Konkurssihysteria

Euroalueen talouskriisi on johtanut niin suomalaisessa kuin kansainvälisessäkin lehdistössä hämmentävään keskusteluun Euroopan keskuspankin (EKP) mahdollisesta konkurssista. Taustalla ovat EKP:n velkakirjojen osto-ohjelmat, joilla pankki on pyrkinyt hillitsemään kriisimaiden velkakirjojen korkotason nousua. Nyt monet kommentaattorit tuntuvat pelkäävän, että euroalueen kriisimaat ajautuvat väistämättä velkajärjestelyyn, mikä romahduttaisi näiden maiden velkakirjojen arvon. Samaiset kommentaattorit pelkäävät, että tämä voisi painaa EKP:n taseen negatiiviseksi ja tällä tavalla ajaa keskuspankin konkurssiin.

Ajatusta EKP:n konkurssista ovat levitelleet niin monetaristisiin dogmeihin uskova euroeliitti kuin euroskeptikotkin. Juuri nyt EKP:lta tarvittaisiin entistä aktiivisempia toimia velkakriisin nujertamiseksi, joten konkurssipuheet ovat tällä hetkellä poikkeuksellisen haitallisia. Ainoastaan EKP:n tuella toteutettu funktionaalinen rahoitus voisi taata kriisimaille riittävät varat tarpeelliseen kysyntästimulaatioon. Erityisen surulliseksi tilanteen tekee se, että yksikään keskuspankki ei yksinkertaisesti voi ajautua konkurssiin. Näin ollen pelot EKP:n konkurssista ovat täysin keksittyjä.

Yleensä konkurssilla tarkoitetaan tilannetta, jossa velallinen on tuomioistuimessa todettu kyvyttömäksi maksamaan velkojaan takaisin. On ilmeistä, että tällainen tilanne ei voi koskaan uhata keskuspankkia. Tämä johtuu siitä, että keskuspankki ei ole velkaa muille talouden toimijoille, vaan muut toimijat ovat velkaa keskuspankille. Keskuspankin taseessa on toki myös vastattavaa varallisuutta, mutta tämä on vain keskuspankin velkaa itselleen.

Esimerkiksi nyt eurokriisin aikana EKP on ostanut kriisimaiden velkakirjoja keskuspankkirahalla. Tämä on tarkoittanut sitä, että EKP on saanut taseeseensa vastaavaksi varallisuudeksi esimerkiksi Kreikan velkakirjan, mutta samalla sen vastattava varallisuus on kasvanut samalla summalla. Tämä johtuu siitä, että EKP:n liikkeellelaskema keskuspankkiraha on sen taseessa aina vastattavaa varallisuutta. Näin ollen vaikka Kreikan velkakirjan arvo romahtaisikin, ei keskuspankki jäisi velkaa kuin itselleen.

Edes yksityisten liikepankkien kohdalla perinteinen konkurssi ei ole ensisijainen uhka liiketoiminnan jatkuvuudelle. Merkittävämpänä uhkana on yleensä maksukyvyttömyys, eli tilanne jossa organisaatio on kyvytön suoriutumaan esimerkiksi henkilökuntansa palkkamenoista. Useimmiten keskuspankkien toiminta rahoitetaan keskuspankkirahasta maksettavilla korkotuloilla, joten ne ovat riippuvaisia keskuspankkirahan kysynnästä. Keskuspankkirahalle on kuitenkin kysyntää niin pitkään kuin se on ainoa varallisuusmuoto, jolla voidaan selviytyä verovelvoitteista. Näin ollen keskuspankin tase ei vaikuta keskuspankkirahan kysyntään eikä siis myöskään maksuvalmiuteen.

Yksityisiä pankkeja maksukyvyttömyys voi uhata myös lainakannan heikentymisen myötä. Tällaisessa tilanteessa liikepankilla ei ole enää riittävästi kurantteja arvopapereita keskuspankkirahan hankintaan. Tämä ei tietenkään uhkaa keskuspankkia, koska se on kaiken kierrossa olevan keskuspankkirahan liikkeellelaskija.

Perinteisen konkurssin ja maksukyvyttömyyden lisäksi liikepankit voivat joutua konkurssitilaan myös, jos ne eivät noudata niin sanottuja pääomavaatimuksia. Pääomavaatimuksilla tarkoitetaan viranomaisten asettamia määräyksiä, joilla määritellään liikepankin oman pääoman suhde sen lainakantaan. Jos liikepankin pääomavaatimus ei täyty, voivat rahoitusvalvontaviranomaiset perua liikepankin toimiluvan. Keskuspankit eivät ole kuitenkaan liikepankkeja eikä niihin sovelleta samaa lainsäädäntöä. Liikepankkien pääomavaatimusten tarkoituksena on hillitä pankkien liian riskipitoista toimintaa ja tällä tavalla suojata niitä maksukyvyttömyydeltä. Maksukyvyttömyys ei voi kuitenkaan uhata keskuspankkeja, joten pääomavaatimusten soveltaminen keskuspankkeihin olisi joka tapauksessa järjetöntä.

EKP:a koskeva lainsäädäntö on kuitenkin niin epäselvää, että on mahdotonta sanoa, oletetaanko pankin taseen olevan tasapainossa jollakin aikavälillä. Negatiivisella taseella ei ole keskuspankin päivittäistoimintojen kannalta mitään merkitystä, ja se on joka tapauksessa vain väliaikainen ilmiö. Pitemmällä aikavälillä keskuspankin tase tasapainottuu itsestään, kun keskuspankkirahasta perittävä korkotulo virtaa takaisin sen tilille.

Jos kuitenkin jostain syystä keskuspankin tase on saatava välittömästi tasapainotettua, on tämäkin pelkästään tekninen toimenpide. Jokin euroalueen taloudellisesti vahvimmista talouksista voi siirtää keskuspankkirahaa EKP:n taseeseen, jonka jälkeen EKP voi ostaa siirretyn summan arvoisen velkakirjan tältä maalta. Näin EKP:n tase on saatu tasapainotettua eivätkä yhdenkään jäsenmaan varat ole vähentyneet. EKP:ta tukeneen jäsenmaan valtionvelka on kyllä hiukan kasvanut, mutta esimerkiksi tap-järjestelmän oloissa tämäkään ei olisi ongelma.

Lopulta voidaan todeta, että keskuspankin konkurssi on tolkuton ajatus kaikille, jotka tuntevat edes modernin rahatalousjärjestelmän perusteet. Jos keskuspankin annettaisiin mennä konkurssiin, taloudessa ei olisi enää yhteisesti hyväksyttyä valuuttaa. Tämän jälkeen valtion veronkanto kävisi lähes mahdottomaksi eikä julkiselle vallalla olisi enää mahdollisuuksia vaikuttaa korkotasoon. Myös ihmisten arkipäivä vaikeutuisi huomattavasti, kun jokaisen ostotransaktion yhteydessä pitäisi väitellä eri liikepankkien liikkeellelaskemien pankkirahojen arvosta ja luotettavuudesta.

Nykyaikainen rahatalousjärjestelmä ei voi toimia ilman keskuspankkia eikä keskuspankin olemassaololle ole todellisia uhkia. Keskuspankin konkurssi on jälleen vain yksi demokraattista tahdonmuodostusta nakertava harhakäsitys, josta olisi syytä päästä eroon mahdollisimman pian.

Lauri Holappa 

Kommentit
  1. 1

    Antti Mäkelä sanoo

    ”Erityisen surulliseksi tilanteen tekee se, että yksikään keskuspankki ei yksinkertaisesti voi ajautua konkurssiin. Näin ollen pelot EKP:n konkurssista ovat täysin keksittyjä.”

    Mm. zimbabwen keskuspankki meni konkurssiin. Syynä oli tosin se, ettei se selvinnyt dollarimääräisistä velvoitteistaan.

    • 1.1

      sanoo

      Löytyisikö tästä tapahtumasta nettiartikkelia tai muuta lisätietoa? Nopealla etsinnällä ei osunut silmiin.

      Ulkoisiin sitoumuksiinhan keskuspankin tai oikeammin valtion on toki mahdollista kaatua. Tällöin konkurssia ei kuitenkaan aiheuta mikään niistä mekanismeista, jotka tekevät keskuspankista keskuspankin (ensisijaisesti oikeus laskea liikkeelle kyseisen valtion valuuttaa). Esimerkiksi kultakannan aikaan, jolloin valuutan ulkoinen arvo oli sidottu kiinteällä kurssilla kultaan, oli raha- ja finanssipolitiikalle asetettu eksplisiittinen rajoite. Jos joillakin mailla (valtiolla tai keskuspankilla) on velvoitteita, joita ne eivät voi selvittää omalla valuutallaan, ollaan käytännössä samassa tilanteessa talouspolitiikan pelivaran suhteen.

      Jussi

      • 1.1.1

        Antti Mäkelä sanoo

        Onhan toki niin, että keskuspankki ei voi mennä konkurssiin, mutta jos omat pääomat pienenevät liikaa, on pankkia joko pääomitettava tai tasetta nostettava, joka taas johtaa inflaatioon. Ilmeisesti ruotsin keskuspankki toimii 5-kertaisella vivulla, joka on radikaalisti pienempi kuin EKP:lla.

        ”Ulkoisiin sitoumuksiinhan keskuspankin tai oikeammin valtion on toki mahdollista kaatua.”

        Kyseessä ei ole aina sama asia. Yhdysvaltain FED.issä ei mitään federalistista, vaan kyseessä on yksityisomisteinen pankki, jonka omistajat ovat salattuja. Eikä FED.in kirjanpitoa ole ulkopuoliset, edes liittovaltion edustajat, pääseet tutkimaan.

        ”Tällöin konkurssia ei kuitenkaan aiheuta mikään niistä mekanismeista, jotka tekevät keskuspankista keskuspankin (ensisijaisesti oikeus laskea liikkeelle kyseisen valtion valuuttaa)”

        Keskuspankit taitavat aika harvoin laskea rahaa liikenteeseen. Lähes kaikki kierrossa oleva raha on liikepankeissa luotua luotonnannon yhteydessä.

        • 1.1.1.1

          sanoo

          Milläköhän tavalla keskuspankin pääomittaminen eli sen oman pääoman kasvattaminen tai keskuspankin taseen kasvattaminen johtavat inflaatioon? Nämä asiathan eivät vaikuta suoraan kulutusta lisäävän velan määrän kasvuun eivätkä siten myöskään kokonaiskysynnän kasvuun. Tällöin myös toimenpiteiden inflatorinen vaikutus on vähäinen. Lisää tietoa keskuspankkien toiminnasta löytyy näistä artikkeleista (1,2).

          Yhdysvaltojen keskuspankki toimii tiiviissä yhteistyössä valtiovarainministeriön (US Treasury) kanssa ja monet sen rahapoliittisista toimistakin hoitaa käytännössä valtiovarainministeriö (esim. velkakirjojen myynti). Koska FED:lle on annettu Yhdysvaltain talousjärjestelmässä keskuspankin rooli, siltä myös odotetaan sellaisen rahapolitiikan harjoittamista, joka tukee Yhdysvaltojen talouskasvua parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä kysymyksestä on käyty blogissa aiemminkin keskustelua.

          Keskuspankki laskee nykyjärjestelmässä liikkeelle kaiken valtion valuutan. Liikepankeilla ei ole oikeutta laskea liikkeelle valuuttaa. Niillä on ainoastaan oikeus vaihtaa itse luomansa varallisuus (liikepankkiraha) suhteessa 1:1 keskuspankin liikkeellelaskemaan valuuttaan. Tämä on rahatalousjärjestelmän ja nykymuotoisen pankkijärjestelmän toiminnan ymmärtämisen kannalta täysin keskeinen asia, jonka valitettavan harva vielä toistaiseksi on sisäistänyt.

          Jussi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *