Aasian inflaatio haltuun verotusta kiristämällä?

Tämän päivän (2.3.2011) Financial Times -lehdessä HSBC-pankin tutkimusosaston johtaja Frederic Neumann ehdottaa Aasian maissa nopeaksi kiihtyneen hintojen nousun hillitsemiseksi tässä blogissa tutuksi tullutta lääkettä: verotuksen kiristämistä.

Kuten Neumann toteaa, ei perinteisen rahapolitiikan keinoin ole mahdollista tehokkaasti säädellä alueen kokonaiskysyntää ja siten hillitä inflaatiota, sillä globaalit pääomavirrat takaavat investointien toteutumisen Aasiassa korkeiden korkojenkin tilanteessa.

Tällöin finanssipolitiikan merkitys talouden ohjauksessa korostuu ja myös inflaation hillintä edellyttää veropoliittisia toimia. Kasvavissa talouksissa verotuksen suunnittelua vaikeuttaa kuitenkin talouksien valtavat sisäiset tuloerot, jotka tekevät ostovoiman oikeudenmukaisesta leikkaamisesta huomattavasti vaikeampaa kuin länsimaissa.

Ylipäätäänkin on arveluttavaa vaatia nopeasti kasvavia talouksia hillitsemään inflaatiota, josta ei selvästikään seuraa merkittäviä negatiivisia vaikutuksia reaalisen tuotannon kasvuun. Jos esimerkiksi Kiinan ja Intian palkkakehitys seuraa maiden inflaatiovauhtia, on seurauksena sitä paitsi globaali tuloerojen kaventuminen, mitä voidaan niin ikään pitää hyvänä asiana.

Kommentit
  1. 1

    Timo Karjalainen sanoo

    Hei, Taas hienoa tietoa ja tärkeää analyysia.

    Makrotalouden kiemurat ovat auttamattoman monimutkaisia. Jos ehditte, olisi kuitenkin hauska saada kommenttinne tästä ajatuskokeesta.

    Jos länsimaiden ( esim. USA:n ja pahasti velkaisten EU-maiden) ja kaukoidän maiden ( esim. Kiinan ja Intian) kansan- ja julkistaloudelliset nykytilanteet vaihdettaisiin, olisivatko talouden tulevaisuuden näkymät silloin sekä lännessä että idässä nykyistä valoisemmat? Syntyisikö win-win-tilanne tai täyttyisikö edes Kalldor- Hicks-ehto?

    Ajatuskokeessa länteen järjestettäisiin siis kohtuullinen inflaatio, esim. sallimalla palkkojen ja sosiaaliturvaetuuksien tason nousta tuottavuutta nopeammin. (Ymmärtääkseni esim. Britanniassa oltiin menossa tähän, mutta pantiin jarrut päälle, jotka ovat olleet jo pitempään päällä Saksassa ja Suomessa.) Eikö näin saataisi paremmin maksettua pois tai ainakin lyhennettyä länsimaita rassaavat liialliset lainat? Jotta estettäisiin pääoman ja työpaikkojen kiihtyvä siirtyminen itään, idässä pitäisi ehkä aikaansaada vastaliike tai syntyykö sellainen peräti automaattisesti kansatalouden lakien takia?. Esim. idän pitäisi kohdistaa inflaatiota hillitsevät valtion perimät lisäverot omille kansalaisilleen , esim. sosiaaliturvan rahoittamisen niin, että rahat maksetaan ihmisille tulevina sosiaaliturvalupauksina vasta myöhemmin, niinkuin jo on tapahtunut lännessä.

    Kummallista, että Neumann ei pohdi sitä, mihin idän julkinen valta käyttäisi markkinoilta pois imettävät varat eli kasvavat verovarat. Jos ne käytetään lännen, erityisesti USA:n velkojen rahoitukseen, ja lännessä samanaikaisesti kiristetään talouspolitiikkaa – miltä nyt näyttää – niin kuin Harvardin professori Alberto Alesina ehdotti EU: valtiovarainministerien kokouksessa huhtikuussa 2010 Madridissa, mennään minun mielestäni ryminällä ojasta allikkoon.

    ’ Ks. HS-pääkirjoitus ”Yleisiä totuuksia” kannattaa pohtia
    20.4.2010.

    Luuletteko, että kukaan pohtii tälta kantilta ”yleisiä totuuksia” ja maailmantalouden tasapainokysymyksiä? Syytä olisi, koska on suuri vaara, että suomalaisista, saksalaisista, itävaltalaisista ja hollallintilaisista veronmaksajia ja työläisiä saatetaan EU:ssa huijata pahemman kerran, jos jotkut eivät fundeeraa raha-,finanssi- ja talouspolitiikan yhteyksiä riittävän totuudenmukaisesti ajatuskokeiden avulla.

    Yst. terv. Timok

    • 1.1

      sanoo

      Hei,

      kyllähän julkisuudessa on esitetty perusteltua kritiikkiä Alesinan tutkimustuloksille ja hänen hengenheimolaistensa ”yleisille totuuksille”. Vastakkaisiakin tutkimustuloksia alijäämien leikkaamisesta on tarjolla. Kannattaa tutustua esimerkiksi tähän Victoria Chickin ja Ann Pettiforin tutkimukseen, jonka teoreettinen perusta on valettu Keynesin ajattelun pohjalle.

      Jussi

  2. 2

    Aapo Kyrölä sanoo

    Inflaatio voi kuitenkin tavalliselle kansalaiselle olla hyvinkin ikävä asia. Tiedän tämän hyvin itse, koska vaion kanssa on tarkoitus ostaa Pekingistä asunto: hinnat nousevat valtavaa vauhtia, säästöt eivät pysy perässä. Myös ruuan hinta on noussut kovasti, ja varsinkin matalapalkka-aloilla palkat eivät nouse samaan tahtiin (Kiinassahan on valtava työvoiman tarjonta kun maaseudulta siirtyy porukkaa kaupunkeihin). Jos inflaatio jatkuu kovana, seurauksena on mellakoita.

    • 2.1

      sanoo

      Hei Aapo,

      kuvaamasi ongelma on todellinen. Inflaatio on haitallista palkansaajakotitalouksille, silloin kun palkkoja ei ole sidottu indeksiin ja silloin kun palkansaajien neuvotteluvoima on vähäinen. Ilmeisesti Kiinassa tilanne on tämänkaltainen suuren enemmistön osalta, mikä varmasti kannustaa poliittista eliittiäkin inflaation hillintään.

      Korkean inflaation olosuhteissa hyötyvätkin ne taloudelliset luokat tai yksittäiset toimijat, joiden neuvotteluvoima on riittävä voittomarginaalin asettamiseksi tarjoamansa hyödykkeen hintaan. Tässä tilanteessa resurssien niukkuus yleensä auttaa hinnoittelijaa. Siksi asuntojen hinnat nousevat Kiinassa huomattavasti nopeammin kuin työvoiman hinta. Kysyntä- ja kustannusinflaatio vahvistavat siis toisiaan.

      Jussi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *