Onko valtion budjettipolitiikasta tulossa kiristävämpää?

pannukakKesäinen keskustelu elvytyksestä lässähti tällä viikolla valtiovarainministeriön budjettiriihessä, kun valtiovarainministeri Urpilainen kertoi hallituksen suunnittelevan korkeintaan muutaman sadan miljoonan lisäbudjettia tälle syksylle. Tämä on Euroopan ja Suomen kysyntätilanteen huomioiden naurettavan pieni panostus, jonka vaikutus työllisyyteen ja kokonaistuotantoon tulee väistämättä jäämään vähäiseksi.

Sen lisäksi, että tänä vuonna tehtävät elvytystoimet jäävät mitättömiksi, valtionvarainministeriö kertoi esityksensä vuoden 2014 budjetista jäävän loppusummaltaan tälle vuodelle tehtyä esitystä pienemmäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kansantuloa lisäävää kulutusta ja investointeja sekä tulonsiirtoja suunnitellaan vähennettävän ensi vuonna, vaikka suhdannetilanne on ministeriössäkin todettu vaikeaksi. Linjauksessa ei tietysti ole mitään uutta eikä yllättävää ja se on tuotu kansalaisten tietoisuuteen jo viime kevään kehysriihessä. Se on kuitenkin selkeä muutos aikaisempaan, kuten kuviosta 1 havaitsemme.

Kuvio 1. Vuosien 2004-2014 hallitusten budjettiesitysten loppusummat sekä kokonaisveroaste budjettivuonna (* Veroaste VM:n ennuste; ** Veroaste VM:n ennuste, VM:n budjettiesitys)budjettikvero

Kuviosta näemme, että hallituksen budjettiesityksen loppusumma on kasvanut nimellisesti jokaisessa budjettiesityksestä vuodesta 2004 alkaen. Vuonna 2011, jolloin valtio vetäytyi aiempien vuosien elvytyksestä, kasvu edelliseen vuoteen jäi marginaaliseksi. Jos vuoden 2014 määrärahat jäävät valtiovarainministeriön esittämälle tasolle, ne  supistuvat ensimmäistä kertaa edellisestä budjettivuodesta sitten 1990-luvun.

Kun samaan aikaan talouden kokonaisveroaste edelleen nousee eli suurempi osa kansantulosta ja ostovoimasta imetään pois taloudesta, näyttää selvästi siltä, että budjettipolitiikasta on tulossa aikaisempaa kiristävämpää. Kun valtio verottaa enemmän ja on valmis lisäämään julkista kulutusta vähemmän, julkisen sektorin positiivinen vaikutus talouteen välttämättä pienenee, minkä myös aikaisemmin tekemämme julkisen kulutuksen ja investointien kasvuvertailut osoittavat.

Näiden tietojen valossa on mielenkiintoista arvioida myös runsaasti hehkutettua hallituksen elvytyspakettia. Suhtauduimme jo lähtökohtaisesti varauksellisesti elvytyspuheisiin, sillä jo elvytyskeskustelun alussa näytti siltä, elvytyspaketista olisi tulossa mittaluokaltaan riittämätön. Valtiovarainministeriön talousarvioehdotuksen jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että arviomme ovat saattaneet olla ylioptimistisia.

Valtiovarainministeriön vuoden 2014 talousarvioesityksestä on tehty niin pieni, että muutaman sadan miljoonan elvytyspaketti vuoden 2013 lopulla ainoastaan palauttaa 2000-luvulla vallinneen budjettipolitiikan trendin. Onkin hyvin mahdollista, että talouspolitiikassa ei ole tapahtumassa edes varovaista tai tilapäistä muutosta ekspansiivisempaan suuntaan. Jos nyt kaavaillut muutaman sadan miljoonan euron ”elvytystoimet” olisi kirjattu valtiovarainministeriön ensi vuoden talousarvioesitykseen, olisi budjetin määrärahojen nousu vastannut kutakuinkin viime vuosien trendiä.

On tietenkin niin, että vuoden 2014 budjettia tai syksyistä lisäbudjettia ei ole vielä lyöty lukkoon ja hallituksella sekä eduskunnalla on edelleen mahdollisuus kääntää budjettipolitiikan suunta elvyttäväksi. Tämä edellyttäisi kuitenkin sekä varsinaisen talousarvioesityksen määrärahojen että sen päälle valmisteltavien elvytysmenojen huomattavaa kasvattamista. Jää nähtäväksi, onko riittävän moni puolue ja kansanedustaja tähän valmis?

Jussi Ahokas ja Lauri Holappa

Kommentit
  1. 1

    Pentti Mattila sanoo

    ”Tämä edellyttäisi kuitenkin sekä varsinaisen talousarvioesityksen määrärahojen että sen päälle valmisteltavien elvytysmenojen huomattavaa kasvattamista. Jää nähtäväksi, onko riittävän moni puolue ja kansanedustaja tähän valmis?”

    Mistä rahat? Olemme eläneet yli varojemme lähes koko 2000 luvun. Kestävyysvaje (siis syömävelka) on tänä vuonna 20 %. Menojen leikkauksia ei ole tulossa, pelkästään menojen korotuksia. Tarvitsemme siis 2014 lähes 11 miljardia lainaa. Samaan aikaan korot lähes varmasti nousevat, joten 1% koronnousuun kuluu miljardi lisää jokaisen vuotena elinaikanamme.

    Taidatte olla yhtä pihalla reaalimaailmasta kuin kaikki depulipoliitikot?

  2. 2

    Oscari sanoo

    Olen jo niin vanhakin, että minusta oikea ja tehokas elvytys, lähinnä Keuynesin tyylliin, on luonnollinen vaihtoehto tässä taloudellisessa tilanteessa. Eivät kuristaminen ja kurjistäminen saa aikaa kuin kurjuutta ja elämän lähtemistä.

    Uuden Suomen puheenvuorssa on asiasta jotensakin keskusteltu. Perusut ovat pääsääntöisesti meuhkanneet infran rakentamisen puolesta. Vaan mitä se tässä tilanteessa suuresti hyädyttä. Meistä kaikista ei ole maanteiden rakentajiksi eikä myöskään homekoulujen korjaajiksi. Kun lisäksi katsotaan keitä nyt tuota työtä tekevät ovat, niin varmuudella me elvytäisimme vain Viron taloutta.

    Kuitenkin esimerkiksi blogisti Lasse Laakosenen kirjoitti (http://lasselaaksonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/146564-on-yksi-pikatie-tasta-ylos-sosialisti-persun-mietteita) mielenkiintoisesti ns. cleantech-alan työllistävästä vaikutuksesta. Siinä oli, ainakin minun mielestäni, koko keskustelun tärkeintä annettavaa siitä mitä nuo keskustelut ovat tuoneet esille. Mikä on täämän blogin blogistien kanta esim. juuri Lasse Laaksen ajatuksiin, niitä hän kehittelee myös pitkässä vastauspuheenvuorossaan?

    • 2.1

      sanoo

      Hei,

      ei investointeja ja elvyttävää julkista kulutusta tarvitse aina suunnata teiden tai rakennusten rakentamiseen. Myös esimerkiksi hyvinvointipalveluihin satsaaminen on hyvää talouspolitiikkaa. Pääasia, että hankkeet ovat työllistäviä, jolloin julkisen kulutuksen lisäämisen vaikutus talouden kasvuun on suurempi kuin jos kulutus tapahtuisi tulonsiirroin.

      Olemme useissa teksteissämme osoittaneet, että syy siihen, miksi rahaa on tällä hetkellä vähän, johtuu EMU-järjestelmän rahoitusrakenteista, joita muuttamalla valtion kulutusvoimaa voidaan oleellisesti lisätä. Jos EKP päättää asettaa valtion velkojen korolle ylärajan, budjettipolitiikkaan saadaan välittömästi lisää liikkumavaraa. Nyt tarvitaan yhtäaikaa institutionaalisia uudistuksia sekä talouspolitiikan suunnanmuutosta.

      Jussi

  3. 3

    Jyrki sanoo

    Jos yhtä ”pelastavaa” sanaa lähtee hakemaan ratkaisuksi, olisiko se ”kokonaiskysyntä”?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *