Helsingin Sanomat ja vaihtoehtoinen viesti

hesariHelsingin Sanomat on päättänyt kantaa kortensa kekoon hallituksen rakennepoliittisen ohjelman läpiviennissä. Tämän päivän (28.11.2013) lehdessä julkaistiin kaksi pääkirjoitusta, joista ensimmäinen käsitteli rakennepakettia ja jälkimmäinen heikentynyttä työllisyystilannetta. 

Pääkirjoituksessa ”Hallitus tarvitsee rohkeutta tehdä ikäviä päätöksiä” peloteltiin kestävyysvajeella sekä luottoluokituksen putoamisella ja maalailtiin synkkää tulevaisuutta, jos erityisesti sosiaali- ja terveysmenoja sekä koulutusmenoja ei olla juuri nyt valmiita leikkaamaan. Toinen pääkirjoitus, jonka otsikkona oli ”Työttömyyden kasvu on tasaista”, vähätteli Suomen talouden viimeaikaista työttömyyden kasvua ja erityisesti eläkeikää lähestyvien työttömyyttä. Selvänä tarkoituksena oli vetää mattoa sen argumentin alta, että työn tarjonnan lisäämiseen tähtäävä politiikka on mieletöntä tilanteessa, jossa työttömyys jatkuvasti kasvaa.

On jälleen kerran välttämätöntä tuoda esiin, että Helsingin Sanomien edustamat näkemykset eivät ole totuus Suomen taloudellisesta tilanteesta, vaan itse asiassa jopa väärä todistus siitä. On selvää, että juuri nyt Suomi on työttömyyskriisissä, joka syvenee jatkuvasti. Kausitasoitettuna työttömien määrä on kivunnut jo yli 300 000:een, eli Suomessa on yli 100 000 työtöntä enemmän kuin vuonna 2008. Nyt jos koskaan tarvitaan elvyttävää kysynnänsäätelypolitiikkaa työttömyyden vähentämiseksi.

Myöskään ikäviin päätöksiin, eli hyvinvointipalveluiden ja tulonsiirtojen leikkauksiin, ei ole pakottavaa tarvetta nyt eikä tulevaisuudessa, jos poliittisilta päätöksentekijöiltä löytyy tahtoa kasvua tukevan talouspolitiikan harjoittamiseen sekä laajempiin institutionaalisiin muutoksiin. Ensinäkin Euroopan ja Suomen taloudessa on edelleen edellytykset vahvaan kasvuun, jonka myötä suurikin julkinen sektori voidaan säilyttää. Nopea kasvu supistaa myös julkisen talouden alijäämiä, kun verotulot kasvavat ja sosiaalimenojen tarve pienenee. Kasvuun pääseminen edellyttää kuitenkin kysynnänsäätelyä ja yksityisen sektorin talousluottamuksen palauttamista. On olennaista ymmärtää, että tämä ei ole mahdollista ilman valmiutta tehdä riittävän alijäämäisiä budjetteja. Onnistunut kysynnänsäätelypolitiikka kuitenkin palauttaa talouden kasvu-uralle, mikä kääntää budjetin takaisin ylijäämäiseksi.

Jos tämä ei tahdo onnistua riittävän nopeasti ja valtion kulutusrajoitteet tulevat vastaan, voidaan julkiselle kulutukselle raivata lisää tilaa institutionaalisilla uudistuksilla. Keskeistä on ennen kaikkea valtion rahoituksen uudelleenjärjestely ja irtautuminen velkakirjamarkkinoiden komennusvallasta. Luonnollisesti rahoitusrajoitteiden poistaminen poistaa myös kestävyysvajeen.

Jussi Ahokas ja Lauri Holappa

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    ”…työn tarjonnan lisäämiseen tähtäävä politiikka….tilanteessa, jossa työttömyys jatkuvasti kasvaa.” Suoraan Orwellin käsikirjasta. Uskooko joku tämän olevan ’taloustiedettä?’

    • 1.1

      sanoo

      Kaikki on loogista, jos lähdetään tavoitteesta, että elintasoerot pitää saada kasvamaan. Sitä esitti lääkkeenä vapaakaupan ja EU:n tulevaisuudessa tuomalle työttömyydelle ABB:n pääjontaja Percy Barnevik kesällä 1994 Kokkolan vapaakauppaseminaarissa. Björn Wahlroos on esittänyt samaa mm. Vaihtoehto lehdessä keväällä 1993. ”Velkamarkkinoiden komennusvallasta irtaantuminen” ei taida onnistua eroamatta eurosta.

  2. 2

    Mikko Keinänen sanoo

    ”Keskeistä on ennen kaikkea valtion rahoituksen uudelleenjärjestely ja irtautuminen velkakirjamarkkinoiden komennusvallasta.”

    Niin miksei Suomen valtio perusta Suomen valtion roskapankki Oy/Ab:tä ja ala elvyttämään. AAA-luokan valtiollehan voi syytää tyhjästä luotua rahaa niin paljon kuin ctrl+P:tä kykenee painamaan.

    Mikä on kun demokratia ei toimi?

  3. 3

    Kimmo sanoo

    Voitteko perustella jotenkin näkemystä, että työn tarjonnan lisääminen lisäisi työttömyyttä. Tarkoitatteko, etteivät palkat jousta alaspäin? Olette kuitenkin sitä mieltä, että mikrotasolla yritys palkkaa uuden työntekijän kun sen rajatuotto on suurempi kuin rajakustannus vai mitkä tekijät mikrotasolla mielestänne määräävät työttämyyden?

    • 3.1

      sanoo

      Meillä on nyt virallisestikin luokkaa 300 000 työnhakijaa. Lisäksi työvoimareservinä on koko työttömyydestä kärsivä EU ja näinä vapauden aikoina oikeastaan koko maapallo. Ei vaan oikein tuo työttömyys tahdo tuollakaan tarjonnalla lähteä. Ei se lähtenyt kehitysmaistakaan, vaikka tarjontaa on ollut yllin kyllin sata vuotta. Kiinassa tuli nousu samaan aikaan kuin yhden lapsen politiikka.

      Taitaa se yritys palkata ennemmin uuden robotin. Jos saa olla hieman nihilistinen. Työn ongelma on kyllä niin suuri, että ei se Friedmanin opeilla ratkea. Eikä ns. taloustieteellä pelkästään.

  4. 4

    TNE sanoo

    Suomella eikä muillakaan EU-mailla ole varaa pitää huolta kaikista kansalaisistaan, koska euromaat ovat sopineet, että jokaisen valtion tulee noudattaa velkaantumissääntöä, joka kieltää valtion velkaantumisen yli 60% bkt:stä, eikä alijäämä saa ylittää 3% bkt:stä vuosittain. Näiden sääntöjen noudattamista varjelemaan ovat päässeet amerikkalaiset luokitusyhtiöt ja tämän ovat kaikki Suomen poliittiset puolueet oikealta vasemmalle sisäistäneet ja puhuvat nyt yhteenääneen rakennepaketista ja kestävyysvajeesta.

    Missä on meidän pelastusrengas ? Keynes ?

    • 4.1

      mnyg sanoo

      Tottahan tuo. Kunnon muutosta pitkällä tähtäyksellä ei saada kuin eroamalla eurosta ja EU:sta. Toki euroaluekin joskus kokee parempia aikoja, sitten kun valuutta devalvoidaan.

      Nyt eletään toisen integraatiolaman kaksoisveen toista kuoppaa. Bilderberg kokousten kävijä Katainen kertoi joskus 2009, että lamasta tulee W:n kaltainen. Ensimmäisellä kerralla elvytetään, toisella kerralla ei. Siis koko euroalueella ainakin. Silloin siis kuritetaan ja yksityistetään ja tehdään suuria päätöksiä rahavallan levittämisessä maapallolla.

      Pohjimmiltaanhan taistelu on rahavallan ja kansanvallan välillä. Euro ja EU edustavat rahan valtaa. USA-sopimuksella sitä lisätään ja levitetään. Oikeastaan yhdistetään EU ja USA.

      • 4.1.1

        Niko sanoo

        ”Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) uskoo, että viikonlopun rahoituspaketilla vältettiin uuden eli w-mallisen laman syntyminen juuri voitetun taantuman jälkeen. Vanhasen mielestä viikonlopun rahoituspaketit on ”koko EU:n voimannäyttö”.”

        – Vanhanen 2010

        http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Pääministeri+Vanhanen+W-mallinen+lama+vältettiin/1135256740938

        Kyllähän tässä hölmömpikin kaveri näkee, etteivät asiat hyvään suuntaan ole menossa inhimillisestä näkökulmasta, mutta koko 1900-luvun taloutta voisi kuvailla wwww… Laittamala w:tä w:n perään. Syyttely ei siltikään auta, vaan tarvitsemme ratkaisuja. Joku noheva kaveri jakoi joskus maailman tekijöihin ja ruikuttajiin. Onhan se tietysti hyvä huomata epäkohtia, mutta niihin pitää keksiä korjaava ratkaisu. Ei vain odottaa, että joku muu hoitaa asiat puolestasi.

        Finanssipojat toki keksivät 80-luvulla Etelä-Amerikan maissa, että turha se on maita konkurssiin pistää, kun valtio voi myydä kaiken omaisuutensa, Brasiliassa sademetsät, Kreikassa satamat ja samaa rataa jatketaan, kunnes joku pistä Friedmanin opetuslapsille luun kurkkuun. Hudsonihan laitettiin laskemaan, että paljonko kehitysmailla on varaa olla velkaa ja Hudsonin tulos oli, että niin paljon, kun he saavat tuloja, jotka kaikki käytetään korkoihin – nerokasta, mutta ei niin kovin inhimillistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *