Ei sittenkään suurta kohtaanto-ongelmaa

kohtaanto

Tasaisin väliajoin Suomen työttömyystilanteesta tehdään uutisia ja pääkirjoituksia, joissa päivitellään sitä, että avoimia työpaikkoja on siitä huolimatta, että työttömien työnhakijoiden määrä kasvaa. Tällä tavalla kasvava työttömyys pyritään esittämään suhdannetyöttömyyden sijaan rakenteellisena työttömyytenä, joka on seurausta työttömien haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä hakea ja ottaa vastaan tarjolla olevia töitä.

Esimerkiksi MTV3 uutisoi tänään, että kesäkuussa työttömien määrän kasvusta huolimatta myös avoimien työpaikkojen määrä kasvoi. Työministeri Jari Lindströmiltä saatiin juttuun kommentti, jolla vahvistettiin ajatusta rakenteellisesta työttömyydestä ja kohtaanto-ongelmasta.

Keskellä kysyntä- ja investointilamaa tällaiset empiiriset havainnot tuntuvat oudoilta. Katsaus jutussa esitettyihin lukuihin osoittaakin toimittajan tekemät tulkinnat epäjohdonmukaisiksi.  Ongelma on siinä, että toimittaja on vertaillut kuukauden aikana avoimina olleiden työpaikkojen määrää (68 000 työpaikkaa) kuukauden lopussa työttömänä työnhakijoina olleiden määrään (368 900 hlöä). Näin virta- ja varantosuureet ovat menneet sekaisin. Oikea tapa arvioida kohtaanto-ongelmaa olisi verrata joko työttömyyden ja työpaikkojen virtasuureita tai sitten niiden varantosuureita keskenään. Käytettäessä toimittajan valitsemaa työttömyyslukua, avoimien työpaikkojen osalta olisi pitänyt katsoa niin ikään niiden määrää kuukauden lopussa (27 400 työpaikkaa).

Kuviossa 1 on esitetty asiaa kuvaavien varantosuureiden eli TEM:n työnvälitykseen ilmoitettujen työpaikkojen määrän kuukauden lopussa ja työttömien työnhakijoiden määrän kuukauden lopussa välinen suhdeluku pidemmällä aikavälillä. Mitä suurempi suhdeluku on, sitä suuremman työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman voidaan ajatella olevan. Lisäksi kuviossa on esitetty Suomen tuotannon kehitys samalta ajalta.

Kuvio 1. Avoimien työpaikkojen määrä kuukauden lopussa / työttömien työnhakijoiden määrä kuukauden lopussa vuosina 2007-2015 (Lähde: TEM, vas.ast.) ja tuotannon suhdannekuvaaja, 2010=100 (Lähde: Tilastokeskus, oik.ast.).

tthatp

Kuviosta nähdään, että ennen globaalia finanssikriisiä kohtaanto-ongelma selvästi paheni, mikä on tyypillistä vahvoissa noususuhdanteissa. Kriisin jälkimainigeissa avoimien työpaikkojen määrän ja työttömien työnhakijoiden määrän suhdeluku putosi alle kymmeneen prosenttiin, mikä kuvaa sitä valtavaa työn kysynnän vajetta, joka luottolamasta ja rahoitusmarkkinoiden häiriöstä reaalitalouteen muodostui. Vuosien 2009-2011 aikana harjoitettu elvytyspolitiikka käänsi kuitenkin talouden nopeasti kasvu-uralle, jonka seurauksena työttömyys väheni ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat lisääntyivät. Vuodesta 2012 lähtien, Euroopan ja maailmantalouden investointilaman syvennyttyä uudelleen, kohtaanto-ongelmat ovat vähentyneet tasaisesti. Nyt suhdeluku on jälleen painunut vuoden 2010 lopun tasolle.

Kuvion perusteella Suomen työmarkkinoiden ongelmat liittyvät tällä hetkellä hyvin vähän työn tarjonnan ongelmiin ja suurimpana heikkoutena on työn kysynnän puute eli liian vähäinen työpaikkojen määrä. Koska rahataloudessa työn kysyntä seuraa hyödykemarkkinoiden kysyntää, jota puolestaan määrittelee investointihalukkuus, jota määrittelee talousluottamus, johon vaikuttavat oleellisesti tämän päivän tulovirrat, talouspoliittisten toimien pitäisi keskittyä kysynnänsäätelyyn ja yrityksien sekä kotitalouksien tulovirtojen lisäämiseen. Elvyttävälle finanssipolitiikalle ja rakenteita uudistavalle investointipolitiikalle on juuri nyt suuri tarve.

Samalla toki voidaan miettiä työn tarjontaa lisääviä ja kohtaanto-ongelmia vähentäviä reformeja, mutta on syytä ymmärtää, että niistä saadaan suurin hyöty vasta silloin, kun avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden suhdeluku alkaa nousta vauhdilla, siis talouden noususuhdanteessa. Tämä nähdään hyvin kuviosta 1, jossa työpaikkojen määrän ja työttömien työnhakijoiden määrän suhdeluku näyttää seuraavan tuotannon kehitystä. Nykyisissä olosuhteissa tarjontaongelmiin keskittyminen voi olla jopa haitallista, etenkin jos niiden varjolla kysyntäpolitiikka unohdetaan kokonaan.

Jussi Ahokas

 

Kommentit
  1. 1

    klaus kultti sanoo

    Mielestäni ihmiset, jotka ovat sitä mieltä, että Suomessa ei ole työmarkkinoilla rakenteellisia ongelmia samaan aikaan kun Thaimaasta rahdataan marjanpoimijoita elävät mielikuvitusmaailmassa.

    • 1.1

      Ilkka sanoo

      Sinun, klaus kultti, mielikuvitusmaailmassasi ”rakenteellinen ongelma” kulminoituu, kun Suomeen aletaan tuoda orjia, koska omasta takaa ei löydy vapaaehtoisia.

      • 1.1.1

        klaus kultti sanoo

        hyvä ilkka,

        todella pistämättömästi sanottu. haluan kuitenkin korostaa, että mielestäni työmarkkinoilla ei välttämättä ole rakenteellista ongelmaa, jos vapaaehtoisia orjuuteen ei löydy.

  2. 2

    sanoo

    Minun nähdäkseni kohtaanto-ongelma on todellinen, koska monet avoimet työpaikat vaativat sellaista koulutusta ja erikoisosaamista, jota suurella osalla työttömyyskortistossa olevista ei ole. Tämä on väistämätöntä seurausta automatisaation lisääntymisestä ja tietotekniikan merkityksen kasvusta.

  3. 3

    Austrian sanoo

    Minusta on ihan loogista että samaan aikaan voi olla suurikin työttömyys että tietyillä spesiaalialoilla iso työvoimapula.

    Toisaalta tietyissä myyntitehtävissä on aina työvoimapula, koska niissä vaihtuvuuskin on niin isoa. Telemarkkinoinnissa riittävää ansiota pystyy saamaan vain pieni osa sitä työtä kokeilleista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *