Tappajan näköinen mies on kuin dekkari, josta ei kehtaa kertoa pitävänsä

Tappajan näköisen miehen ohjannut Lauri Nurkse pääsi toteuttamaan unelmansa ja leikkimään rosvoo ja pollarii. Lopputulos on juurikin ja vain sitä itseään, mutta sellaisenaan varsin viihdyttävä kokemus.

En ole katsonut Tappajan näköinen mies -televisiosarjaa enkä lukenut Matti Röngän Viktor Kärppä -dekkareita, mutta niihin kuuluvaan Tuliaisia Moskovasta -kirjaan perustuvaan elokuvaan oli silti helppo päästä sisään. Tämän genren leffoja ei juuri tule katsottua, joten yllätyin täysin, kuinka hyvin Tappajan näköisen miehen parissa viihdyin.

Samuli Edelmann on entinen neuvostoliittolaisten erikoisjoukkojen sotilas, joka yrittää rakennella normaalia perheidylliä Suomessa. Hän kuitenkin joutuu tahtomattaan keskelle Venäjän sisäistä valtataistelua, missä tarkoituksena on eliminoida maan uusi, turhan demokraattinen presidentti. Hommaan ovat sotkeutuneet kaikki suurlähetystöjä, mafiaa ja supoa myöten. Perinteikäs keneenkään ei voi luottaa -tilanne, siis! Tästä asetelmasta elokuva ei aivan ota kaikkea irti, mutta onneksi sillä on muita avuja.

Ninjailua ja liukuhihnamurhaamista

Samuli Edelmann ei ole näyttelijänä kaikista karismaattisimmasta päästä, mutta varmaan tietynlainen totinen valjuus on erikoisjoukkojen miehelle hyvä ominaisuus. Kärpän ja hänen vaimonsa Marjan (Maria Ylipää) välillä ei kuitenkaan tunnu sellaista maagista vetovoimaa, minkä olemassaoloon elokuvassa sanallisestikin viitataan. Jotkin tappelukohtaukset ovat vähän kömpelöitä yht’äkkiä puskista tulevine ninjapotkijoineen, mutta toisaalta sekin kuvastaa hyvin kovaksikeitettyjen dekkarien tunnelmaa ja muotokieltä. Ihana Martti Suosalo Teppo Korhosena on pelkkää timanttia!

Tappajan näköisen miehen ehdoton hienous on se, ettei elokuva yritäkään olla muuta kuin toiminnallinen pläjäys, jossa paetaan, tapetaan ja lyödään sekä välillä vähän sekstaillaan. Elokuva toimii samalla tavalla kuin hyvä dekkari – ei ehkä juuri haasta älyllisesti, mutta ajaa asiansa mukavana nollaajana niiden kirjojen välissä, joita mieluummin kertoo lukevansa. Välillä on kiva vain leikkiä rosvoa ja pollaria!

 

Kuva on kuvakaappaus elokuvan trailerista.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *