Lisää velkaa?

Vuosittain Sveitsin Davosissa järjestettävä maailman talousfoorumi on koonnut jälleen yhteen merkittävän osan maailman talouseliitistä pohtimaan globaalin talousjärjestelmän tulevaisuutta. Muutaman vuoden tauon jälkeen foorumin osallistujilla on jälleen syytä juhlaan. Finanssikriisin ja globaalin talouskriisin pahimmat vaiheet ovat jääneet taakse ja globaalin talouden valtasuhteet näyttävät pysyneen ennallaan. Vaatimuksia rahoitusmarkkinoiden sääntelyn lisäämiseksi esittävät enää vain radikaaleimmat tahot.  Voimansa palauttaunut finanssieliitti pystyy kuitenkin torjumaan nämäkin vaatimukset ja juhlat jatkuvat.

Talousfoorumissa esitellään lukuisia tutkimuksia, raportteja sekä nykyisen talousjärjestyksen voimistamiseen pyrkiviä tulevaisuussuuntautuneita ohjelmapapereita. Yksi mielenkiintoisimmista on ehdottomasti Suomenkin hallitukselle töitä tekevän McKinsey and Companyn koordinoiman tutkimusprojektin loppuraportti, joka käsittelee velan ja talouskasvun yhteyttä. Raportin johtopäätöksenä on, että maailman talouskasvun jatkuminen edellyttää reaalitalouden sektoreiden velan kaksinkertaistumista seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Finanssikriisin velkakriisiksi tulkinneiden talouden asiantuntijoiden ja kommentaattoreiden mielestä velan lisäämisen vaatiminen on vastuutonta, sillä vaikka raportissa puhutaan kestävästä velkaantumisesta, liika velka taloudessa johtaa väistämättä ponzikupliin ja niiden puhkeamisesta seuraaviin kriiseihin. Kuten tässä blogissa on osoitettu, suoraa yhteyttä velan määrän kasvun sekä finanssikriisien välillä ei kuitenkaan ole. Vaikka osa reaalitalouden sektoreiden uudesta velasta ohjautuukin rahoitusmarkkinoille, jossa nopeasti kasvava kysyntä johtaa yleensä ennen pitkää finanssikriisiin, suuri osa velasta ohjautuu kuitenkin reaalitaloudelliseen toimintaan. Jotta voimakas reaalitalouden kasvu olisi mahdollista, on velan määrän välttämättä kasvettava. Siinä WEF:n raportti on täysin oikeassa.

Kuten Steve Keen huomauttaa raportti jättää kuitenkin käsittelemättä finanssisektorin luoman velan ja sen vaikutukset talousjärjestelmämme toimintaan. Tämä on jossain määrin perusteltua, sillä raportissahan nimenomaan halutaan käsitellä kestävää velkaantumista. Siis sellaista velkaantumista, joka saa aikaan reaalitaloudellista toimintaa aiheuttamatta inflaatiota, rahoitusmarkkinakuplia ja kriisejä. Kuten todettua tietysti myös reaalitalouden sektoreiden velkaantuminen voi vaikuttaa näihin haitallisiin prosesseihin. Esimerkiksi osa suomalaisten palkkatuloista ohjautuu rahoitusmarkkinoille eläkevakuutusinstituutioiden kautta tai kotitalouksien harjoittaman sijoitustoiminnan kautta. Tärkein tekijä finanssikriisien muodostumisessa on kuitenkin rahoitussektorin velkamäärän kasvu, jonka ainoa tarkoitus on spekulatiivinen toiminta rahoitusmarkkinoilla.

WEF:n näkökulmasta olisi kuitenkin haitallista tuoda esiin sellaisia rakenteita, joita rahoituseliitti kannattaa ja joista se elää, mutta jotka aiheuttavat tasaisin väliajoin tämän eliitin ulkopuoliselle ihmisyhteisölle suoranaista kärsimystä. Siksi velkaantumisen ongelmat on syytä jättää mainitsematta ja kestävän velkaantumisen mahdollisuutta on alleviivattava. Kestävää velkaantumista nimenomaan tarvitaan, mutta maailman rahoituseliitin esittämänä vaatimuksen jäljet johtavat valitettavasti suoraan sylttytehtaaseen.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *