Mitä Borg ja Vartiainen kertovat meille?

borgvartiainenHuomenna keskiviikkona 11.3. julkaistaan Ruotsin entisen kokoomuslaisen valtiovarainministerin Anders Borgin sekä VATT:n ylijohtajan ja Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaan Juhana Vartiaisen raportti Suomen talouden ongelmista ja talouspolitiikasta, jolla ongelmat selätetään. Kun tämä yhteishanke julkistettiin viime vuoden lopulla, meiltä toivottiin varjoprojektia, jossa kertoisimme raportin tulokset etukäteen. Toteutamme toiveen ja julkaisemme nyt tiivistetysti Borgin ja Vartiaisen raportin pääkohdat ilman, että olemme etukäteen nähneet raporttia.


 

Suomen talouden ongelmat

  • Suomen talouden ongelmat ovat yhtä aikaa suhdanne- ja rakenneongelmia.
  • Suhdanneongelmat eivät ole vakavia, sillä tuotantokuilu on alle kaksi prosenttia BKT:sta ja supistuu lähivuosina vielä pienemmäksi.
  • Voimaperäiseen velkaelvytykseen ei ole tilaa ja rakenneongelmat ovat ensisijaisia.
  • Rakenneongelmat ovat seurausta:
    • työikäisen väestön määrän pienenemisestä ja siitä seuranneesta työn tarjonnan vähenemisestä -> talouskasvun ja työllisyyden kasvun hidastuminen
    • kotimaisen kustannustason noususta, joka on seurausta ennen kaikkea vuoden 2007 liian suurista palkankorotuksista
    • toimialarakenteen muutoksesta ja korkean tuottavuuden toimialojen (ennen kaikkea elektroniikkateollisuus) hiipumisesta
    • väestön ikääntymisestä johtuvasta julkisten sosiaali- ja terveysmenojen kasvusta, joka tulevina vuosina kääntää julkisen sektorin kroonisesti alijäämäiseksi ja joka johtaa valtion maksukyvyttömyyteen (tai hyperinflaatioon), ellei tarpeellisia rakenneuudistuksia tehdä nopeasti

Ongelmien ratkaiseminen

  • Suhdanneongelmat eivät vaadi merkittäviä toimenpiteitä
    • sillä pitkän aikavälin julkisen talouden krooninen alijäämäisyys on suurempi ongelma kuin nykyinen lievä taantuma (lopulta talous tasapainottuu itsestään)
    • sillä Suomi ei voi elvyttää tehokkaasti yksin eivätkä Euroopan unionin uudet finanssipolitiikan säännöt mahdollista nykyistä suurempia alijäämiä
  • Talouspolitiikassa keskityttävä rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseen
    • työn tarjonnan lisääminen:
      • työn verotuksen keventäminen
      • nuorisopalkka eli tiettyyn ikärajaan asti esimerkiksi 20 prosenttia työehtosopimuksissa määriteltyä minimipalkkaa alempi palkka
      • eläkeiän nostaminen
      • ikääntyneiden työllisyyden parantaminen ja osa-aikatyön lisääminen työehtosopimuksia alemmilla palkoilla
      • ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentäminen ja tason alentaminen
      • kannustaminen osa-aikatyöstä kokoaikaiseen työhön muuttamalla työmarkkinatuki matalapalkkatueksi
      • kotihoidontuen poistaminen
      • vuorotteluvapaan poistaminen
      • vanhemmuuden kustannusten jakaminen yritysten kesken tulonsiirroin
      • työperäisen maahanmuuton lisääminen
      • aktivointitoimien lisääminen ja työttömyysturvan ehdollisuuden lisääminen (työvoimapolitiikan tehostaminen Tanskan mallin mukaisesti)
      • opintotuen muuttaminen lainapainotteisemmaksi ja sen keston rajaaminen
      • lukukausimaksut
      • sairauspoissaolojen tarkempi valvonta Ruotsin mallin mukaisesti ja työnantajan vastuun rajaaminen toistuvasti sairastelevasta työntekijöistä
      • yhteiset työkyvyttömyyden arviointikriteerit sekä työkyvyttömyyseläkkeellä työskentelyn lisääminen tulorajat poistamalla
    • kotimaisen kustannustason nousun hillitseminen
      • sopimus työttömyystavoitteesta eli nollakorotukset yleissopimuksiin, kunnes 5 prosentin työttömyysaste saavutetaan
      • paikallisen sopimisen lisääminen
      • muiden muuttuvien kustannusten kuin työvoimakustannusten kasvun hillitseminen
    • korkean tuottavuuden toimialojen vahvistaminen
      • panostaminen koulutukseen sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan
      • innovaatioympäristön vahvistaminen yksittäisten yritysten tai toimialojen tukemisen sijaan: ”valtio ei voi valita voittajia”
      • yritysmyönteinen verojärjestelmä
      • yritysten aloittamisen ja lopettamisen kustannusten alentaminen
    • kestävyysvajeen kukistaminen
      • julkisen talouden sopeutusten jatkaminen
      • sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottavuuden parantaminen
      • SOTE-uudistus
      • kuntaliitokset ja kuntien tehtävien vähentäminen
      • valtionhallinnon ja paikallishallinnon keventäminen

 


Julkaisemme oman analyysimme Suomen talouden ongelmista ja analyysiimme perustuvat politiikkasuositukset huhtikuun alussa Vasemmistofoorumin meiltä tilaamassa raportissa. Erot Borgin ja Vartiaisen tulkintoihin ja suosituksiin ovat huomattavat, mutta myös joitain yhteneviä suosituksia tulemme antamaan. Pysykää kuulolla.

Jussi Ahokas ja Lauri Holappa

Kommentit
  1. 1

    Teemu Alatalo sanoo

    Kun nyt puhutaan tästä raportista lueskelin sitä itsekin ja maallikkona ihmettelen seuraavia seikkoja, joihin toivoisin vastauksia.

    Raportissa suoraan sanotaan, että “työmarkkinaosapuolet eivät pääse yksimielisyyteen sellaisesta palkkaneuvottelujen mallista, jolla turvattaisiin parempi kilpailukyky ja vaikutettaisiin myönteisesti sijoittajien odotuksiin”. Okei, jos tämä on fakta (ja asia on alkanut jo 2007) miksi sitä ei ole avoimesti politiikassa tunnustettu ja sitä käsitellään edelleen vain voivottelevaan sävyyn? Nyt oikein “valtioneuvosto” harmittelee, että hitsi kun ilman noita tuhmia työmarkkinaosapuolia meillä olisi tuotanto ja työllisyys paljon korkeammalla. Valtiolla on oikeus periä veroja, mutta sekin joutuu nöyrtymään joidenkin muiden tahojen edessä joilla on tällä hetkellä valtiovallalta avoin lupa heikentää kilpailukykyä ja aiheuttaa kansalaisille vahinkoa tarkoituksellisen työttömyyden muodossa? Vai miten tämä asia pitäisi ymmärtää? 



    Raportissa sanotaan, että “julkisen talouden pitkän aikavälin näkymät ovat heikot, koska työikäisen väestön määrä pienenee ja työvoimaan osallistuminen on edelleen muita Pohjoismaita vähäisempää”. En ymmärrä väitteen perusteluja. Jos työikäisen väestön määrä pienenee, ja työn tarjonta pysyy edes samalla tasolla, eikö työttömyyden pitäisi laskea ja työvoimaan osallistumisen nousta kun olemassa olevaa tarjontaa on täyttämässä pienempi osuus työntekijöitä? Eikös valtion nyt pitäisi säästää kun työttömien hoitoon menevä kustannus on pienempi ja he ovatkin työssä josta lisäksi valtio perii veroja? Vai kuormittaako poistuvan työvoiman eläkkeet valtiota suhteessa enemmän kuin tilalle (vai voisiko tilalle tulla suhteessa enemmän kuin yksi työtön koska poistuvan palkkakehitys on jo maksimissaan ja tilalle tulevan palkkakehitys vasta alussa jolloin niitä voitaisiin palkata suhteessa enemmän) tulevasta työllistyvästä työttömästä saatava hyöty?

    Raportissa sanotaan, että “lyhyellä aikavälillä työttömyyttä saataisiin toki hillittyä ja talouden elpymistä nopeutettua, jos julkista alijäämää määrätietoisesti kasvatettaisiin nyt ja lähivuosina. Sellainen politiikka pahentaisi kuitenkin entisestään julkisen talouden rakenneongelmia. Välttämättömät sopeutustoimet, jotka myöhemmässä vaiheessa olisi pakko toteuttaa, alentaisivat silloin uudelleen kokonaiskysyntää ja uhkaisivat taas taannuttaa talouden.” Miksi poliitikot eivät tässä kohtaa tekisi hyvää omalle vaalikaudelle ja siirrä vastuuta myöhemmille? Mistä yhtäkkinen moraali tässä asiassa? Ja jos kerran sopeutustoimet olisi tehtävä myöhemmin eikö siitä voitaisi sopia ja lukita ajankohta vaikka kolmannen peräkkäisen talouden nousukauden jälkeiselle vuodelle ihan sama ketä istuu päättämässä? Olisi aikaa rakentaa sopeutuksen ratkaisutkin. Vai pelätäänkö tässä, että julkista alijäämää ei onnistutakaan synnyttämään kun alijäämäinen budjetti kääntyisikin ylijäämäiseksi tulokseksi ja sehän olisikin noloa selittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *