Tapanitteni XIII, vuoden kouvolalaisimmat juhlat

Kouvola. Kaikkea kivaa betonista, Suomen suurin valaistu hautausmaa, Suomen ankein kaupunki. Ja hemmetisti hyviä bändejä. 

Sopii kuvaan, että kouvolalaiset tapaninpäivän-juhlallisuudet on nimetty Tapanitteni-bileiksi. Kyseiset kekkerit järjestettiin nyt jo kolmattatoista kertaa. Ensimmäiset kymmenen vuotta tapahtuma pidettiin paikallisten bändien treenikämpällä. Silloin pieneen huoneeseen ja sen viereiselle käytävälle oli sulloutunut tilan kokoon nähden järjetön määrä porukkaa, ja bändit tietysti siis soittivat siinä samaisessa huoneessa. Paljon ahtaasta mutta hurmaavasta tunnelmasta katosi siinä vaiheessa, kun bileet siirrettiin House Of Rock -baariin. Silti Tapanitteni on edelleen vuoden huipentuma ja tapaninpäivä siksi monelle niin sanottu pääpäivä.

Tapanittenien konsepti on tehokas: parinkymmenen minuutiin setit ja nopeat vaihdot. Kaikki yhdeksän bändiä soittivat klo 19 – 23.30 välisenä aikana. Ehkä useimmiten venyviin aloitusaikoihin tottuneena tai joulupäivän glögijuhlien uuvuttamana missasin valitettavasti ensimmäisenä soittaneen Kuikka ja Kundit. Solisti Kuikka tuntuu esiintyvän joka kerta eri nimisellä kokoonpanolla, mutta materiaali on ainakin osittain samaa vinksahtanutta suomirokkia. Suosittelen kokeiltavaksi Kuikan Mitä rakkaus tarkoittaa -biisiä, joka on kunnon hittimatskua! Ainakin tässä Kuikka-kokoonpanossa muuten soittaa rumpuja Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS? :n solisti Susse.

Black Monk

Black Monk

Onneksi ehdin paikalle toisen bändin aloitellessa. Black Monk oli nimittäin härskillä rokkimeiningillään illan positiivisin yllätys. Minä sitten tykkään, kun bändi ei vain soita, vaan esiintyy. Laulaja Gyntsän ja kahden muun kielisoittajan soitto toimi upeasti yhteen ja näytti hyvältä. Sopivasti asustetta ja huumoriakin, muttei missään tapauksessa vitsiä vääntäen. Kitaristi selkeästi kunnioitti hienolla tiikerinraitatakillaan tapaninpäivänä vuonna 1990 menehtyneen Cisse Häkkisen muistoa ja meininkiä.

Black Monkin jälkeen soittovuorossa oli ilmeisesti ensimmäisen keikkansa vetänyt Kultaiset Vuodet. Itseäni bändi ei vielä oikein onnistunut vakuuttamaan, mutta tupakkapaikalla jaeltiin siitä myös positiivisia arvioita. ”Mukavaa nössöilymeininkiä”, joku ainakin totesi. Jollakin tapaa musiikista tuli mieleen punkbändi Sur-rur, jota pureskelin todella kauan ennen kuin huomasin pitäväni siitä. Täytyy siis kokeilla Kultaisia Vuosiakin vielä uudestaan.

Baltimore

Baltimor

Neljäntenä soittanut Baltimor edusti hevihardcoretykittelyllään varsin erilaista meininkiä kuin muut Tapanitteneissä soittaneet. Baltimor ei ole musiikillisesti yhtään minun juttuni, mutta livenä bändin soittoa on maagista katsoa, koska siinä on mukavasti pokkaa. Baltimoren jälkeen lavalle nousi kouvolalainen Chestburster, jossa on sama solisti kuin aikaisemmin hehkuttamassani Black Monkissa. Chestburster on laajalti pidetty ja tyypit osaavat asiansa, mutta minun makuuni sen musiikki on turhan junnaavaa.

Etukäteen odotin eniten Maailmanlopun keikkaa, koska tapahtuman Facebook-seinällä oli annettu ymmärtää, että bändi soittaisi Dingoa. Ikäväkseni näin ei tapahtunut. Maailmanloppu on kuitenkin mielestäni tämän päivän paras paras suomalainen hardcorebändi, joten heidän omakin tuotantonsa kelpasi ihan mainiosti. Seuraavana soittovuorossa olleesta helsinkiläisesti pop punk -bändi Blossom Hillistä taas jäi ensisijaisesti mieleen vahva Green Day -viba ja solistin puuttuva toinen kenkä.

The Fuckmes

Nykyään harvakseltaan keikkaileva The Fuckmes saattaa olla vaikka kouvolalaisuuden ruumiillistuma. Enkä nyt tarkoita sitä kouvolalaisuuden puolta, joka äänestää perussuomalaisia ja haluaa pelastaa kaupungin monikulttuurisuudelta. Mutta Kouvolasta tulee paljon punkbändejä, ja The Fuckmesin soittajat ovat olleet niissä hommissa laajalti mukana vuosikaudet. Bändi ei kikkaile, vaan on juuri sitä itseään: punkkia Kouvolasta. Ja sitä koko setin mukana laulanut yleisö selkeästi halusi.

Laaja valikoima bändejä on hauskaa, mutta jokaiseen esiintyjään ei yksinkertaisesti jaksa keskittyä samalla intensiteetillä. Siksi katselin illan päättänyttä Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS?:ää enää sivusilmällä baarin takaosasta. Fondat on kuitenkin tullut nähtyä sen verran monta kertaa, että voin joka tapauksessa suositella. Seuraavan kerran bändi on mahdollista nähdä Kouvolassa jo uudenvuodenaattona.

Kiitos Kouvola

Omalta osaltani koti-Kouvolasta on nyt nautittu tarpeeksi joksikin aikaa, ja ihanaa olla taas Helsingissä. Kyllä se kuitenkin on totta, mitä kylillä puhutaan: Kouvolasta tulee paljon hyviä bändejä ja siellä on osaavia, aktiivisia ja hienoja tyyppejä ylläpitämässä alakulttuurimeininkejä.

Ne muutkin jutut Kouvolasta kyllä yleensä pitävät paikkansa.

Kuva varastettu netistä.

Meemi varastettu netistä. Alkuperäinen kuva: Lukas Pearsall

Muut kuvat: Niko Saarinen

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *