Lievempää kiristystä, hyvinvointivaltion kurjistumista

18155696602_e43ee83aab_z

Kuva: Sakari Piippo / Valtioneuvoston kanslia

Juha Sipilän uuden hallituksen ohjelma julkaistiin keskiviikkona. Ohjelma muuttaa hiukan finanssipolitiikan linjaa, mutta enemmän yleisen yhteiskuntapolitiikan linjaa. Uudessa hallitusohjelmassa toteutetaan kovempia leikkauksia kuin koskaan 1990-luvun laman jälkeen. On jo nyt selvää, että leikkaukset uhkaavat hyvinvointivaltion sekä suomalaisen koulutus- ja innovaatiojärjestelmän perusrakenteita.

Tästä huolimatta on kiinnostavaa, että hallituksen finanssipoliittinen linja näyttäisi olevan vähemmän kiristävä kuin edellisen eduskuntakauden hallituksilla, jolloin sopeutuksia tehtiin peräti 5,9 miljardin euron edestä. Nyt luvassa on neljän miljardin euron leikkaukset, joiden päälle tulee noin 1,3 miljardin edestä edellisen hallituksen päättämiä kiristystoimia. Tämän päälle saattaa tulla vielä noin 1,5 miljardin euron suuruiset lisäsopeutukset, mikäli ammattiyhdistysliike ei alistu hallituksen ja elinkeinoelämän vaatimaan ”yhteiskuntasopimukseen”.

Toisaalta hallitus on laatimassa 1,6 miljardin euron suuruusluokassa olevaa panostusohjelmaa, joka rahoitetaan esimerkiksi myymällä valtion omaisuutta. Tällaista rahoitusmuotoa voidaan perustellusti kritisoida, koska Suomi säisi nyt lähes ilmaista lainaa markkinoilta. Toisaalta tällainen rahoitusmuoto tarkoittaa sitä, että kyse ei ole pelkästään budjetin sisäisistä siirroista, vaan yksityiselle sektorille kohdentuvien tulovirtojen lisäämisestä. Panostusohjelman päälle hallitus tarjoaa ilmeisesti vielä noin miljardin euron suuruusluokassa olevaa veronalennusta, mikäli ay-liike on valmis hyväksymään yhteiskuntasopimuksen.

Jos yhteiskuntasopimusta ei synny, on nettomääräisiä kiristystoimia luvassa yhteensä noin 5,2 miljardin euron edestä, mikä olisi hiukan vähemmän kuin edellisellä eduskuntakaudella. Sen sijaan, jos yhteiskuntasopimus syntyy, tehdään finanssipolitiikasta lähes neutraalia. Tällaisessa skenaariossa nettomääräisiä kokonaiskiristyksiä olisi neljälle vuodelle jaksotettuna noin 2,7 miljardia euroa. Kuten Taulukosta 1 nähdään, finanssipolitiikan vuotuinen viritys olisi tässä tapauksessa lähes neutraali.

Taulukko 2 taas kuvaa jotakuinkin sitä tilannetta, jolloin yhteiskuntasopimusta ei synny. Siinä ei ole huomioitu sen koommin lisäsopeutusta kuin panostusohjelmaakaan, koska ne ovat samaa mittaluokkaa. Taulukosta 2 havaitaan, että yhteiskuntaopimuksen kariutuminen johtaisi etenkin vuosina 2016 ja 2017 huomattavaan finanssipolitiikan nettomääräiseen kiristykseen.

Taulukko 1. Seuraavan neljän vuoden vuosittaiset kiristystoimet (miljardia euroa, ilman lisäsopeutusta ja vuodelle 2016 tehdyn miljardin euron suuruisen veronalennuksen kanssa). [Kehysten ulkopuolisiksi panostuksiksi arvioitu noin 500 miljoonaa euroa vuodessa kolmena ensimmäisenä vuonna.]*

2016 2017 2018 2019
0,4 1,0 0,6 0,9

Taulukko 2. Seuraavan neljän vuoden vuosittaiset kiristystoimet (miljardia euroa, ilman lisäsopeutusta, veronalennusporkkanaa ja panostusohjelmaa).

2016 2017 2018 2019
1,9 1,5 1,1 0,9

Yhteiskuntasopimuksen kohtalo vaikuttaa huomattavasti talouskasvun vahvistumisen ja työllisyyden parantumisen mahdollisuuksiin, sillä sopimuksen kariutumisesta seuraavat kostotoimet kiristäisivät finanssipolitiikkaa huomattavasti. Toisaalta finanssipolitiikan viritys säilyy kiristävänä allekirjoitettiin sitten sopimusta tai ei. Niinpä talouskasvun ja työllisyyden kohentumismahdollisuudet ovat joka tapauksessa yksityisen sektorin ja ulkomaansektorin varassa.

Kuten osoitimme Ankeudesta aurinkoon -raportissamme, yritysten investointiaste on vajonnut historiallisen heikolle tasolle eikä yksityisen kulutuksen selvästä kasvustakaan ole merkkejä. Ylipäätään on epätodennäköistä, että yksityisen sektorin investointi- ja kulutushalukkuus alkaisi kasvaa keskellä useita vuosia kestänyttä taantumaa ilman joko julkiselta sektorilta tai ulkomaansektorilta tulevaa merkittävää tulovirtojen kasvua.

Näin ollen kotimaisesta yksityisestä sektorista ei ole kasvun moottoriksi, vaan näkymien parantuminen lepää yksinomaan ulkomaansektorin harteilla. Kiristystoimet vähentänevät jonkin verran tuontia, mikä vaikuttaa talouskasvuun positiivisesti. Samalla heikentynyt euro sekä nollakorotuslinja parantavat Suomen hintakilpailukykyä. Onkin todennäköistä, että Suomen vaihtotase jonkin verran parantuu kustannuskilpailukyvyn vahvistumisen myötä.

On kuitenkin otettava huomioon, että Suomen vaihtotase on ollut kolmena edellisvuotena alijäämäinen. Samalla vientikysyntä kärsii edelleen kitsaasta maailmantalouden ja euroalueen talouskasvusta sekä Ukrainan-kriisistä ja siihen osittain liittyvistä Venäjän talousongelmista. Näin ollen vaihtotaseen kääntyminen vahvasti ylijäämäiseksi on ainakin vielä vuonna 2016 epärealistista.

Niinpä yhteiskuntasopimuksen kariutumisesta seuraavat leikkaukset todennäköisesti painaisivat Suomen talouden myös vuonna 2016 lähelle negatiivista kasvua, mikä tarkoittaisi edelleen työttömyyden lisääntymistä. Sen sijaan yhteiskuntasopimuksen allekirjoittamisesta ilmeisesti seuraava lähes neutraali finanssipoliittinen linja saattaisi parhaassa tapauksessa mahdollistaa heikon talouskasvun ja työttömyyden kasvun pysähtymisen jo vuonna 2016.

Suomi Cameronin linjalle

Selvää on, että uusi hallitus jatkaa kiristävän talouspolitiikan linjalla. Nettomääräinen kiristys saattaa jäädä kuitenkin hyvin pieneksi, jos ay-liike alistuu sille esitettäviin vaatimuksiin. On kuitenkin huomionarvoista, että tässäkin tapauksessa toteutettaisiin rajuja leikkauksia, joilla on huomattavia vaikutuksia hyvinvointi- ja koulutusjärjestelmien toimintaan.

Leikkausten vastapainona toteutetaan kuitenkin mahdollisesti miljardiluokan ansiotuloveron alennus sekä käynnistetään erilaisia tilapäisiä hankkeita panostusohjelman nimissä. Näin ollen finanssipolitiikan kokonaiskiristys saattaa jäädä hyvin vähäiseksi.

Hiukan vastaavantyyppistä politiikkaa on harjoittanut Ison-Britannian konservatiivihallitus, joka toteutti erityisesti vuosina 2013–2014 mittavia leikkauksia, mutta niiden vastapainona myös veronkevennyksiä ja muita kokonaiskysyntää parantaneita toimia. Lopputuloksena syntyi talouspolitiikka, joka kyllä sisälsi laajoja leikkauksia, mutta ei kuitenkaan nettomääräisesti kiristänyt taloutta jyrkästi. Esimerkiksi budjettialijäämät ovat Britanniassa pysyneet David Cameronin hallituksen kaudella huomattavan suurina, vaikka talouskasvu on ollut vahvaa viime vuosien ajan.

Jos yhteiskuntapolitiikan ideologiseksi tavoitteeksi asetettaisiin julkisen sektorin supistaminen, juuri tällainen politiikka voisi olla tehokkainta mahdollista. Julkista sektoria leikataan rajusti, mutta leikkauksia kompensoidaan mahdollisimman paljon veronalennuksilla ja esimerkiksi tilapäisillä liikennehankkeilla. Näin leikkauspolitiikalla ei välttämättä estetä kokonaiskysnnän kasvua sekä työllisyyden parantumista, jos vaihtotase parantuu riittävästi. Tällä tavalla leikkauspolitiikan legitimiteetti voidaan turvata.

Johtopäätökset

Vaikka yhteiskuntasopimus allekirjoitettaisiinkin ja finanssipolitiikkaa näin ollen selvästi kevennettäisiin, eivät toimenpiteet todennäköisesti ole riittäviä, jotta työllisyystilannetta saataisiin merkittävästi parannettua. Valtion olisi viritettävä finanssipolitiikka selvästi elvyttäväksi, ellei merkittävää vientikysynnän kasvua ole näköpiirissä. Cameronilaisella politiikalla hallitus saattaa parhaimmassa tapauksessa päätyä edellisen eduskuntakauden hallituksia kevyemmälle finanssipolitiikan uralle, mutta varsinainen elvytys ei ole mahdollista, jos mittavista julkisen sektorin leikkauksista halutaan pitää kiinni.

Tässä esitetyt arviot ovat jokseenkin spekulatiivisia, koska osa uuden hallituksen linjauksista on vielä varsin yleisluontoisia. Tarkempi arvio mahdollistuu, kun ensi vuoden budjettiesitys valmistuu ja uudet kansantalouden tilinpidon tiedot ilmestyvät. Arvioimmekin myöhemmin kesällä uuden hallituksen talouspolitiikkaa tarkemmin.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että uuden hallituksen talouspolitiikkaa leimaavat rajut julkisen sektorin leikkaukset, mutta nettomääräisesti hiukan miedontuva talouskuri.

Lauri Holappa

*=Taulukoissa esitettyjen lukujen summat eroavat hiukan leipätekstissä esitetyistä kokonaiskiristyslukemista pyöristysten vuoksi. Leipätekstin luvut ovat tarkempia.

Kommentit
  1. 1

    Leena Sievänen-Pääkkönen sanoo

    Haluan kiittää Teitä erittäin informatiivisesta ja loistavasti kirjoitetusta blogista. Pystytte hienosti avaamaan vaikeitakin aiheita tavalla, jota talousteorioihin niukasti perehtynyt tavan kansalainenkin kykenee ymmärtämään.

  2. 2

    Sari sanoo

    Hei!

    En ole alan asiantuntija, mutta olen alkanut kiinnostumaan rahataloudesta yleensä, koska en ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä ns. asiantuntijat sanoivat. Minulla on teille yksi kysymys.

    Olen ymmärtänyt asian näin. Rahaa luodaan tyhjästä. Sitä luodaan pankeissa velkasuhteissa. Jos minä esimerkiksi haluan ostaa asunnon. Tarvitsen lainaa pankista. Pankki antaa lainaa jotakin minun omistamaa reaalista arvohyvää vastaan, mutta pankki itse periaatteessa luo velkarahan tyhjästä keskuspankin hyväksynnällä. Minä maksan korkoja tyhjästä luodusta rahasta ja velan sen lisäksi, ja jos en pystykkään maksamaan, menetän reaalisen arvohyväni.

    Olenko ymmärtänyt oikein? Jos olen, niin valtio eurossa toimiiko samalla tavoin kuin minä velkaa otettaessa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *