IMF paljastaa huterat oletukset Suomen taloudesta

Headquarters_of_the_International_Monetary_Fund_(Washington,_DC)

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on antanut Suomelle jälleen talouspoliittisia ohjeita. Kolmen vuoden välein annettavassa konsultaatiossa listalla ensimmäisenä ovat rakenneuudistukset ja toisena julkisen talouden tasapainottaminen.

Vaikka IMF näkee tasapainottamisen välttämättömänä, tulee se valuuttarahaston mukaan ajoittaa siten, ettei liian suurta negatiivista kasvuvaikutusta synny. Edellisen kerran IMF antoi suosituksiaan vuonna 2012 ja ne olivat jokseenkin samansuuntaisia, joskin tuolloin pankkijärjestelmän vakauttamista painotettiin enemmän.

Viime vuosina pääviestimme blogissamme on ollut se, että rakenteellisia uudistuksia painotetaan suomalaisessa talouspolitiikassa liikaa, koska sitä ohjaavassa valtavirtaisessa makrokatsannossa talouden oletetaan palautuvan kysyntäshokista automaattisesti niin sanotulle luonnollisen kasvun uralle ja saavuttavan niin kutsutun potentiaalisen BKT:n tason. Näin ollen kysyntäongelmat ratkeavat itsestään eivätkä voi jäädä pitkäaikaisiksi. Suomessa talouspolitiikkaa tehdään siis aina oletuksella, että kysyntäongelmat ovat muutamassa vuodessa ohi, jonka jälkeen rakennetekijät määräävät kokonaan kasvukehityksen ja julkista taloutta voidaan ilman harmia sopeuttaa. Siksi kysynnänsäätely on suomalaisessa keskustelussa ja suomalaisessa talouspolitiikassa aina toissijainen politiikkaväline.

IMF:n suosituspapereiden luvut tuovat esiin nämä oletukset mainiosti. Kuviosta 1 nähdään, että vuonna 2012 IMF ennusti Suomen talouden saavuttavan potentiaalisen BKT:n tason vuonna 2017, jolloin niin sanottu tuotantokuilu umpeutuu. Tuotantokuilun umpeutuessa talouden elvytysvara häviää ja kysyntäolosuhteet normalisoituvat.

Kuvio 1. Suomen talouden tuotantokuilu IMF:n (2012 ja 2015) mukaan vuosina 2012-2020.

imftkuilu

Tuotantokuilun umpeutuminen on seurausta siitä, että todellinen ja havaittu BKT:n kasvu saavuttaa laskennallisen ja teoreettisen (oletetun) potentiaalisen kasvuasteen. Tämä kehitys nähdään kuviosta 2, jossa IMF:n vuonna 2012 ennustama Suomen talouden kasvuaste (oranssi viiva) kulkee vuodesta 2013 alkaen IMF:n arvioiman potentiaalisen kasvuasteen (sininen viiva) yläpuolella.

Kuvio 2. Suomen talouden potentiaalinen ja todellinen kasvuaste IMF:n (2012 ja 2015)  mukaan vuosina 2012-2020

imfpottodpng

IMF:n oletus tuotantokuilun sulkeutumisesta vuonna 2017 oli kuitenkin väärä. Kuviosta 1 nähdään, että juuri julkaistujen lukujen mukaan Suomen talouden tuotantokuilu on vuonna 2017 yhä yli kaksi prosenttia suhteessa potentiaaliseen BKT:hen.

Kuviosta 1 nähdään myös, että vuonna 2012 tuotantokuilu olikin IMF:n uusien lukujen mukaan pienempi kuin vuonna 2012 arvioitiin. Tämä on seurausta siitä, että potentiaalinen kasvu (harmaa viiva) arvioitiin nyt huomattavasti matalammaksi kuin vuonna 2012. Tästä huolimatta vuosina 2013 ja 2014 tuotantokuilu syveni, koska todellinen kasvu (keltainen viiva) alitti uudelleen arvioidun potentiaalisen kasvuasteenkin.

Kun IMF nyt ennustaa Suomen talouden tuotantokuilun lähes sulkeutuvan vuonna 2020, on perusteltua kysyä, onko tälle oletukselle minkäänlaisia perusteita? Maailmantalous on tällä hetkellä erittäin hauraassa tilanteessa ja geopoliittiset jännitteet ovat valtavat. Yhdysvaltojen taloudessa parhaimmat kasvunäkymät ovat ohi ja kehittyvät taloudet ovat pahoissa ongelmissa. Erityisesti Venäjän talouden ahdinko on Suomen talouden riippana. Euroalueen kasvu on hieman vahvistunut, mutta euromaat imevät kuitenkin ensisijaisesti kysyntää muista talouksista, joiden syvenevät ongelmat välittyvät nopeasti myös eurotalouteen.  Euroalueella investointien kasvu on yhä vaimeaa ja talousalueen rakenteelliset ongelmat voivat kärjistyä nopeastikin uudelleen esimerkiksi Kreikan tulevista rahoituspaketeista päätettäessä tai politiikkaansa muuttavasta Portugalista.

On selvää, että automaattinen tuotantokuilun sulkeutuminen on erittäin heppoinen oletus, jonka varaan talouspolitiikkaa Suomessa ei ole järkevää rakentaa. Vaikka oletus olisi oikea, Suomen taloudessa on silti tällä hetkellä selkeä kysyntävaje, jonka täyttäminen edellyttää elvyttävää finanssipolitiikkaa.

Jos oletetaan, että IMF:n vuonna 2012 tekemä arvio Suomen talouden potentiaalisesta kasvuasteesta on lähempänä taloutemme todellista potentiaalia kuin tämän vuoden arvio, on tuotantokuilu tällä hetkellä paljon suurempi kuin IMF nyt arvioi (ks. lisää). Tämä entisestään alleviivaa ekspansiivisen kysynnänsäätelyn tarvetta sekä Suomessa että eurotalouksissa laajemmin.

Jos julkisen talouden sopeuttamista halutaan tehdä realistisista kasvunäkymistä tai jopa optimistisilla oletuksilla lasketusta tuotantokuilusta ja kysyntävajeesta välittämättä ja talouspolitiikka halutaan rajata rakenteellisiin uudistuksiin, se on toki mahdollista. Olisi kuitenkin rehellistä tuoda esiin, että sopeutuksen seurauksena menetämme merkittävästi kasvupotentiaalia ja pidämme työttömyysasteemme tarpeettoman korkealla useiden vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan. Kun talous on kaukana potentiaalistaan, myös rakenteellisten uudistusten suurimmat hyödyt menetetään.

Jussi Ahokas

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *