Luonnollisesta työttömyydestä täystyöllisyyteen

sorsaJulkaisimme tänään suomalaista työllisyyspolitiikkaa käsittelevän artikkelin Kalevi Sorsa -säätiön Impulsseja -julkaisusarjassa. Artikkelissa esitämme, että viime vuosikymmeninä työllisyyspolitiikkaa on tehty Suomessa lähes ainoastaan talouden tarjontatekijöiden merkitystä painottaen. Talouspolitiikka on nojannut uusklassiseen työllisyysteoriaan, jonka mukaan kysynnänsäätelyllä ei voida vaikuttaa työllisyyden tasoon välttämättä edes lyhyellä aikavälillä.

1970-luvun lopulla tapahtuneen talouspoliittisen suunnanmuutoksen jälkeen todellisestä täystyöllisyydestä on tullutkin Suomen taloudessa kaukainen utopia. Keynesin talouspoliittisiin suosituksiin perustuneesta investointipolitiikasta luopumisen jälkeen talouden investointiaste on laskenut pysyvästi, minkä seurauksena täystyöllisyyden takaavaa kokonaiskysynnän tasoa ei enää ole saavutettu. Jotta edelleenkin monien puolueiden kannattama täystyöllisyys voitaisiin saavuttaa ja luonnolliseksi myös käytännössä muuttunut työttömyysongelma voitaisiin ratkaista, on kysynnänsäätely nostettava takaisin työllisyyspolitiikan keskiöön.

Esitämme artikkelissa julkisen investointipolitiikan aktivoimista sekä työtakuujärjestelmän rakentamista. Investointiasteen nostaminen parantaa talouden kysyntäolosuhteita eli luo talouteen lisää rahavirtoja sekä ostovoimaa, joita yritykset tarvitsevat myyntiensä realisointiin. Korkeampi kokonaiskysynnän taso siis parantaa yritysten toimintaedellytyksiä. Työtakuuohjelman tehtävänä on niin ikään kysyntäolosuhteiden vakauttaminen, mutta myös työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen. Tarjoamalle kaikille halukkaille yhteiskunnallisella minimipalkalla yhteiskuntaa hyödyttävää työtä julkinen valta tukee ihmisten työkykyä ja edellytyksiä siirtyä takaisin yksityisille työmarkkinoille taloustilanteen parantuessa.

Julkaisumme toimii hyvänä alustuksena Kalevi Sorsa -säätiön ensi maanantaina 3.12. klo 14 Helsingin Paasitornissa järjestämään täystyöllisyyspolitiikkaa käsittelevään seminaariin, jossa samoista teemoista keskustelemassa ovat yhdysvaltalaiset huippuprofessorit James K. Galbraith ja L. Randall Wray. Kaikkien nykyiselle talouspolitiikalle vaihtoehtoja etsivien ja ylipäätään rahataloudesta kiinnostuneiden on syytä tulla paikalle kuuntelemaan alustuksia ja mielenkiintoista paneelikeskustelua, jossa Galbraith ja Wray kohtaavat pohjoismaalaisia taloustieteilijöitä ja -poliitikkoja.

Kommentit
  1. 1

    Seppo Lehtonen sanoo

    Esitätte julkisen investointipolitiikan aktivoimista.

    Olisi mielenkiintoista tietää, että minkälaisia ohjeita antaisitte talousjäjrestelmään, jossa ei julkista sektoria olisi lainkaan.

    Tarkoitan tällä sitä, että teille julkinen sektori vaikuttaa olevan talousongelmien ratkaisija, mutta eikö olisi parempi pyrkiä tilanteeseen, jossa julkinen sektori olisi mahodllisimman pieni, veroaste matala ja yksityissektorin kulutus- ja investointikyky korkea.

    Eikö Keynesin talousoppien mukaan ole mahdollista päästä täystyöllisyyteen muulla tavalla kuin investoimalla julkiseen sektoriin (esim perustamalla uusia virastoja, johon palkataan paperinpyörittelijöitä siirtämään rahaa oikeasta taskusta vasempaan) ?

  2. 2

    sanoo

    Täystyöllisyys ei ole edes tarkoitus kapitalismissa, sillä poistasihan kysynnän ja tarjonnan välisen epäsuhdan eli työvoimamarkkinat. Työvoimamarkkinoilla luodaan palkkatasoa, jota ei voi ylittää alittamatta voiton maksimontia.
    Työttömyydelle on siis painavat rakenteelliiet syyt joita ei voida poistaa kuin vallankumoksella. Tätä ei Kokoomus, RKP, Vihreät, Keksuat ja SDP teille kerro!
    Tämän hetken työttömyydelle on 6-8% laskennalliset perusteete, jonka alle ei työttömyyttä voida laskea!
    Työttömyydellä säädellään palkkatasoa ja näin myös yritysten kilpailukykyä.

  3. 3

    sanoo

    valtio jossa ei julkista sektoria pahemmin ole, esim somalia, saavuttaa täystöllisyyden luonnollisen kehityksen kautta. Väestömäärä sopeutuu työpaikkojen määrään. Näin ollen kaikki toimet joilla estetään Somalian liikaväestön nälkäkuolema ovat pahasta ja haittaavat markkinoiden tasapainottavien vaikutusten toimia. (faceen muistiinpanon aiheesta kirjoitin- https://www.facebook.com/notes/auvo-rouvinen/valtioiden-suvereeniteetti/193199477403789 )
    Kukaan ei kiellä etteikö ole elämää ilman valtiota, väkiluku vaan putoaa alle 100 milj elikkä 6.9 miljardia ihmistä poistuu. Haitin ja Somalian kaltaiset kevyen hallinnon valtiot viitoittavat tietä.

    keynes totesi kysynnän kasvavan myös tulonsiirtojen, sairaanhoidon jne kulutuksen avulla. Ongelma vaan on, täysijärkiset toimet ovat julkisessa pannassa. Taloutta ei voi elvyttää älykkäästi koska ihmiset eivät ole älykkäitä. Siksi ainoat hyväksytyt keinot elvyttää ovat: Sotiminen, kullankaivu, pyramidin / katedraalin rakentaminen. Käsittelin keynesiläistä työllistämistä muutamassa ei niin asiallisessa blokissani – http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/asiasanat/1038/keynes)

    Hannu, Marx väitti kapitalismin tarvitsevan työttömyyttä pitämään palkat kurissa, Keynes arveli työttömyyden olevan tahatonta mutta käytännössä pakollista ellei valtio puutu asiaan. Nykyisin kuitenkin on havaittu, massojen työhaluttomuus kasvaa ajaoittain ja siitä seuraa lama ellei massoja ruoskita töihin. (Hämmästyttävää kyllä, työhaluttomuuden kasvua seuraa tarve tehdä töitä entistä pienemmällä palkalla, tätä eivät työhaluttomuus teorian profeetat ole mielestäni selittäneet uskottavsti tuosta haluttomuudesta lähtien.)

    • 3.1

      Seppo Lehtonen sanoo

      ”Kukaan ei kiellä etteikö ole elämää ilman valtiota, väkiluku vaan putoaa alle 100 milj elikkä 6.9 miljardia ihmistä poistuu. Haitin ja Somalian kaltaiset kevyen hallinnon valtiot viitoittavat tietä.”

      Mihin tuo arvio perustuu, että väkiluku putoaa alle 100 milj ja ovatko vaihtoehdot julkisen sektorin koolle vain mallia ylilihava tai ei julkista sektoria lainkaan?

      Eikö ole mahdollista saada aikaan sellaista julkista sektoria, joka tekee vain oikesti tarvittavia asioita ja tekee ne vielä tehokkaasti?

      Takaisin aiheeseen:
      Jos ideologiana on tavoitella täystyöllisyyttä, niin tarkoittaako se pisimmälleen vietynä sitä, että kaikki ihmiset tekevät töitä koko hereilläoloaikansa ja mahdollisesti vielä nukkuvat mahdollisimman vähän?

      Eikö täystyöllisyyden sijaan voitaisi tavoitella sellaista tasapainoa elämänlaadun, työn ja vapaa-ajan välillä, joka yksilöille keskimäärin sopii, kunhan hengissäpysymisen kannalta tarvittavat minimipalvelut saadaan kaikille järjestettyä ja jokainen kykenevä osallistuu niiden tuottamiseen joko suoraan tai välillisesti.

      En ymmärrä miksi yksityisellä sektorilla töissä olevien ihmisten pitäisi tehdä enemmän töitä vain siksi, että saataisiin kustannettua suojatyöpaikkoja muutoin toimettomille ihmisillä perustamalla tehottomia virastoja turhien ja monimutkaisten yksilönvapauksia rajoittavien sääntöjen ylläpitämiseksi.

      En usko, että Keynesin tavoitteena on Neuvostoliiton kaltainen täystyöllisyyden ihannevaltio. Näitä blogeja kun lukee, niin toisinaan saa kuitenkin sellaisen kuvan, että yksilön vapaa-ajan varastaminen ei ole ongelma talous- ja rahapoliittisissa yhtälöissä suositusten tekemiseksi. Kaikki perustuu vain tilastoihin ja julkisen sektorin helikopterirahoitukseen välittämättä siitä että ihmisten vapaa-aikaa niukennetaan entisestään.

      • 3.1.1

        sanoo

        Jos ideologiana on tavoitella täystyöllisyyttä, niin tarkoittaako se pisimmälleen vietynä sitä, että kaikki ihmiset tekevät töitä koko hereilläoloaikansa ja mahdollisesti vielä nukkuvat mahdollisimman vähän?

        Ei tarkoita.

        Eikö täystyöllisyyden sijaan voitaisi tavoitella sellaista tasapainoa elämänlaadun, työn ja vapaa-ajan välillä, joka yksilöille keskimäärin sopii, kunhan hengissäpysymisen kannalta tarvittavat minimipalvelut saadaan kaikille järjestettyä ja jokainen kykenevä osallistuu niiden tuottamiseen joko suoraan tai välillisesti.

        Kyllä.

        En ymmärrä miksi yksityisellä sektorilla töissä olevien ihmisten pitäisi tehdä enemmän töitä vain siksi, että saataisiin kustannettua suojatyöpaikkoja muutoin toimettomille ihmisillä perustamalla tehottomia virastoja turhien ja monimutkaisten yksilönvapauksia rajoittavien sääntöjen ylläpitämiseksi.

        Yksityisen sektorin työajoilla ei ole mitään tekemistä julkisten virastojen perustamisen kanssa funktionaalisen rahoituksen olosuhteissa. Yritysten voittotavoitteiden kanssa sitäkin enemmän.

        Näitä blogeja kun lukee, niin toisinaan saa kuitenkin sellaisen kuvan, että yksilön vapaa-ajan varastaminen ei ole ongelma talous- ja rahapoliittisissa yhtälöissä suositusten tekemiseksi.

        Olemme esittäneet ratkaisuja työttömyysongelmaan. Siis ongelmaan, jossa ihmisillä on omasta mielestään liikaa vapaa-aikaa ja liian vähän tuloja. Työhön pakottaminen on puhtaasti oma tulkintasi teksteistämme.

        Jussi

    • 3.2

      Hannu Rainesto sanoo

      Ei vain Marx vaan tosiasiat osoittavat että työttömyys on mekanismi ja tämän vahvistaa myös VATT:n pääjohtaja Juhana Vartiainen hiljan antamallaan lausunnolla.
      Työttömyys on mekanismi palkkojen alentamiseen ja kilpilukyvyn kasvattamiseen. Työttömät ovat täten uhreja, joiden polkeminen pitää palkkoja alhaalla ja tämän tosian hyväksyi SAK:n sosialidemokraattinen johto irroittaessaan työttömät edunvalvonnastaan.

  4. 4

    Seppo Lehtonen sanoo

    ”Olemme esittäneet ratkaisuja työttömyysongelmaan. Siis ongelmaan, jossa ihmisillä on omasta mielestään liikaa vapaa-aikaa ja liian vähän tuloja. Työhön pakottaminen on puhtaasti oma tulkintasi teksteistämme.”

    Hyväksytään.

    Tarkentava kysymys vielä:
    Tavoitteletteko siis sellaista yhteiskuntaa, jossa lisäarvoa tuottavan työn tekemistä kannustetaan yhteiskunnan toimesta kohtuuttomasti loukkaamatta muiden ihmisten vapauksia tai heikentämättä heidän jo hankkimiensa omaisuuserien markkina-arvoa?

    Nykyäänhän useimmissa länsimaisissa yhteiskunnissa on kuitenkin tuo työhön pakottamisen komponentti. Joko teet töitä yhteiskunnan säännöillä (pimeä työ ja veronkierto ei ole sallittua) tai muutoin sinua rankaistaan (sakot, vankila) ja jos olet työtön, niin joko otat mitä tahansa työtä vastaan tai sinua rankaistaan (työttömyyskorvausten poisto). Olisi siis mielenkiintoista tietää, että minkälaiseen päätöksentekojärjestelmään mielestänne tavoittelemanne yhteiskunta, jossa työhön ei pakoteta, perustuu?

  5. 5

    Seppo Lehtonen sanoo

    ”Yksityisen sektorin työajoilla ei ole mitään tekemistä julkisten virastojen perustamisen kanssa funktionaalisen rahoituksen olosuhteissa. Yritysten voittotavoitteiden kanssa sitäkin enemmän.”

    Palataan vielä tähän kuitenkin:

    Funktionaalisen rahoituksen olosuhteissa väitteene pitänee paikkansa. Mielessäni mietin nykyistä järjestelmää, jossa valtion rahoitus järjestetään pääosin verotuksen (ja yksityispankeille velkaantumisen) kautta, jolloin loppumaksajana toimii aina yksityisen sektorin veronmaksaja.

    Funktionaalisesta rahoituksesta:
    Eikö funktionaalinen rahoitus loukkaa mitenkään yksityisen sektorin työntekijöiden tasa-arvoa julkisen sektorin työntekijöihin nähden – jos rahoitetaan suoraan julkista sektoria, niin eikö tasa-arvon näkökulmasta pitäisi rahoittaa samalla määrällä yksityistä sektoria?

    Julkisen sektorin rahoitus ei tietenkään aina johda työllisyyden paranemiseen, jos työntekijöitä ei syystä tai toisesta löydetä tai rahoitus ei ole riittävää houkutellakseen yksityisen sektorin toimijoita ottamaan julkisen sektorin tarjoamia urakoita vastaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *