Visioitu kaupunkikulttuurikeidas rakentuukin rautakauppajätin rekkarallista

Yksi VR:n vanhoista Pasilan makasiineista valjastettiin viime kesäksi kulttuurikäyttöön: tila täytettiin vaihtuvilla taidenäyttelyillä, joogaajilla, ruokarekoilla, klubikeikoilla ja muulla urbaaniksi kulttuuriksi luettavalla toiminnalla. Tietysti se oli liian hyvää ollakseen totta. Jo kesällä alkoi kuulua huhuja, että Konepajan Brunon toiminnan jatkamisen sijaan VR haluaa myydä historiallisesti arvokkaan rakennuksensa rautakauppaketju Bauhausille.

Olin itse mukana Konepajan Brunon toiminnassa, ja seurasimme asian etenemistä sydän syrjällämme. Tai no, yritimme, sillä VR ei ollut missään vaiheessa halukas tiedottamaan aikomuksistaan eikä asioiden etenemisestä.

Tänään uutisoitiin, että VR on hakenut syyskuussa poikkeamislupaa, jotta vanha kokoonpanohalli (eli rakennus, jossa Konepajan Bruno toimii) voitaisiin muuttaa liiketilaksi ja alueelle rakentaa jättimäinen parkkipaikka. Alustavasta suunnitelmasta näkyy Hesarin mukaan, että kokoonpanohalliin tulisi Bauhausin myymälä ja alueella olevaan sähköjunahalliin myymälän parkkialue, johon mahtuisi 345 autoa. Lisäksi alueella alkaisi luonnollisesti rullata jatkuva raskasliikenne, kun rautakauppatavaraa rahdattaisiin sisään ja ulos liikkeestä.

Konepajan naapureille, asukasyhdistyksille ja viranomaisille on lähdössä ensi viikolla kuulemiskirje alueen käyttötarkoituksen muuttamisesta. Kuulemisaika jatkuu joulukuun puoliväliin saakka, eli vain pari viikkoa. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehti Sinikka Lähde kertoi Helsingin Sanomille, että VR on pyytänyt virastolta asian kiirehtimistä. Konepajan Brunon toiminnan säilyttämiseksi kerättiin jo kesällä adressi, jonka allekirjoitti yli 12 000 ihmistä.

Kaupunginsuunnitteluviraston toimistopäällikkö kertoi Helsingin Sanomille, että alueen ”kaavaa laadittaessa suunnittelimme aluetta pikemminkin monen toimijan paikkana, nyt tila olisi yhdellä.” Samalla idealla alueelle parhaillaan rakennettavia asuntoja on myyty niiden ostajille: on lupailtu puistomaista kansalaistoria, kulttuuritoimintaa ja paljon pieniä putiikkeja. Bauhausin myymälätila olisi kuitenkin noin puolet Konepajan alueesta. Myymäläkäyttö on kyllä kaavoituksessa sallittu, mutta luoduissa mielikuvissa haiskahtaa tietoinen kusetus.

Tietysti tiedän, että VR on voittoa tavoitteleva yhtiö ja että vanhat, suojellut rakennukset ovat kalliita ylläpidettäviä. On bisnesmielessä ymmärrettävää, että yritys haluaa hankkiutua noista rakennuksista eroon, kun ei voi niitä tuhotakaan. Samalla VR kuitenkin päättää olla piittaamatta alueen historiallisesta arvosta, kaupunkilaisten toiveista ja alueen tuleville asukkaille tehdyistä lupauksista. Pasilan konepajan alueella toimii jo nyt paljon pienyrittäjiä; sieltä löytyy kitarapajaa, studioita, työhuoneita ja lounaskahvilaa. Ainakin osa näistä yrittäjistä joutuu väkisinkin väistymään Bauhausin tieltä.

Konepajan Brunon kesäkonsepti sai osakseen paljon ihastusta ja kannatusta. Luonnollisesti sen ensimmäiset viikot menivät toimintamuodon vakiintumiseen ja kesti hetken, ennen kuin kävijät löysivät paikan. Loppukesää kohden toiminta kuitenkin vilkastui ja alkoi vasta näyttää kaikki mahdollisuutensa. Siksi onkin surullista, että hommaa ollaan nyt ampumassa alas, kun se ensi kesänä olisi mahdollista aloittaa suoraan valmiimpana ja jo kohderyhmänsä löytäneenä.

Konepajan Brunon aloittaman toiminnan myötä alueelle olisi mahdollista haalia lisää myös ympärivuotisia pienyrittäjiä ja siitä voitaisiin tehdä nopeastikin urbaani taidekeskittymä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tilaa useammille pienille toimijoille jakamalla saataisiin kerättyä vuokratuloja, vaikkei aluetta voitaisikaan ostaa VR:ltä. Kyllä, se vaatii työtä, mutta kulttuurin täytyy olla asia, jonka eteen työtä ollaan valmiita tekemään.

Konepajan alue voisi parhaimmillaan olla yksi Helsingin tärkeimmistä ja varsinkin nuoria kiinnostavista matkailukohteista. Juuri Konepajan Brunon eteläeurooppalainen tunnelma nimittäin keräsi kesällä ihastusta – ihan kuin ei olisi kankeassa sääntö-Suomessa laisinkaan. Eikö kerrankin voitaisi antaa ihmisten puhua rahan päälle ja antaa kaupunkikulttuurin kasvaa täyteen potentiaaliinsa?