Tyytyisitkö sinä elämään ilman kosketusta? Apukäsiä seksiin tarvitaan

Ylen dokumentti avusteisesta seksistä ensiesitettiin eilen televisiossa ja Areenassa. Suosittelen kaikkia katsomaan sen. Erityisesti teitä, joiden mielestä on kohtuutonta olettaa, että henkilökohtainen avustaja voisi avustaa vammaista asiakastaan myös seksiin sekä mielihyvän saamiseen ja tuottamiseen liittyvissä asioissa.

Itse perehdyin aihepiiriin kirjoittaessani siitä artikkelia Creatille reilu vuosi sitten. Päädyin asian pariin kuultuani autismikirjon ihmisten ohjaajana työskentelevältä kaveriltani, miten huonolla tolalla vammaisten seksuaaliterveydestä huolehtiminen Suomessa on. Itsehän en ollut asiaa tajunnut aiemmin edes ajatella, koska, no, se ei ole suoranaisesti koskettanut omaa elämääni.

Koska keskustelua aiheesta ei juuri ole ollut, uskoisin avusteisen seksin käsitteen olevan useille melko vieras. Epäilemättä aihe on myös sellainen, joka aiheuttaa helposti torjuntareaktion: eihän hoitajia voi pakottaa seksiin asiakkaiden kanssa. Siksi Apua seksiin -dokumentin erityiseksi ansioksi nouseekin eron tekemisen seksissä avustamisen ja siihen osallistumisen välillä.

Kuvankaappaus Yle Areenasta.

Kuvankaappaus Yle Areenasta.

Avusteisessa seksissä on kyse mihin tahansa autettaviin toimiin rinnastettavasta passiivisesta mahdollistamisesta – esimerkiksi seksivälineiden ojentamisesta ja pesemisestä sekä sopiviin asentoihin siirtämisestä – ei seksiin osallistumisesta. Apua seksiin -dokumentissa sivuttiin tosin myös mahdollisuutta seksiin osallistuvien seksityöntekijöiden, jotka siis ovat aivan eri henkilöitä kuin henkilökohtaiset avustajat, käyttöön. Jos seksipalveluita ei miellettäisi hämärätoiminnaksi ja seksityöntekijät voisivat halutessaan avoimesti kouluttautua ja tarjota palveluitaan myös vammaisille, olisi se kaikille osapuolille turvallisempaa ja helpompaa.

Sexpo on aloittanut aiheeseen liittyvät koulutukset, mutta niiden puitteissa on tähän mennesä saatu koulutettua noin 40 ihmistä. Jokainen osannee laskea, ettei se ole likimainkaan riittävästi, kun pelkästään eri tavoin liikuntarajoitteisia on suomalaisista noin joka kymmenes.

Iso määrä ongelmia ratkaistaisiinkin kouluttamalla lähihoitajia, sairaanhoitajia, henkilökohtaisia avustajia sekä vammaisten henkilöiden omaisia muun koulutuksen ja neuvonnan ohessa. Kun seksissä avustamiseen liittyvät asiat käytäisiin selkeästi läpi jo ennakkoon, vältettäisiin pelkoa molemminpuolisesta hyväksikäytöstä ja autettaisiin omien rajojen vetämisessä.

”Kehtaanko pyytää apua, kuka suostuu auttamaan, mihin asti apua voi saada ja missä raja seksiin osallistumisesta kulkee.”

Kun miettii, miten merkittävä osa seksuaalisuus ja läheisyyden tarve ovat suurta osaa ihmisistä, on absurdia, miten vähän niistä puhutaan vammaisten henkilöiden kohdalla. Aihepiiriä ei juurikaan sivuta hoitoalan koulutuksissa eikä siitä kovin aktiivisesti puhuta vammaisille itselleenkään. Seksuaalinen turhautuminen voi kuitenkin todetusti aiheuttaa aggressiivista käytöstä ja sen purkamisyritykset osaamattomissa käsissä myös fyysistä vahinkoa. Pahimmillaan ihmiset satuttavat itseään pahastikin, kun eivät osaa esimerkiksi tyydyttää itseään. Tämä ongelma olisi helppo ratkaista opettamalla, mutta kun aiheesta ei puhuta edes hoivatyön koulutuksessa, voi kynnys opettamisen aloittamiselle olla aikamoinen.

”Minä voin koska tahansa kävellä huoneen toiselle puolelle ja suukottaa siellä möllöttävää poikaystävääni. Meidän ei tarvitse kutsua kolmatta ihmistä paikalle, jos haluamme jatkaa koskettamista pidemmälle.”

Seksuaalisuuden toteuttamiseen ja läheisyyden mahdollistamiseen liittyy toki paljon muutakin kuin akti. Dokumentissa sekä artikkelissani esiintyvä Raila Riikonen kertoo eimerkiksi, ettei ole koskaan itse voinut riisua vaatteitaan ja että spontaanit hellyydenosoitukset, kuten oman kumppanin käteen tarttuminen tai vaikka tämän niskan suukottaminen ovat lähes mahdottomia.

Minä voin koska tahansa kävellä huoneen toiselle puolelle ja pussata siellä möllöttävää poikaystävääni. Meidän ei tarvitse kutsua kolmatta ihmistä paikalle, jos haluamme jatkaa koskettamista pidemmälle. Meidän ei tarvitse jännittää, kuinka joku parisuhteemme ulkopuolinen siihen suhtautuu.

Koska tällaisiin tilanteisiin ei opeteta varautumaan, joutuvat avustettavat tällä hetkellä kamppailemaan juuri näiden asioiden kanssa: kehtaanko pyytää apua, kuka suostuu auttamaan ja mihin toimiin apua voi saada. Avustavat taas joutuvat vetämään itse omat rajansa ja arpomaan, mihin asti lain puitteissa uskaltaa auttaa ja toisaalta onko seksissä avustaminen pakollista, jos ajatus hirvittää. Nämä kysymykset pitäisi voida esittää ilman negatiivista kaikua ja yhtä neutraalisti kuin muihinkin avustaviin työtehtäviin liittyvät tarkennukset.

Harva vamma vaikuttaa ihmisen seksuaalisuuteen, mutta silti tunnutaan ajattelevan, ettei vammaisilla ole seksuaalisia haluja eikä tarvetta läheisyyteen. Se on yksiselitteisesti törkeää.

Vai miten on, tyytyisitkö itse elämään ilman kosketusta – omaasi tai jonkun muun?

Suomiräpin Sisäpiirivitsi

Juttua muokattu 8.5. kello 13.24. Loppuun lisätty Cheekin edustajan pyytämä maininta siitä, ettei Cheek kerro rasistisia tai vähemmistöryhmiä halventavia vitsejä.

Olen miettinyt pari päivää, otanko esille tapausta ”Sisäpiiri”. Toisaalta aihe on sellainen, mihin yleensä reagoin, ja räpistä kirjoittavana toimittajana koen sen tavallaan velvollisuudekseni. Toisaalta tapaus ei muutamasta mehukkaasta otsikosta huolimatta ole mitenkään yllättävä, uusi tai ainutlaatuinen, minkä lisäksi sisäpiiriläisiin kuuluu entisiä esimiehiäni sekä haastattelemiani artisteja, joista olen pääsääntöisesti pitänyt ja joille en halua pahaa. Lopulta ongelma ei kuitenkaan ole yhden – vaikkakin julkkiksista koostuvan – kaveriporukan keskinäisessä viestinnässä, vaan siinä kielessä, jota tämän tapauksen kohdalla esiin nostetut artistit käyttävät yleisemminkin.

sp

Sisäpiiri ei sinänsä ole ollut mikään salaseura, sillä siihen kuuluvat ovat avoimesti viitanneet ryhmäänsä julkisissakin sosiaalisen median kanavissaan. Räppipäistä koostuvan porukan ajanvieton ja puheenaiheiden luonteesta on liikkunut paljon huhuja, mutta ilman todisteita niistä on turha tässä kohtaa sanoa mitään. Lehtitietojen pohjalta nyt tiedetään, että Sisäpiirin Facebook-ryhmässä on pisteytetty omia seksiakteja ja puhuttu halventavasti naisista, ulkomaalaisista ja vammaisista. Sinänsähän tämä ei ole mikään suurikaan uutinen – hurtti huumori kuuluu moneen kaveriporukkaan. Mutta kun.

Tämä sama keskustelu käytiin juuri Blockfestin perustajan Kalle Kallosen ympärillä, kun hän käytti rasistista kieltä reagoidessaan Tukholman terrori-iskuun. Tämä sama keskustelu käytiin vain pari kuukautta sitten, kun suomiräpin seksistinen naiskuva nousi Cheekin ja Elastisen Yhtäccii-kappaleen johdosta tapetille. Ja tämä keskustelu pitää käydä niin monta kertaa, että se oikeasti muuttuu tarpeettomaksi.

Käytetyllä kielellä ja sanotuilla asioilla on valtavasti merkitystä, vaikka ”et tarkoittanut” tai vaikka ”se oli vitsi”. Vaikka sinulla on tummaihoisia ystäviä, möläyttämäsi asia voi silti olla rasistinen. Erityisen irvokkaaksi rasistiset ”vitsit” toki käyvät, kun niitä laukovat tummaihoisilta omitun alakulttuurin valkoihoiset edustajat.

Lähinnä sovinismi on oman kokemukseni mukaan osa suomiräpin mainstreamimpaa siipeä, johon myös Sisäpiirin ihmiset kuuluvat. Heidän kohdallaan kyse ei ole enää itseensä sulkeutuneesta alakulttuurista, vaan musiikista ja kulttuurista, jota tarjoillaan valtavirralle. Se, miten Cheek, Elastinen ja Uniikki kappaleissaan puhuvat naisista, tavoittaa todella suuren massan ihmisiä. Ja asenteet välittyvät. Erityisesti ne välittyvät idoleilta nuoremmille. Siksi ei ole yhtään yhdentekevää, millaista kieltä juuri hittiartistit ja suurten räppitapahtumien järjestäjät käyttävät.

On kuitenkin selvää, että myös julkisuudenhenkilöt tarvitsevat oman kaveriporukkansa, jonka sisällä puhua avoimesti ja purkaa paineita. Itse en pidä vammaisuutta, naiseutta tai tummaa ihonväriä erityisen antoisina vitsin aiheina, mutta jos halventava kieli jäisikin suljetun yhteisön keskinäiseksi kikkelienmittailuksi, ei sillä olisi isossa kuvassa juurikaan merkitystä. Silloin kyseessä olisi tosiaan vain vähä-älyinen ja sisällöltään mielikuvitukseton sisäpiirivitsi, jolle meidän tasokkaammasta huumorista nauttivien ei tarvitsisi altistua.

Pieni vinkki kuitenkin Sisäpiirille ja kaikille muillekin itsensä jalustalle korottaneille: kun aktiivisesti rupeaa kiinnittämään huomiota käyttämäänsä kieleen, huomaa nopeasti keksivänsä hauskempaakin sanottavaa kuin itseään heikommassa asemassa oleville naureskelu! Tämä pätee myös rap-lyriikkaan, uskokaa pois.

 

PS. Cheekin edustajan pyynnöstä oikaisen alla olevalla mahdollisesti kirjoituksestani syntyneen käsityksen siitä, että juuri Cheek, Uniikki tai Elastinen olisivat kirjoitelleet rasistisia tai vähemmistöryhmiä pilkkaavia kommentteja – vaikken niin kyllä missään vaiheessa väittänytkään.

”Imagen blogisivustolla on 6.5.2017 julkaistu Hanna Rädyn blogikirjoitus Seiska-lehden 4.5.2017 mm. artisti Cheekiä koskevaan artikkeliin liittyen. Blogikirjoituksessa on virheellisesti annettu ymmärtää, että Cheek tai muut kirjoituksessa mainitut räp-artistit olivat lähettäneet rasistisia ja vähemmistöryhmiä pilkkaavia viestejä yksityisessä ja salaisessa keskusteluryhmässä. Cheek, Elastinen tai Uniikki ei ole tällaisia viestejä ryhmässä lähettänyt tai osallistuneet kaikkeen ryhmässä käytyyn keskusteluun.”

 

Kuka saa haluta – vammaisten kiusalliset seksuaalioikeudet

Vammainen ihminen ei halua seksiä. Vammaiset eivät harrasta seksiä. Kukaan ei halua vammaista seksuaalisesti. Näihin vääristyneisiin ja kerrassaan kummallisiin ajatuksiin törmäsin jatkuvasti suunnitellessani ja tehdessäni artikkelia vammaisten ihmisten oikeudesta seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Jos joku ei vielä hoksannut: väittämät eivät siis pidä paikkaansa.

Vammaisten seksuaalioikeudet ovat yhteiskuntamme pinttyneimpiä tabuja – niistä ei juuri puhuta eikä niihin suhtautumiseen valmenneta alan koulutuksissa saati ohjata omaishoitajina toimivia perheenjäseniä. Vammaiset henkilöt eivät välttämättä edes itse tiedä oikeuksiaan, sillä he ovat yhtä ehdollistuneita seksuaalisuutensa kieltämiselle kuin muutkin. Harva vamma kuitenkaan vaikuttaa haluihin.

Kuva: Ville Malja

Kuva: Ville Malja / Keltainen Ruusu

Liikuntarajoitteiselle ihmiselle seksissä avustamisen tarve voi tarkoittaa esimerkiksi dildon ojentamista pöytälaatikosta, seksivälineiden pesemistä tai seksiä harrastavien henkilöiden asettamista suotuisaan asentoon. Avustajan ei siis ole tarkoitus olla osa seksiä, vaan mahdollistaa se. Silti seksissä avustaminen on tällä hetkellä monelle henkilökohtaiselle avustajalle ehdoton ei. Osa pelkää hyväksikäyttösyytteitä, osaa ajatus inhottaa, osa voi jopa kokea pettävänsä kumppaniaan. Kun koulutusta asian kohtaamiseen ja sen ottamiseen yhtenä työtehtävistä ei yksinkertaisesti ole, jokainen joutuu tekemään omat linjanvetonsa. Asenteiden takia moni apua tarvitseva ei uskalla tai kehtaa pyytää sitä.

Kehitysvammaisilla tai autismin kirjon ihmisillä kyse on usein kehtaamista enemmän asioiden sanallistamisesta. Moni kommunikoi muuten kuin puhumalla, esimerkiksi kuvakortein. Suomen käytetyimmässä kommunikaatiokuvien kuvapankissa ”seksi” esitetään poskipusulla ja haikaralla, jolla on nokassaan vauvan sisältämä nyytti. Lähes kaikki seksuaalisuuteen liittyvät apukuvat ovat myös kieltäviä tai muuten negatiivisia. Siksi ei-puhuvien kanssa on haastavaa ottaa seksuaalisuus esiin ottaminen positiivisessa valossa. Tämä ei tarkoita, ettei asiaa olisi olemassa.

Tabut syntyvät ja elävät tietämättömyydestä ja sen aiheuttamista peloista. Vammaisten seksuaalisuuteen liittyvistä tabuista on päästävä eroon, ja avainasemassa siinä on hoitohenkilökunnan ja henkilökohtaisina avustajina toimivien omaisten koulutus. Myös vammaisille itselleen pitäisi olla ohjausta paitsi apuvälineiden käyttöön myös siihen, miten seksuaaliasioihin liittyvät toiveet ja tarpeet voi ottaa puheeksi avustajan kanssa. Ensimmäinen askel tabujen purkamiseen on se, että me alamme puhua ääneen myös kiusalliselta tuntuvista aiheista.

Seksuaalikasvattaja Raila Riikonen avusteisen seksin oppaan julkaisutilaisuudessa. Kuva: Ville Malja / Keltainen Ruusu

Eilen julkaistiin Sexpon ja Kynnys ry:n kustantama Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti -opas. Samassa tilaisuudessa esiteltiin myös seksuaalisen hyvinvoinnin ja seksuaaliterveyden erikoiskuvasto, joka on suunniteltu yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa palvelemaan ihmisiä, joiden toimintakyky on rajoittunut ikääntymisen, sairauden tai vammaisuuden takia. Käytännössä se tarkoittaa helppokäyttöisiä seksileluja ja muita apuvälineitä. Kuvastoa voi noutaa Keltaisesta Ruususta sekä Creat Spacesta.

Suosittelen kaikkia tällä hetkellä toimintakykyisiäkin tutustumaan opuksiin ja aiheeseen, sillä jossain elämän vaiheessa se tulee koskettamaan meistä lähes jokaista.