Euroalueelle yhteinen finanssipoliittinen auktoriteetti?

Euroalueen suurmaat Ranska ja Saksa keskustelivat eilen talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta ja suunnittelivat uusia toimenpiteitä, joilla Euroopan taloudellinen pyörremyrsky saataisiin lopulta taltutettua. Esityksessään liittokansleri Merkel ja presidentti Sarkozy päätyivät ehdottamaan euroalueen yhteisen taloudellisen hallintoelimen perustamista. Tämän elimen muodostaisivat kaikkien euromaiden hallitukset ja se kokoontuisi vähintään kaksi kertaa vuodessa koordinoimaan euroalueella harjoitettavaa finanssipolitiikkaa.

Olemme aikaisemmin pitäneet euroalueen laajuisen finanssipoliittisen auktoriteetin synnyttämistä välttämättömänä toimena, jos talous- ja rahaliitto halutaan säilyttää tulevaisuudessakin. Saksan ja Ranskan kaavailemaa hallintoelintä voidaan pitää tällaisen instituution esiasteena, mutta ehdotetussa muodossa ja tässä vaiheessa sille kaavaillulla mandaatilla uudistus saisi suurella todennäköisyydellä aikaan enemmän vahinkoa kuin hyvää Euroopan taloudessa.

Hallintoelimen tehtävänä olisi nimittäin valvoa ensisijaisesti valtioiden velkaantumista, joka nähdään edelleen euromaiden suurimpana ongelmana. Eilisissä puheissa mainittiin jopa valtion budjettitasapainon kirjaaminen euromaiden lainsäädäntöön, mikä kuulostaa nykyisessä taloustilanteessa täysin pöyristyttävältä ajatukselta. Kuten olemme useaan otteeseen toistaneet, ei Euroopan talouskriisiä voida ratkaista ilman voimakasta kysynnänsäätelyä ja ekspansiivista finanssipolitiikkaa. Tämä on tällä hetkellä ja tulevien vuosien aikana mahdollista ainoastaan julkisen sektorin alijäämien kautta, kun yksityisen sektorin velanottohalukkuus on mitätöntä epävarmoissa taloudellisissa olosuhteissa.

Jotta euroalueen laajuinen finanssipoliittinen toimielin voisi kääntää talouden kurssin Euroopassa, on sille annettava riittävä vapaus toteuttaa talouskasvua tukevaa finanssipolitiikkaa. Ensimmäiseksi kaikista julkisen velan maksimimäärää rajoittavista sopimuksista on luovuttava ja velkaantumisen sekä julkisen kulutuksen tasoa on alettava arvioimaan ainoastaan työllisyyskehityksen ja inflaation näkökulmasta. Parhaiten finanssipolitiikan vapaus turvataan sallimalla julkisen kulutuksen rahoittaminen suoraan keskuspankista lainaamalla. Keskuspankin ja finanssipoliittisen auktoriteetin välinen yhteistyö on välttämätöntä, jos eurotalouden pelastusprojektissa halutaan onnistua ja euroalueen sisäiset epätasapainot korjata.

Jussi Ahokas

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *