Juhlavuosi 2011

Kaksi vuotta sitten julistettiin laajalti keynesiläisyyden nousua ja John Maynard Keynesin ajatusten uutta tulemista. Keynesin ohjeita noudattamalla globaalia taloutta ja kansantalouksia uhanneesta syvästä taantumasta aiottiin päästä eroon nopeasti. Keynesin uskottiin myös pystyvän selittämään, miten globaali talouskriisi syntyi ja mistä kriisissä viimekädessä oli kyse. Luottamus Keynesiin näytti yhtäkkiä olevan voimakkaampaa kuin koskaan hänen vuonna 1946 tapahtuneen kuolemansa jälkeen tai ainakin yhtä voimakasta kuin hyvinvointivaltioiden kulta-aikana 1950-luvulta 1970-luvun alkuun.

Alkava vuosi on juhlavuosi, sillä Keynesin pääteoksen eli Yleisen teorian julkaisusta tulee kuluneeksi 75 vuotta. Yleisessä teoriassa Keynes esitti vallankumouksellisen analyysinsa rahatalousjärjestelmän toiminnasta. Teorian tärkeimpiä elementtejä olivat rahan (tulojen) ja tuotannon kiinteä yhteys sekä epävarmuuden merkitys taloudellisten toimijoiden päätöksenteossa.

Keynes ymmärsi velkarahan luonteen ja roolin tuotantojärjestelmässä, minkä pohjalta hän muotoili kokonaiskysynnän ja -tarjonnan sekä säästämisen ja investointien välisen yhteyden taloudessa. Sekä kokonaiskysyntä ja -tarjonta että investoinnit ja säästäminen ovat taloudessa aina yhtä suuria siksi, että ne ovat saman asian kaksi puolta samalla tavoin kuin velka ja varallisuus ovat pankin taseessa.
[Read more…]

Keskuspankkirahoitus ja inflaatio

Olemme aiemmissa kirjoituksissamme pyrkineet valottamaan valtion kulutuksen, verotuksen sekä valtion velan taustalla olevia mekanismeja kuvaamalla nykymuotoisen rahatalousjärjestelmän operationaalisia prosesseja. Kuvauksen perusteella kaikille argumenttimme ymmärtäneille on käynyt selväksi, ettei valtion kulutuksen rahoitus ole koskaan ongelma eikä rahojen puute aseta koskaan rajoitetta valtion kulutukselle. Raha ei ole valtiolle niukka resurssi, sillä keskuspankki voi aina rahoittaa valtion kulutuksen. Kuten olemme osoittaneet, tapahtuu valtioiden kulutus tälläkin hetkellä keskuspankin rahoittamana.

Ennen yhdenkään tekstimme julkaisemista olimme täysin varmoja siitä, että joudumme vastaamaan useasti väitteeseen, jonka mukaan keskuspankkirahoitus johtaa välttämättä hyperinflaatioon. Olimme myös täysin varmoja siitä, että esimerkkeinä ajatustemme ravistelemat henkilöt tulevat käyttämään Weimarin tasavaltaa (Saksaa) sekä Zimbabwea, joissa tapahtunutta rahoitusjärjestelmän romahdusta pidetään yleisesti inflaatiopelon sokaisemassa argumentoinnissa osoituksena keskuspankkirahoituksen turmiollisuudesta. Yleensä näihin esimerkkeihin vedotaan niin voimaperäisesti, että niihin uskovien voisi kuvitella tuntevan esimerkiksi Saksan taloushistoriaa hyvin yksityiskohtaisesti ja pyydettäessä pystyvän kuvaamaan syvällisesti niitä mekanismeja, jotka lopulta johtivat Weimarin tasavallan rahoitusjärjestelmän romahtamiseen. Tietystikään tällaista alustusta ei ole tarjolla sitä kysyttäessä.

Tämä osoittaa, ettei inflaatioon pystytä suhtautumaan rationaalisesti. Samaa näkemystä vahvistaa se, että omassa argumentoinnissamme inflaatiota hillitseville valtion toimenpiteille annettu suuri rooli on jäänyt niin ikään ”setelirahoitusta” vastustavilta henkilöiltä huomaamatta tai ainakin ymmärtämättä. Keskuspankkirahoituksen mainitseminen johtaa ihmisten mielessä hyperinflaatioon samalla tavoin kuin pakkasen mainitseminen johtaa ajatukseen lumisateesta. Todellisuudessa minkäänlaista suoraa (fysikaalista tai yhteiskunnallista) vaikutussuhdetta keskuspankkirahoituksen ja hyperinflaation välillä ei kuitenkaan ole olemassa.
[Read more…]

Velka ja talouskasvu

Valtavirtaisessa taloustieteessä rahan oletetaan olevan tuotannon ja vaihdannan kannalta neutraalia. Pitkällä aikavälillä rahan lisääntyminen taloudessa johtaa ainoastaan hintojen nousuun eli inflaatioon. Rahan oletetaan siis olevan talouden näkökulmasta eksogeeninen eli ulkosyntyinen muuttuja, jonka määrän säätely on nykymuotoisessa talousjärjestelmässä annettu keskuspankin tehtäväksi.

Oletus rahan neutraalisuudesta on asetettu kyseenalaiseksi jo 1800-luvulta lähtien, jolloin muun muassa Thomas Tooke esitti haasteen klassisen taloustieteen käsitykselle rahasta. Myöhemmin teoriaa rahan endogeenisuudesta ovat kehittäneet muun muassa John Maynard Keynesin työn jatkajat, jotka ovat pystyneet osoittamaan teoriansa pätevän myös empiirisesti.

Rahan endogeenisuuden ymmärtäminen ei ole vaikeaa myöskään analyyttisesti, kun tarkastellaan lähemmin rahan olemusta. Kuten moderni rahateoria on osoittanut, vaatii rahan syntyminen aina velkasuhteen muodostumista. Koska tuotanto perustuu aina vaihdantaan ja vaihdanta edelleen velkasuhteiden solmimiseen taloudellisten toimijoiden välillä, on raha taloudessa välttämättä sisäsyntyistä.
[Read more…]