Varokaa vapaita naisia

Helsingin Sanomien Annamari Sipilä kirjoitti eilen ansiokkaan, joskin binäärisen, kolumnin naisen seksuaalisesta vapaudesta ja sen toimimisesta mittarina yhteiskunnan kehittyneisyydelle. Kuten arvata saattaa, kommenttiosiossa ei oltu aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Kuvankaappaus 2017-5-29 kello 12.44.03

Moni Sipilän kolumnia kommentoinut tuntuu tosiaan olevan sitä mieltä, että naisen vapautta seksin harrastamiseen tulee rajoittaa, koska nainen ei ole itse kyvykäs ottamaan vastuuta, välttämään riskejä ja tekemään tilannearvioita. Taas päästään myös tähän traagiseen ongelmaan; jos nainen saa valita seksikumppaninsa, mies voi jäädä ilman.

Moni nainen haluaa edelleen perustaa perheen ja sitoutua yhteen kumppaniin. Jotkut haluavat sitä nuorempana, toiset kokeilevat ensin useampia kumppaneita ja jotkut eivät ole kiinnostuneet perinteisen ydinperhemallin toteuttamisesta koko elämänsä aikana. Syntyvyys toki vähenee sitä mukaa, mitä omista oikeuksisaan ja haluistaan tiedostavammaksi synnyttävät käyvät. Naisen ei kuitenkaan tarvitse käyttää ”parhaita vuosiaan” sopivan puolison etsimiseen ja lisääntymiseen, ellei hän itse halua niin. Suurempien ikäluokkien vanheneminen on toki pieneneville sukupolville haastavaa, mutta pidemmällä tähtäimellä maapallollehan on vain hyvästä, jos ihmispopulaatio pienenee tai ei ainakaan kasva samaan tahtiin kuin tähän asti.

Seksuaalisesti aktiivisen naisen tuomitseminen ja häpäisy ovat tapoja rajoittaa naista nauttimasta seksuaalisuudestaan. Ei siis puhuta välttämättä mistään konkreettisista rajoitteista, vaan huonoksi naiseksi leimautumisen pelosta.

Minua alettiin kutsua Huora-Hannaksi 10- tai 11-vuotiaana, koska suuri osa kavereistani oli poikia ja olin ala-asteellamme ulkonäöltäni poikkeava. Huorittelu jatkui koko peruskoulun ajan, ja edelleenkin törmään itsestäni liikkuviin juoruihin, vaikka onneksi ystäväpiirini jalostumisen myötä se onkin vähentynyt huomattavasti. Tummaihoisen kanssa seurustelemaan ruvennut lapsuudenystäväni kertoi juuri saavansa säännöllisesti kuulla olevansa suvakkihuora, nekrujen nussija ja häpeäksi rodullemme.

Tällaisella kommentoinnilla halutaan säikäyttää seksuaalisuudestaan nauttiva ja omia valintojaan tekevä nainen takaisin ruotuun. Kuten eräässä feministisessä keskusteluryhmässä todettiin, ”Karmeimmilla tavoilla tämä näkyy oikeudenkäynneissä, jossa raiskaajan puolustus usein perustuu uhrin kertomuksen uskottavuuden horjuttamiseen mustamaalaamalla uhria valehtelevaksi ja epäluotettavaksi ”huonoksi naiseksi”, joka on vain muuttanut mieltään. Siksi uhrilta kysytään hänen alusvaatteistaan, aikaisemmasta seksuaalihistoriastaan ja seksuaalimieltymyksistään. Sen sijaan mieheltä ei kysytä vastaavaa eikä hänen seksuaalista moraaliaan kyseenalaisteta edes silloin, kun hän on syytettynä väkivallasta.”

Jos 10-vuotiaat keksivät ruveta huorittelemaan ikätoveriaan liiasta vastakkaisen sukupuolen kanssa hengailusta, on lienee selvää, miten syvällä nämä asenteet yhteiskunnassamme ovat. Suomessakin on Sipilän ehdottamalla mittarilla siis vielä paljon tekemistä.

 

Suomiräpin Sisäpiirivitsi

Juttua muokattu 8.5. kello 13.24. Loppuun lisätty Cheekin edustajan pyytämä maininta siitä, ettei Cheek kerro rasistisia tai vähemmistöryhmiä halventavia vitsejä.

Olen miettinyt pari päivää, otanko esille tapausta ”Sisäpiiri”. Toisaalta aihe on sellainen, mihin yleensä reagoin, ja räpistä kirjoittavana toimittajana koen sen tavallaan velvollisuudekseni. Toisaalta tapaus ei muutamasta mehukkaasta otsikosta huolimatta ole mitenkään yllättävä, uusi tai ainutlaatuinen, minkä lisäksi sisäpiiriläisiin kuuluu entisiä esimiehiäni sekä haastattelemiani artisteja, joista olen pääsääntöisesti pitänyt ja joille en halua pahaa. Lopulta ongelma ei kuitenkaan ole yhden – vaikkakin julkkiksista koostuvan – kaveriporukan keskinäisessä viestinnässä, vaan siinä kielessä, jota tämän tapauksen kohdalla esiin nostetut artistit käyttävät yleisemminkin.

sp

Sisäpiiri ei sinänsä ole ollut mikään salaseura, sillä siihen kuuluvat ovat avoimesti viitanneet ryhmäänsä julkisissakin sosiaalisen median kanavissaan. Räppipäistä koostuvan porukan ajanvieton ja puheenaiheiden luonteesta on liikkunut paljon huhuja, mutta ilman todisteita niistä on turha tässä kohtaa sanoa mitään. Lehtitietojen pohjalta nyt tiedetään, että Sisäpiirin Facebook-ryhmässä on pisteytetty omia seksiakteja ja puhuttu halventavasti naisista, ulkomaalaisista ja vammaisista. Sinänsähän tämä ei ole mikään suurikaan uutinen – hurtti huumori kuuluu moneen kaveriporukkaan. Mutta kun.

Tämä sama keskustelu käytiin juuri Blockfestin perustajan Kalle Kallosen ympärillä, kun hän käytti rasistista kieltä reagoidessaan Tukholman terrori-iskuun. Tämä sama keskustelu käytiin vain pari kuukautta sitten, kun suomiräpin seksistinen naiskuva nousi Cheekin ja Elastisen Yhtäccii-kappaleen johdosta tapetille. Ja tämä keskustelu pitää käydä niin monta kertaa, että se oikeasti muuttuu tarpeettomaksi.

Käytetyllä kielellä ja sanotuilla asioilla on valtavasti merkitystä, vaikka ”et tarkoittanut” tai vaikka ”se oli vitsi”. Vaikka sinulla on tummaihoisia ystäviä, möläyttämäsi asia voi silti olla rasistinen. Erityisen irvokkaaksi rasistiset ”vitsit” toki käyvät, kun niitä laukovat tummaihoisilta omitun alakulttuurin valkoihoiset edustajat.

Lähinnä sovinismi on oman kokemukseni mukaan osa suomiräpin mainstreamimpaa siipeä, johon myös Sisäpiirin ihmiset kuuluvat. Heidän kohdallaan kyse ei ole enää itseensä sulkeutuneesta alakulttuurista, vaan musiikista ja kulttuurista, jota tarjoillaan valtavirralle. Se, miten Cheek, Elastinen ja Uniikki kappaleissaan puhuvat naisista, tavoittaa todella suuren massan ihmisiä. Ja asenteet välittyvät. Erityisesti ne välittyvät idoleilta nuoremmille. Siksi ei ole yhtään yhdentekevää, millaista kieltä juuri hittiartistit ja suurten räppitapahtumien järjestäjät käyttävät.

On kuitenkin selvää, että myös julkisuudenhenkilöt tarvitsevat oman kaveriporukkansa, jonka sisällä puhua avoimesti ja purkaa paineita. Itse en pidä vammaisuutta, naiseutta tai tummaa ihonväriä erityisen antoisina vitsin aiheina, mutta jos halventava kieli jäisikin suljetun yhteisön keskinäiseksi kikkelienmittailuksi, ei sillä olisi isossa kuvassa juurikaan merkitystä. Silloin kyseessä olisi tosiaan vain vähä-älyinen ja sisällöltään mielikuvitukseton sisäpiirivitsi, jolle meidän tasokkaammasta huumorista nauttivien ei tarvitsisi altistua.

Pieni vinkki kuitenkin Sisäpiirille ja kaikille muillekin itsensä jalustalle korottaneille: kun aktiivisesti rupeaa kiinnittämään huomiota käyttämäänsä kieleen, huomaa nopeasti keksivänsä hauskempaakin sanottavaa kuin itseään heikommassa asemassa oleville naureskelu! Tämä pätee myös rap-lyriikkaan, uskokaa pois.

 

PS. Cheekin edustajan pyynnöstä oikaisen alla olevalla mahdollisesti kirjoituksestani syntyneen käsityksen siitä, että juuri Cheek, Uniikki tai Elastinen olisivat kirjoitelleet rasistisia tai vähemmistöryhmiä pilkkaavia kommentteja – vaikken niin kyllä missään vaiheessa väittänytkään.

”Imagen blogisivustolla on 6.5.2017 julkaistu Hanna Rädyn blogikirjoitus Seiska-lehden 4.5.2017 mm. artisti Cheekiä koskevaan artikkeliin liittyen. Blogikirjoituksessa on virheellisesti annettu ymmärtää, että Cheek tai muut kirjoituksessa mainitut räp-artistit olivat lähettäneet rasistisia ja vähemmistöryhmiä pilkkaavia viestejä yksityisessä ja salaisessa keskusteluryhmässä. Cheek, Elastinen tai Uniikki ei ole tällaisia viestejä ryhmässä lähettänyt tai osallistuneet kaikkeen ryhmässä käytyyn keskusteluun.”

 

Kuka saa puhua köyhyydestä

Niin ikään Imagelle bloggaava Pasi Sillanpää julkaisi eilen köyhyyden ymmärtämistä käsittelevän postauksen, jossa toi esiin arvokkaan havainnon myös eri sosiaalitukien eriarvoistavasta vaikutuksesta. Mielenkiinnolla odotin, minkälaista palautetta Sillanpää tekstilleen saa, sillä köyhyys on oman kokemukseni mukaan ollut hankala aihe nieltäväksi monelle Imagen blogeja lukevalle.

Kun minä kerroin, millaista on olla köyhä, sain satoja vihaisia viestejä suuttuneilta miehiltä. Ajatuspaja Liberan Heikki Pursiainen kirjoitti kolumnin, jossa kertoi että köyhyyteni ei ole todellista, ja minusta perustettiin MV-lehden keskustelufoorumille ketju, jossa lähinnä ruodittiin ulkonäköäni, ”tiedettiin” minut kommunistiksi ja vihjailtiin valkoisten hampaideni johdosta minun edustavan seksuaalivähemmistöä. Kun keski-ikää lähestyvä mies sitten kirjoittaa köyhyydestä, kukaan ei edes kommentoi hänen postaustaan saati kyseenalaista hänen uskottavuuttaan aiheen parissa – ainakaan perustuen hänen ulkonäköönsä. Minua syyteltiin yhteiskunnan tuilla harrastelusta, vaikka olen itseni omalla työlläni elättävä yrittäjä. Minulle sanottiin, että olen niin huono työssäni, ettei siitä oikeastaan tarvitsekaan maksaa.

Siis kun köyhä kertoo, millaista on olla köyhä, se ei ole totta, mutta kun hyvin pärjännyt, uskottavan ikäinen mies kertoo saman tuloluokan elämästä, sitä ei kyseenalaisteta.

Kuvankaappaus 2017-4-18 kello 18.57.43

Kuvakaappaus kunniakseni perustetusta topicista, jossa minun ilmeisesti vihjaillaan myös harjoittavan prostituutiota tai ehkä vaihtoehtoisesti kehotetaan siihen?

Missään tapauksessa tarkoitukseni ei ole rakentaa vastakkainasettelua minun ja Sillanpään eikä kirjoitustemme välille, vaan pidän hänen avaustaan erittäin tervetulleena, hyvänä ja asiallisena. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota tähän havaintoon vastaanoton laadusta, sillä kirjoituksiani kommentoidaan jatkuvasti väittämällä, että sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu jo. Silti minä tämän ikäisenä, näköisenä ja sukupuolisena en ole joidenkin mielestä kelpo kertomaan edes _omia kokemuksiani_ tai saamaan työstäni palkkaa.

Sinällään ironista, että koska niin moni halusi tulla ilkkumaan köyhyyspostaustani, lukijamääräni kasvoivat kerrasta sellaisiksi, että olen saanut blogistakin tuloja siitä lähtien. Että kiitos vaan kaikille silloin lähestyneille! Terveisin vaalea, kommunismista tykkäävä Hanna helmihampaineen 🙂