Miksi kasvissyöjät jäljittelevät lihaa ja miksi se provosoi lihansyöjää?

Jokin aika taaksepäin olin eräänä sunnuntaina krapulassa ja mieleni teki tonnikalapizzaa. Koska kirottu moraalini kuitenkin estää tonnikalan käyttämisen, päädyin kyselemään kotikaupunginosani Facebook-ryhmästä, sattuisiko jollakin olemaan kaapissaan vegaanista tonnikalaa, jonka voisin ostaa (sitä myyvä kauppa oli kiinni). Kysymykseni aiheutti satoja kommentteja pitkän ketjun, jonka aiheena oli vanha tuttu: miksi vegaanit ja kasvissyöjät haluavat jäljitellä ruuassaan lihaa, josta ovat päättäneet kieltäytyä. Sama vääntö on tietysti ollut pinnassa myös esimerkiksi jouluruokien kanssa, kun sekä vegaaninen kylmäsavulohi että seitankinkku ovat provosoineet eläinperäisiä tuotteita harrastavia pitkin internettiä.

all-i-said-was-im-vegan

Käydään asia siis rautalangasta vääntäen läpi:

Moni päätyy kasvisruokavalioon eettisistä syistä eikä siksi, ettei tykkäisi lihasta. Itse esimerkiksi pidin kovasti varsinkin punaisesta lihasta, mutta alettuani tiedostaa lihatuotannon ongelmia ei omatuntoni enää sallinut sen ostamista. Miksen siis tavoittelisi mahdollisimman samaa makua ja purutuntumaa myös ravinnossa, jonka eteen ei ole rääkätty ja murhattu ketään?

Pihvit, nugetit ja nakit ovat tuttuja formaatteja, joita on mahdollista varioida ja käyttää moneen. Korvaamalla lihan jollain kasvisproteiinilla voin nauttia tutuista ruuista hyvällä omallatunnolla. Tätä monet lihansyöjät kutsuvat tekopyhäksi, vaikka asiahan on juuri päinvastoin: myönnän monen eläinperäisen tuotteen olevan hyvää, mutta en halua sulkea silmiäni sen tuottamiseksi tehdyiltä raakuuksilta.

Kasvisruokavaliota noudattava äänestää lompakollaan, ei ruokansa muodolla: kun ei osta lihaa, ei myöskään edesauta sen epäeettisen tuotannon jatkumista. Lihankorvikkeiden ideahan on nimenomaan korvata liha – kaikissa eri muodoissaan. Kun siis ruuassa pyritään korvaamaan liha jollakin muulla, on loogisin ratkaisu pyrkiä korvaamaan se mahdollisimman samankaltaisella tuotteella, jottei syödäkseen tarvitse keksiä koko ruokakulttuuria uudelleen.

Yksi syy kasvisproteiinituotteiden ”lihallistamiseen” löytyy varmasti myös markkinataloudesta – niiden myyminen on helpompaa, koska loppukäyttäjä näkee suoraan itse tuotteesta, mihin se rinnastuu eli mihin sitä voi käyttää. Tämä madaltaa kynnystä niiden kokeiluun ja lihan edes osittaiseen korvaamiseen eettisesti kestävämmillä vaihtoehdoilla.

Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, miksi lihansyöjät kokevat ongelmaksi, että nakkisuoleen (”suoli”-termiä käytetään yleisesti myös keinokuoresta) työnnetään muutakin kuin eläimestä tulleita asioita? Miksi paisti tai pihvi on pyhä?

Olen miettinyt tätä kysymystä paljon, enkä ole keksinyt muuta syytä kuin syyllisyys. Ehkä kasvissyöjien ruokavaliosta provosoituva ottaa eettisesti kestävämmän ruokavalion hyökkäyksenä, koska tajuaa itsekin oman ruokavalionsa ongelmallisuuden. Toisaalta provosoituvien ongelma tuntuu liittyvän lähinnä kotimaiseen ruokakulttuuriimme – en ole koskaan kuullut väitettä, että esimerkiksi falafel imitoisi lihapullaa. Onko lihankaltaista valmistetta sisältävä nakki siis jokin pyhän, aidon suomalaisuuden viimeinen saareke? Suo, kuokka ja Saarioisen jauhelihapihvi?

Myös festarikävijän pihvi tulee tapetusta eläimestä

Maikkarin toimittajan pirteä Flow-tunnelma oli lässähtänyt, kun eläinten oikeuksien puolestapuhujana tunnetun Morrisseyn keikalla näytettiin Meat is Murder -kappaleen aikana videoita eläinten nylkemisestä ja tehotuotannosta. Kappaleessa kysytään, kuka kuulisi eläinten itkun, mutta kirjoittajaa kiinnosti enemmän ”huonovointisen näköisinä ja itkuisina poistuvat ihmiset”. Juuri tämä on se syy, miksi eläinoikeuksista ja tehotuotannon ongelmista pitää puhua niiden peittelyn sijaan. Siitä pitää tulla ensin paha mieli, jotta se loppuu.

Morrissey Kuva: Katri Naukkarinen

Kuva: Katri Naukkarinen

Morrissey on kiistanalainen hahmo, joka laukoo välillä pöyristyttäviäkin kommentteja. Hänen sitkeä työnsä eläinoikeuksien esillä pitämiseksi on kuitenkin asia, jota on pakko arvostaa. Moni kritisoi artistin käyttävän esimerkiksi teurastusvideoita vain shokeeratakseen ja provosoidakseen, mutta toisaalta – mitä sitten? Jos yksikin pihvi jää näiden etomisen tunteita aiheuttavien videoiden takia ostamatta, ei varmaan haittaa, vaikka Morrissey samalla myisi yhden levyn lisää tai kasvattaisi mainettaan entisestään. Tehotuotanto ja eläinten kidutus eivät ole Morrisseyn keksintöjä, vaan se todellisuus, joka on kaiken tuotetun lihan takana.

And the flesh you so fancifully fry
Is not succulent, tasty or kind
It’s death for no reason
And death for no reason is MURDER

Kaverini kritisoi festareiden olevan väärä paikka politiikalle, ja ehkä jotain sellaista Maikkarin toimittajakin ajoi takaa puhuessaan pilalle menneestä juhlatunnelmasta. Jos festivaaleille kutsutaan esiintyjä, joka tunnetaan pääasiassa politiikan tuomisesta poppiin, tuodaan politiikka väkisinkin myös festareille. Olisi ollut Morrisseyn fanien pettämistä, jos artisti olisi joutunut karsimaan esityksestään osia pois vain siksi, ettei jonkun ehkä tee sen jälkeen mieli skumppaa tai pihviä. Tuskinpa Morrissey sellaiseen olisi suostunutkaan.

Jos lihan lautaselle päätymiseen johtavat asiat tulivat vielä yllätyksenä ja niistä tuli paha mieli, kannattaa tietysti ruveta miettimään omia ruokailutottumuksiaan. Suvilahden festarialueella oli tänä vuonna kiitettävä määrä vegaanisia ruokavaihtoehtoja, jopa useita täysin vegaanisia toimijoita. Jos possun tappaminen siis inhottaa, kannattaa kokeilla jättää se syömättä. Johan maistuu taas skumppakin upealta! (Kannattaa tietysti valita viiniksikin sellainen, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä tuotteita.)

Vinkkejä hyvään ja helppoon veganismiin

Yleinen ajatus tuntuu olevan, etteivät vegaanit voi syödä mitään, ja että vegaanisen ruokavalion noudattaminen olisi jotenkin hankalaa. Se ei ole totta. Vaikkei luopuisi eläintuotteista kokonaan, kannattaa niiden käyttöä ainakin vähentää, monestakin syystä. Tässä muutama helppo, nopea, edullinen ja ennen kaikkea herkullinen vinkki siihen. 

Pizza ”juustokastikkeella” ja itse tehdyllä pestolla.

Juustoton pizza = vihoviimeistä ankeutta? Olet väärässä.

Tämä voi kuulostaa epäilyttävältä, mutta kokeile ennen kuin tyrmäät. Valmistamiseen menee aikaa vain pari minuuttia:

Juustokastike pizzan päälle

1 prk Oatlyn kaurakermaa  (musta, söpö pahvitetra, löytyy eläinperäisten ruokakermojen vierestä jo melkein joka kaupasta)
noin desi oluthiivahiutaleita (en itse tule koskaan mitanneeksi, mutta sitä parempaa tulee, mitä enemmän niitä hulahtaa)
suolaa

Laita kerma kattilaan, kiehauta ja lisää ravintohiivahiutaleet sekä suola. Jos haluat kastikkeesta paksumpaa, suurusta vesitilkkaan sekoitetulla vehnäjauholla, niin ei tule paakkuja.

Se siitä, valmis, kaada pizzan päälle!

PS. Violifella on myös vegaaninen pizzajuusto, jossa on kuulemma samanlainen venyvä rakenne kuin tavallisessa juustossa. Itse suosin tuota kastiketta, koska se on HYVÄÄ. Se toimii älyttömän hyvin myös nachojen kanssa. Ja tuolla Oatlyn kaurakermalla voi korvata kerman kaikessa ruoanlaitossa.

Vegaaninen pesto

ruukullinen basilikaa
pinjansiemeniä
oluthiivahiutaleita (ehkä pari ruokalusikallista)
oliiviöljyä
suolaa

Pesto sopii ihanasti myös esimerkiksi pastaan tai paahdetun ruisleivän päälle. Seuraavaksi muita vegaanisia leivänpäällisratkaisuja.

Levitteet & juusto: Jos on tottunut syömään leivän päällä margariinia ja juustoa, niitä löytyy valmiiksi vegaanisina tuotteina jo vaikka kuinka. Keijun tummansininen (70%) margariini on vegaaninen, ja varsinkin Violife-merkin juustonkorvikkeet ovat sekä maultaan että koostumukseltaan oikeasti hyviä (tiedoksi joistain aikaisemmista juustokkeista traumatisoituneille). S-kaupat ovat ottaneet ainakin Violifen tuorejuustolevitettä ihan perusvalikoimiinsa, ja mikä tärkeintä – edulliseen hintaan.

Majoneesi ja nopea, rapea tofu: Itse käytän usein leivän päällä Xtra-merkkistä kevytmajoneesia, joka on varmaan vahingossa vegaaninen. Sen seuraksi paistan siivutettua maustamatonta tofua. Kun tofu on paistettu rapeaksi molemmilta puolilta, sen päälle pannulle kaadetaan hieman soijakastiketta. Ei siis tarvitse käyttää aikaa marinoimiseen, vaan palat ovat heti valmiita. Ja tosi hyviä.

Jos on valmis näkemään vähän vaivaa (muttei kovin paljon), nopea hummus syntyy surauttamalla sekaisin seuraavat ainekset: 

1 prk käyttövalmiita kikherneitä
1 sitruunan mehu
pari valkosipulinkynttä
vähän tahinia (purkki maksaa jonkun verran, mutta on todella riittoisa)
oliiviöljyä
suolaa

Hummus säilyy käyttövalmiina jääkaapissa monta päivää.

Joskus tulee turvauduttua pakasteisiin, eikä sekään ole ongelma.

Ei kannata ostaa mitä tahansa pakastekasvispihvejä, joiden sisälö on lähinnä perunaa ja porkkanaa. Hälsans & Kök on juuri muokannut monista tuotteistaan kokonaan vegaanisia, ja ainakin heidän burgerpihvinsä menevät hampurilaisissa oikein mainiosti. Myös Anamman pihvit sopivat samaan tarkoitukseen ja ovat yhtä ”lihaisia” ja täyttäviä.

Jos asuu tai käy Helsingissä, Helsingin Yliopiston metroaseman Hauler Oriental Marketista saa aivan ihania pakastefalafeleja. Toimivat salaateissa ja tortillan välissä. Niiden kaveriksi sopii täydellisesti soijajogurttiin tehty tsatsiki-tyylinen kastike.

Tsatsiki

soijajogurtti (käytän Rainbowta, koska se on edullinen eikä sitä ole makeutettu)
puolikas-kokonainen kurkku (raastan itse kuorineen)
pari valkosipulinkynttä
ainakin puolikkaan sitruunan mehu
tuoretta minttua (kuivattukin kyllä käy)
suolaa, sokeria, mustapippuria

XX:n falsut, niiden alla soijatsatsiki ja viereisellä lautasella maailman helpoimmat ranut.

Kehumani pakastefalsut, niiden alla soijatsatsiki ja viereisellä lautasella maailman helpoimmat ranut.

Ranskalaiset on niin helppo tehdä itse (ja niistä tulee niin paljon parempia), etten koskaan osta valmiita. Riittää, että pilkkoo perunan tikuiksi, heittää ne uunipellille ja lorauttaa päälle vähän öljyä ja mausteita (kannattaa pyöritellä perunoista sen jälkeen, että levittyvät tasaisesti). Vegaanista majoneesia maustamalla (esim. paprikajauhe, valkosipuli, suola, pippuri, sokeri) saa myös nopeasti hyvän dipin ranuille. Tämä nyt meni tietysti siinä mielessä ihan ohi, että pakasteranskalaisetkin ovat vegaanisia ihan valmiiksi. Mutta kun innostuu.

Vegaanihaasteen tilinpäätös

Otin siis reilu kuukausi sitten vastaan Vegaanihaasteen. Pääpiireittäin se sujui hyvin, mutta pakko tunnustaa, että droppasin jopa kahdesti. Kotioloissa minulla ei ollut mitään vaikeuksia jättää eläinperäisiä tuotteita pois, mutta kerran lurautin kahvilassa kahviini vahingossa lehmänmatoa ja tajusin asian vasta kahvin juotuani. Toisen kerran mokasin käydessäni Kouvolassa, kun ravintolan vegaanisen ruuan tarjonta oli yksinkertaisesti olematon ja nälkä vei voiton. Ravintoloissa syöminenkään ei ole mikään ongelma, kunhan vähän tietää minne kannattaa mennä, eikä ole Kouvolassa…

Parista mokasta huolimatta olen ihan tyytyväinen kuukauden saldoon. Mitään leivänpäällisjuustoja en ainakaan enää kotiini osta, mutta voi olla, että tulen jatkossakin tilaamaan juustoa sisältäviä ruokia ravintolassa. Juustottomuus tulee toki arjessa myös halvemmaksi, ja bonuksena laihduin kaksi kiloa!