaan kädet pystyyn, aletaan puhua rakenteellisista ongelmista ja pahimmassa tapauksessa leikataan vielä julkista sekä yksityistä kulutuskysyntää, kokonaiskysynnän kasvu hiipuu entisestään. Diagnoosi Suomen ja Euroopan talouskipuihin on liian alhainen kokonaiskysyntä ja lääke kysynnän lisääminen julkisen kulutuksen, julkisten investointien ja riittävän suurten julkisten alijääminen kautta.

Jussi Ahokas

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Itse näen kysynnän lisäämisen epäsopivana ajalla jolloin luonnonvarat kuluvat nopeammin kuin koskaan. Mistä tämä tarjonta tulisi johon uusi kysyntä tulisi kohdistaa?

    • 1.1

      sanoo

      Riippuu tarjonnasta. Jos kyse on luonnonvarojen kuluttamisesta ja hiilidioksidipäästöjen lisäämisestä, tarjontaa tuskin voidaan enää paljon lisätä. Jos kyse on palveluista ja ekologisesta kulutuksesta, tarjontarajoite ei liene vieläkään kovin tiukka.

      Jussi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *