Kultakanta lisäisi talouden ongelmia

Sakari Puisto esitti (HS 11.1.) paluuta kuntakantaan ratkaisuksi rahatalousjärjestelmän ongelmiin. Todellisuudessa kultakantaan siirtymisestä seuraisi vain suurempia ongelmia.

Puisto perustelee reformia tarinalla, jonka mukaan kulta on valikoitunut kaikkien hyödykkeiden joukosta vaihdon välineeksi tuhansia vuosia sitten. Valtaosa rahatalousjärjestelmän varhaisvaiheita käsittelevistä historiallisista ja antropologisista tutkimuksista (ks. esim. Graeber ja Hudson) ei kuitenkaan tue tätä väitettä.

Kuten nykyisessä talousjärjestelmässä, myös varhaisemmissa talouksissa taloudelliset suhteet perustuivat yksilöiden välisiin velkasopimuksiin. Raha on aina tullut talouteen velkasopimusten solmimisen seurauksena. Raha on siis merkki velkasuhteesta eikä hyödyke, jolla olisi sisäistä arvoa.

Valuutan arvon sitominen kultaan ei lisäisi taloudellista vakautta, vaan aiheuttaisi talouspolitiikkaan turhia rajoitteita. Kultakanta tarkoittaa sitä, että valtio määrittää omassa valuutassaan kullalle kiinteän hinnan, jolla se sitoutuu myymään kultavarantojaan. Tämän jälkeen valtion on pidettävä huoli siitä, ettei kullan kysyntä nouse liian suureksi, jotta sen kultavarannot eivät hupenisi.

Kullan kysyntä riippuu kahdesta asiasta: yleisön halusta pitää hallussaan kultaa sekä yleisön ostovoimasta. Ostovoiman valtion kultavaroihin muodostavat sellaiset velkasopimukset, jotka valtio on valmis hyväksymään maksuvälineenä eli vaihtamaan omaan valuuttaansa ja sitten kultaan. Nykyisessä talousjärjestelmässä liikepankkien luomat velkasuhteet ovat tällaisia.

Jos yleisöllä on suuri halu hankkia käyttöönsä kultaa, on valtion rajoitettava tavalla tai toisella liikepankkien velanluontia. Samalla sen on vältettävä alijäämiä, sillä valtion kuluttaminen velaksi kasvattaa yksityisen sektorin rahavarallisuutta ja siten ostovoimaa.

Yleensä noususuhdanteessa kullan kysyntä hiipuu muiden hyödykkeiden kysyntään verrattuna. Siksi kultakanta ei välttämättä estäkään velka- ja varallisuuskuplien muodostumista, sillä ilman yleisön halua hankkia kultaa valtion ei tarvitse pyrkiä rajoittamaan talouden ostovoimaa ja velkamäärää.

Epävarmuuden kasvaessa ja talouden ajautuessa taantumaan kullan kysyntä yleensä kasvaa. Kultakantajärjestelmän oloissa valtio olisi pakotettu taantumassakin vähentämään yleisön ostovoimaa. Tämä syventäisi taantumaa entisestään. Näin ollen kultakanta vie valtiolta mahdollisuuden harjoittaa aktiivista suhdannepolitiikkaa.

Sen sijaan, että valtio asettaisi talouteen taantumassa aktivoituvan kulutusrajoitteen, tulisi sen harjoittaa jatkuvasti aktiivista kysynnänsäätelyä. Tällä tavalla valtion on mahdollista estää sekä varallisuuskuplien että reaalitaloudellisten kriisien syntyminen.

Jussi Ahokas ja Lauri Holappa

Kirjoitus julkaistu lyhennettynä Helsingin sanomien Vastaväite-palstalla 14.1.2011.

Kommentit
  1. 1

    A. Kadlcík sanoo

    On muuten mielenkiintoista, kuinka jotkut/monet kultastandardin kannattajat puhuvat kullan sisäisestä arvosta (intrinsic value), mutta silti tuo ”sisäinen” arvo aina ilmaistaan dollareissa/euroissa tms.

    Jos tällainen konversio (myös kullan ja muiden hyödykkeiden välillä) on tehtävä, ei tällöin ole kyse mistään sisäisestä arvosta. Konversio on myöskin aina suhteellista – siihen vaikuttaa kysyntä/tarjonta, mieltymykset, uskomukset jne. Toisin sanoen kullan ”arvo” on yhtä subjektiivista/sosiaalista kuin paperi/digitaali rahan ”arvo”. Tämän lisäksi, niin kuin Ahokas ja Holappa kirjoittavat, kultastandardiin liittyy turhia lisärajoituksia.

    Asian voisi tiivistää näin: yhtäältä kulta ei johda hyvään/toimivaan talouteen, mutta toisaalta kulta välttämättä asettaa taloudelle rasitteita, joilta helposti saatavaan materiaaliin perustuva raha välttyy…

  2. 2

    sanoo

    Mä kans tosta Kultakannasta blokia väsäsin, sain muutamia vastauksia joissa myönnettiin että pankkitoiminta muuttuisi. Tosin kommentoijat eivät mielestäni ymmärtäneet sen kaikkia vaikutuksia ja kullan hintaa josta kirjoitin kommenteissa (mun blokia uskaltavat kommentoida joten voin käyttää joukkoälyä):
    – Kultakanta on aina loppunut joten kyseessä on lupaus vakaudesta, ei pysyvä vakaus edes suhteessa kultaan
    – muistan kun itse ymmärsin ettei ole mitään kiinteää arvoa, kaiken hinta riippuu siitä kuinka meklarin sormi nousee, ostan. Ellei nouse, koko maailman kultavarannon arvo on nolla tai negatiivinen, onhan sillä säilytyskustannukset. Kokemus oli järkyttävä. Kapitalismi onkin anarkiaa.

    http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93782-kultakanta-ja-euro

  3. 3

    Alexander sanoo

    Hinnan ja arvon käsitteet menevät helposti solmuun. Hyödykkeellä on käyttöarvoa tai immateriaalista arvoa, joka sekin on hyödyltään häilyvä. Näille arvoille voidaan asettaa hintaa kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kullan arvo suhteessa viljaan selviää nopeasti eksyessämme metsään…

  4. 4

    Pauli Kossila sanoo

    Kultakanta toisi talouteen vakautta ja vapauttaisi yhteiskunnan jatkuvan taloudellisen kasvun ja lisääntyvän työpaineen pakosta. Nykyinen luotonlaajennukseen perustuva velkavetoinen rahajärjestelmä on sekä ekologisesti, että ekonomisesti kestämätön, kuten olemme saaneet huomata. Talouden kvantitatiivisesta kasvusta pitäisi siirtyä joko kvalitatiiviseen kasvuun tai hallittuun degrowthiin. On itsestään selvää, ettei materiaalisesti ja ajallisesti rajallisessa ympäristössä ole mahdollista tavoitella jatkuvaa talouden kasvua. Silloin, jos rahan määrä olisi sidottu jollain tavalla esim. jalometallikantaan talous pysyisi vakaampana ja esim. julkisen sektorin budjetit todennäköisesti paremmin hallinnassa. Ei kulta turhaan ole läpi aikojen säilyttänyt asemaansa varallisuuden perustana. Nyt on aika palata takaisin perusasioihin ja palauttaa mieliin, että talous on ihmistä varten, eikä ihminen taloutta varten.

    • 4.1

      sanoo

      Hei Pauli,

      ja kiitos kommentista. Kuten tekstissämme toteamme, ei kultakanta vakauttaisi taloutta, vaan pikemminkin aiheuttaisi lisää epävakautta. Esittämäsi tavoitteet ”kvalitatiiviseen kasvuun” tai degrowthiin siirtymisestä ovat toteutettavissa oikeudenmukaisemmin sellaisessa talousjärjestelmässä, jossa valtion kulutukselle ja talouspolitiikalle laajemmin ei ole asetettu ex ante -rajoitteita.

      Kultakanta ei siis välttämättä estäisi nykymuotoisessa rahatalousjärjestelmässä velka- ja varallisuuskuplien syntymistä eikä rajoittaisi rahan määrää taloudessa, kuten esität. Paras esimerkki tästä lienee 1920-luvun lopun varallisuuskupla, joka tapahtui kultakannan olosuhteissa ja jonka puhkeamisesta seurasi maailmanhistorian syvin ja pitkäkestoisin (toistaiseksi) lamakausi.

      Sen sijaan kultakanta voisi estää aktiivisen finanssi- ja rahapolitiikan talouden ajautuessa taantumaan finanssikriisin seurauksena. Ajankohtaisia esimerkkejä tällaisesta tilanteesta löytyy Euroopan talous- ja rahaliiton sisältä. Yksittäisten valtioiden osaltahan EMU-jäsenyys vastaa monessa mielessä kultakantaan siirtymistä. Se on vienyt valtioilta mahdollisuuden harjoittaa omaehtoista valuutta-, korko- ja finanssipolitiikkaa, minkä vuoksi talouskriisille ja työttömyyskriisille ei edelleenkään näy loppua.

      Talous on todellakin ihmisiä varten ja kultakantaan siirtyminen aiheuttaisi huomattavasti enemmän inhimillistä kärsimystä kuin nykyjärjestelmä oikein hallittuna. Aktiivisella kysynnänsäätelyllä vapaasti kelluviin valuuttoihin perustuvassa talousjärjestelmässä voidaan saavuttaa yhtäaikaa sekä täystyöllisyys, laadullisesti kestävä kasvu sekä vakaus. Siinä on perusasioita kerrassaan.

      Jussi

  5. 5

    Ville Valpio sanoo

    Mikä estää pitämästä käytössä sekä kultakantaan perustuvia papereita että fiat-rahaa?

    Eli kultapaperit tarkoittaisivat 100% sitä määrää fyysistä kultaa, joka paperissa lukee ja jos pankista/keskuspankista ei tilintarkastuksen yhteydessä löytyisi papereiden osoittamaa määrää, niin pankin johto laitettaisiin vankilaan tai hirsipuuhun.

    Tämän lisäksi voisi olla käytössä valtion painamaa fiat-rahaa.
    Siihen lisäksi hopea, kupari jne jne.

    Kyllä järjestelmästä vielä stabiili saataisiin, kunhan kauppaa käydään luotettavilla välineillä.

    • 5.1

      sanoo

      Hei,

      esittämässäsi malli voitaisiin laittaa pystyyn myös ilman kultavarantoja. Keskuspankki voisi vain päättää, kuinka paljon valuuttaa se enimmillään laskee liikkeelle tiettynä ajanjaksona. Tämän määrän tulee sitten riittää kaikkien talouden maksujen selvittämiseen. Tämähän on keskuspankkirahan pääfunktio nykyjärjestelmässä. Jotta tällainen järjestelmä voisi mitenkään toimia, olisi liikepankkien luotonlaajennusta rajoitettava voimakkaasti. Näin ollen yhä harvempi valuuttaa tai valutaaksi vaihdettavissa olevaa maksuvälinettä tarvitseva saisi sitä käyttöönsä. Tämä aiheuttaisi talouteen valtavasti epävarmuutta ja tekisi taloudesta entistä epävakaamman.

      Jussi

  6. 6

    sanoo

    ja nythän on sekä paperi että kultaperustaista rahaa. Joillakin on sijoituksia kultaan ja niiden vastineeksi todistus kullan omistamisesta. Joillakin on myös oikeita kultaharkkoja.

    Se että kaikille ei ole sattunut siunaantumaan tonnin kultavarantoja on heidän oma ratkaisunsa. He ovat suostuneet ottaman epäluotettavaa paperi tai tilivaluuttaa. Jokainen varovainen ihminen tietysti pitää kellarissa muutaman harkon. Itse kyllä kuulun varomattomiin, kellarissa ei ole edes mehupulloa saati kultaa.

  7. 7

    sanoo

    Mutta mietippä Auvo tilannetta, sanotaan nyt esim. globaali ydinsota, jossa normaali talous on romahtanut ja elämme Mel Gibsonin kanssa Mad Max maailmassa. Ja sinä olet ennen sotaa onnistunut keräämään kellariisi 10 tonnia kultaa. Luuletko, että kulta tuolloin toimii vaihdon välineenä?

    Toisin sanoen kulta on sen arvoista kuin sille on ostajia. Sama pätee valtion tai kenen tahansa liikkeelle laskemaan fiat rahaan. Eli jos mä alan piirtelemään seteleitä niin voin noin niinku periaatteessa kutsua sitä rahaksi ja ehkä jopa saada sen toimimaan lasteni keskuudessa kotitöiden hallintaan. Mutta aika epätoivoista on tarjota noita mun seteleitä K-kaupan kassalla.

    Ja sama pätee sun kullan ja Mad Maxin välillä, joka on ainoastaan kiinnostunut bensasta.

    Kulta muodostui jossain Lähi-idän ja Välimeren alueella yleisesti arvostetuksi aineeksi, mikä perustui uskonnollisiin käytäntöihin. Ja sen vuoksi se alkoi toimimaan valtakuntien välisenä maksuvälineenä. Mutta kun espanjalaiset menivät Etelä-Amerikkaan ei kullalla heille ollut samanlaista funktiota. Niinkuin ei olis varmaan Mad Maxillekään.

    • 7.1

      Antti Mäkelä sanoo

      Näinhän se on. Juguslavian sodan yhteydessä maksuvälineiksi muodostui tavarat. Ja niiden tavaroiden arvo nousi nopeiten joista oli eniten puutetta. Jossainpäin nettiä oli lista yleisön eniten tarvitsemista hyödykkeistä. Ykkösen taisi olla luodit ja kakkosena polttoaine.

      Emme tarvitse varastoitua kultaa paperirahan vastapainoksi. Paperirahan vastapainoksi riittää velallisen työpanos, esimerkiksi 1h. Näin pääsemme irti tyhjästä luodusta liikepankkirahasta. Pääomia riittää niinpaljon kuin yleisö on halukas tekemään töitä. Infaaltiovaaraakaan ei ole, koska rahamäärän kasvu ja työmäärän kasvu kulkevat käsi kädessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *