Euroalueen pelastaja EKP

Ongelmiin ajautuneet euromaat työllistävät EMU-alueen maiden poliittista johtoa viikoittain. Viimeisimmän kokousrumban aiheuttajana toimi Kreikka, jonka rahoitusongelmat jatkuvat kevään aikana toteutetuista rahoitusjärjestelyistä huolimatta. Odotetusti maassa toimeenpannut julkisen sektorin leikkaukset ovat entisestään heikentäneet maan talouskasvua ja leikkausten negatiiviset vaikutukset budjettitaloudelle ovat muodostuneet positiivisia vaikutuksia suuremmiksi.

Perjantaina euromaiden johtajien kokouksessa hyväksytty uusi rahoituspaketti muodostui pääasiassa Euroopan rahoitusvakausvälineen ja IMF:n myöntämistä lainoista. Erotuksena aiempiin pelastuspaketteihin nyt myös yksityiset rahoituslaitokset osallistuivat velkatalkoisiin sitoutumalla korvaamaan osan Kreikan vanhoista veloista pitkäikäisimmillä ja matalampikorkoisilla lainoilla. Näin ollen uusi pelastuspaketti vaikuttaa myös yksityisten sijoittajien asemaan, joille tarjotaan järjestelyssä neljää eri vaihtoehtoa vaihtaa hallussaan olevat velkakirjat uutta lainakantaa vastaaviksi velkakirjoiksi.

Luottoluokittaja Fitch ehtikin kommentoimaan järjestelyä esittämällä uhkauksen pudottaa Kreikan luottoluokitusta entisestään. Luottoluokittajan mukaan sijoittajille tarjotut vaihtoehdot tarkoittavat Kreikan osalta pahimmassa tapauksessa niin kutsuttua rajoitettua maksukyvyttömyyttä. Sijoittajien on siis syytä varautua tappioihin tai hankkiuduttava eroon Kreikan velkakirjoista, jos se vain suinkin on mahdollista. Velkakirjamarkkinat eivät kuitenkaan hätkähtäneet Fitchin lausuntoa, vaan Kreikan velkakirjojen hinta on uuden pelastuspaketin hyväksymisen jälkeen pudonnut selvästi.

Selityksenä tälle on pidetty ensisijaisesti Euroopan keskuspankin linjan höllentymistä suhteessa Kreikan velkakirjoihin ja kreikkalaisten pankkien rahoittamiseen. Kevään ja alkukesän aikana keskuspankista annettiin ymmärtää, että Kreikan rahoitustilanteen heikentyessä olisi täysin mahdollista, että EKP lopettaisi Kreikan velkakirjojen hyväksymisen keskuspankkirahoituksen vakuutena. Näin keskuspankki vihjaili, ettei se välttämättä toimisi viimekätisenä lainaajana ja takaisi eurojärjestelmän likviditeettiä kaikissa olosuhteissa. Tällä tavalla keskuspankki on itse ruokkinut epävarmuutta euroalueella, vaikka sen toimenpiteiden uskotellaan tähdänneen juuri päinvastaiseen.

Kriisin syvenemisen myötä EKP:n johto on kuitenkin joutunut nielemään ylpeytensä ja myöntämään, ettei sen ole mahdollista pitää kiinni täydellisestä itsenäisyydestään, jos eurojärjestelmä halutaan säilyttää. Viimeisimmät ulostulot ovat olleet jossain määrin rohkaisevia ja näyttää siltä, että EKP on viimein ottamassa kriisin ratkaisussa sen roolin, mikä sille on alusta asti kuulunut.

Vaikka nykyisestä tilanteesta on vielä pitkä matka esimerkiksi kriisimaiden suoraan keskuspankkirahoitukseen, on euroalueelle rakennetuilla vakausmekanismeilla huomattavasti paremmat mahdollisuudet tuoda taloudellista vakautta euroalueelle, jos Euroopan keskuspankki on sitoutunut niiden tukemiseen ja niin kutsuttuun viimekätiseen lainoittamiseen. Siperia näyttää opettavan myös Euroopan keskuspankkiireja.

Jussi Ahokas

Kommentit
  1. 1

    vellu sanoo

    Hesarissa arvioitiin EKP:n ostavan Espanjan ja Italian valtionvelkakirjoja 850 miljardilla. Voiko luku pitää paikkaansa? Tarkoittaako se, että EKP painaa summan edestä seteleitä? Miksei EKP ostanut samantien kaikkia Kreikan valtionvelkakirjoja kun kyseessä olisi ollut 850 verrattuna mitätön summa? Ja olisiko kohtuullista että muutkin maat saisivat nyt ”nollakorkovelkaa” EKP:lta?

  2. 2

    sanoo

    ”Tarkoittaako se, että EKP painaa summan edestä seteleitä?”

    Ei. Se tarkoittaa sitä, että EKP luo taseeseensa uutta keskuspankkirahaa, jota se siirtää rahoituslaitoksille, joiden taseissa Espanjan ja Italian velkakirjat ovat. Velkakirjat siirtyvät sitten EKP:n taseeseen.

    ”Miksei EKP ostanut samantien kaikkia Kreikan valtionvelkakirjoja kun kyseessä olisi ollut 850 verrattuna mitätön summa?”

    Erinomainen kysymys. Todennäköisesti kyse on siitä, että EKP haluaa ideologisista syistä pidättäytyä jäsenvaltioiden luotottamisesta. Espanjan ja Italian maksukyvyttömyys olisi kuitenkin ollut liian suuri uhka koko järjestelmälle. Käytännössä se olisi tarkoittanut koko eurojärjestelmän tuhoutumista. Siksi EKP:n oli nyt luovuttava dogmeistaan.

    Lauri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *