Miksi Ranska on seuraava?

Alkuviikosta markkinoilla alkoi liikkua huhuja, joiden mukaan suuret luottoluokittajat olisivat aloittaneet Ranskan valtion velkakirjojen luottoluokituksen alentamisen valmistelut. Luonnollisesti maan viranomaiset kiirehtivät kiistämään huhun ja vakuuttelivat nauttivansa edelleen kolmen suuren luottoluokittajan luottamusta.

Näyttää kuitenkin siltä, että Ranska on vakuutteluistaan huolimatta ajautumassa markkinapyöritykseen seuraavana eurovaltiona. Tämä onkin herättänyt monien mielessä kysymyksen, millä perusteella maat valikoituvat testattaviksi. Olemme aikaisemmassa eurokriisianalyysissamme todenneet, että yleensä euromaiden ongelmien taustalla on alijäämäinen vaihtotase, minkä seurauksena maasta karkaa automaattisesti rahavirtoja ulkomaille, mikä puolestaan pakottaa maan yksityisen tai julkisen sektorin nettovelkaantumaan.

Kroonisesti vaihtotaseeltaan alijäämäiset maat ovat siis ensimmäisenä liipasimella. Kuviossa 1 on esitetty eräiden euromaiden vaihtotaseiden kehitys vuosien 2002 ja 2009 välillä. Tilaston perusteella keskipitkällä aikavälillä vaihtotaseet ovat olleet alijäämäisiä Kreikassa, Portugalissa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa ja Ranskassa. Kun tätä luetteloa verrataan ”ongelmamaiden” luetteloon, päästään täydelliseen vastaavuuteen.

Kuvio 1. Eräiden euromaiden keskimääräiset vaihtotaseiden ali- ja ylijäämät vuosina 2002-2009 (prosenttia BKT:sta).

Vaihtotase selittää myös sen, miksei Belgia odotuksista ja korkeasta velkaantumisasteesta huolimatta ole vielä ajautunut sijoittajien hampaisiin. Kuvio kertoo myös, miten Suomen, Hollannin ja Saksan vastuullinen taloudenpito on lähtökohtaisesti mahdollista. Jos maalla ei ole omaa valuuttaa, eikä keskuspankkia, on sillä välttämättä oltava ylijäämäinen ulkomaan sektori. Muussa tapauksessa kokonaiskysynnän ylläpitäminen pitkällä aikavälillä tulee nykyisten instituutioiden puitteissa lähes mahdottomaksi, minkä eurokriisi on karulla tavalla osoittanut.

Jussi Ahokas 

Kommentit
  1. 1

    Petri Mäkelä sanoo

    Ensinnäkin kiitokset todella loistavasta blogista. Löysin tämän sivuston polvileikkauksen jälkeisen sairasloman aikana, ja olen seurannut sitä siitä lähtien. Jotain positiivista siitäkin operaatiosta.

    Yllä olevaan kirjoitukseen liittyen olen yrittänyt löytää euroalueen sisäisten vaihtotaseiden tilastoja. Ihan mielenkiinnosta haluaisin nähdä, kuinka paljon esim. Saksan ja Suomen ”vastuullisen” taloudenpidon rahoituksesta on tullut nykyisten kriisimaiden ostovoimaltaan kasvaneista talouksista.

    Mikäli olen oikein kirjoituksianne ymmärtänyt, euroalueen talouksien sisäiset vaihtotaseet ovat nollasummapeliä, ja positiivisten vaihtotaseiden rahoittajia ovat käytännössä negatiivisten vaihtotaseiden valtioiden julkiset taloudet

    Toki kriisimaat ovat tehneet reippaita ostovoimaa kasvattavia ratkaisuja jotka ovat mahdollistaneet tuontituotteiden ostamisen, mutta muuten tilanne mielestäni vastaa tilannetta, jossa alkoholistille viinaa trokannut henkilö moittii alkoholistin olotilaa.

    Olenko siellä päinkään vai aloitanko alusta?

    • 1.1

      sanoo

      Hei Petri,

      ja kiitos kommentistasi. Mukavaa, että blogista on koitunut sinulle iloa.

      Olet ymmärtänyt aivan oikein. Euroalueen sisäiset vaihtotaseiden yli- ja alijäämät summautuvat aina nollaan, koska toisen maan velkaantuminen on aina toisen maan varallisuuden kasvua. En löytänyt nopealla etsinnällä tilastoa EMU-maiden sisäisistä kauppa- ja palveluvirroista, mutta (tilastovirhe huomioiden) tällaisen tilaston pitäisi asia vahvistaa.

      Tietystikään ulkomaansektorin alijäämä ei välttämättä tarkoita julkisen sektorin velkaantumista, sillä kuten Suomessa 1970- ja 1980-luvulla, myös yksityinen sektori eli kotitaloudet ja yritykset sekä liikepankit voivat nettovelkaantua. Jos Suomessa ulkomaan sektori kääntyy alijäämäiseksi, miltä juuri tällä hetkellä näyttää, ja julkinen sektori saataisiin puristettua budjettileikkauksilla ylijäämäiseksi, tarkoittaisi se välttämättä kotitalouksien, rahoitussektorin tai yrityssektorin nettovelkaantumista. Varsinkaan yrityssektorin nettovelkaantuminen ei kuitenkaan pitkällä aikavälillä ole toivottavaa; onhan yritystoiminnan tarkoituksena varallisuuden kerryttäminen, ei velkaantuminen.

      Jussi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *