Rahoitusmarkkinoiden automaattinen vakauttaja

Yleensä automaattisilla vakauttajilla tarkoitetaan julkisen sektorin instituutioita, kuten sosiaaliturva- ja verojärjestelmää, jotka reagoivat taloudellisiin suhdannevaihteluihin ilman päätösperäisiä toimenpiteitä. Automaattiset vakauttajat säätelevät automaattisesti valtion tuloja ja menoja vastasyklisesti. Noususuhdanteessa verotulot kasvavat ja sosiaalimenot pienenevät, mikä pienentää kokonaiskysyntää. Laskusuhdanteessa tilanne on päinvastainen. Kun globaali finanssikriisi puhkesi ja maailmantalous ajautui syvään taantumaan, julkisen sektorin alijäämien kasvu oli pitkälti seurausta automaattisten vakauttajien aktivoitumisesta.

Julkisen velan määrän nopea kasvu ajoi poliittiset päätöksentekijät paniikkiin. Julkisen kulutuksen rahoituksen ongelmat kärjistyivät ensiksi euroalueella, jossa valtioiden on rahoitettava kulutuksensa markkinaehtoisesti. Eurovaltioiden johtajia onkin tällä hetkellä erittäin vaikea vakuuttaa lisäelvytyksen välttämättömyydestä. Myös Yhdysvalloissa poliittinen ilmapiiri on kääntynyt elvytyksen ja valtion velkaantumisen vastaiseksi, vaikka todellisuudessa valtion julkiselle kulutukselle ei ole Yhdysvalloissa vastaavia rajoitteita kuin euroalueella. Vaikka taloustilanne heikentyy heikentymistään, vakuuttavia argumentteja päätöksentekijöiden päiden kääntämiseksi on tällä hetkellä lähes mahdotonta löytää.

Kokeillaan kuitenkin. Päätöksentekijä voidaan vakuuttaa vain puhumalla kieltä, jota tämä todella ymmärtää. Unohdetaan siis heti kättelyssä keskuspankkirahoitus ja se, että verotuksella ei koskaan rahoiteta valtion kulutusta. Vältetään myös puhumasta asioista, joita päätöksentekijä todennäköisesti vastustaa. Heivataan keskustelusta siis eurobondit ja EMU-alueen sisäiset tulonsiirrot. Lähdetään liikkeelle siitä, että elvytys kyllä lisää valtion velkakuormaa, mutta nykyisissä rahoitusmarkkinaolosuhteissa tämä on mitätön ongelma. Viime viikkoina esimerkiksi Suomen valtion velkakirjoilta vaadittava tuotto on nimittäin pudonnut alhaisemmalle tasolleen sitten EMU:n perustamisen. Julkisen kulutuksen rahoittaminen on nyt siis halvempaa kuin koskaan.

Rahoitusmarkkinoiden epävarmuus on aktivoinut yhdenlaisen automaattisen vakauttajan, kun sijoittajien varallisuus on liikkunut osake- ja johdannaismarkkinoilta kohti varmempia sijoituskohteita. Näitä ovat luonnollisesti maksukykyisiksi arvioitujen valtioiden velkakirjat. Vaihtotaseeltaan ylijäämäisten maiden onkin toimittava välittömästi tässä edullisessa rahoitustilanteessa ja käynnistettävä finanssipoliittinen elvytys velkaantumista pelkäämättä. Niin kauan kuin vaihtotase pysyy ylijäämäisenä, ei maiden tarvitse pelätä rahoitusmarkkinoiden luottamuksen katoamista. Lisäksi elvytyksellä aikaansaatu talouskasvu vaikuttaa positiivisesti myös verotuloihin, joten maksukyky voidaan turvata todennäköisesti myös tasapainoisen vaihtotaseen tilanteessa. Alhaiselta tasolta lähdettäessä pieni korkotason nousukaan ei muodostu kohtalokkaaksi.

Jos lähes kaikki tässä blogissa esitetyt eurokriisin ratkaisuehdotukset tuntuvat höpöhöpöltä tai niihin turvautuminen uhkaa viedä poliittisen uskottavuuden, edellä esitettyyn ratkaisuehdotukseen kannattaa ehdottomasti tarttua. Onhan se esitetty jo Financial Timesinkin sivuilla.

Jussi Ahokas

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Velan lisääminen nykyisellä korkotasolla voisi tosiaan olla järkevää. Pienellä velanotolla voitaisiin turvata talouskasvu. Tulee vain pitää huoli, ettei velkataakka pääse kasvamaan liian suureksi kuten muutamilla länsimailla on päässyt käymään. Siksi en unohtaisi myöskään leikkauksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *