Liikennemerkkeihin sukupuolta korostavia muotoja?!

Törmäsin Varsinais-Suomen Kristillisdemokraattien vaatimuksiin liikennemerkkien sukupuolittamisesta Kasper Diem -blogissa, joten pidin sitä aluksi vitsinä. Blogi linkitti kuitenkin varsin oikean näköiseen uutiseen, jossa kerrotaan KD:n Varsinais-Suomen piirihallituksen vaativan, että ”liikennemerkeissä on jatkossakin sukupuolta korostavia muotoja”. Ja tämä kuva todella löytyy myös KD:n Varsinais-Suomen Piiri ry:n sivuilta.

En tiedä mitä sanoa.

Kuvankaappaus 2017-11-6 kello 16.00.53

Liikennemerkkejä ollaan siis uudistamassa selkeämmiksi, ja esimerkiksi jalkakäytävää symboloivan merkin pienemmän hahmon vaatetuksesta ollaan ilmeisesti poistamassa yläosan helma. Tämä on nähty punavihreiden uusimpana hankkeena läpimädättää suomalainen yhteiskunta ja poistaa kaikilta ihmisiltä sukupuoli.

Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä, että Liikenneviraston liikenteen ohjauksen asiantuntija kertoo uudistusten pyrkivän selkeyteen eikä sukupuolineutraaliuteen. Ainakin Turun Sanomien uutisen kommenttiosio on täynnä Seta-salaliittoteorioita.

Kuvankaappaus 2017-11-6 kello 16.18.44

Ennen – jälkeen

 

Kuvankaappaus 2017-11-6 kello 16.36.30

En ole koskaan ennen tullut ajatelleeksikaan, että liikennemerkit olisivat jotenkin erityisen sukupuolittuneita tai että ne sisältäisivät sukupuolta korostavia muotoja, joiden säilyttämistä nyt kiihkeästi vaaditaan. Aina oppii uutta.

Vaikka tämä vetääkin sanattomaksi, joitain kysymyksiä se kuitenkin herättää.

  1. Jos liikennemerkin on tarkoitus vinkata autoilijalle, että tässä todennäköisesti kulkee ihmisiä kävellen, miksi kävelijän sukupuolella on merkitystä? Onko vaikeammin sukupuolitettavan päälle ajaminen enemmän ok tai jotenkin todennäköisempää?
  2. Missä liikennemerkeissä on tähänkään asti ollut sukupuolta korostavia muotoja ja herran tähden MIKSI?!
  3. Mitä ”suupuolisuutta korostavat muodot” tarkoittaisi esimerkiksi yllä olevassa ”lapsia liikenteessä”-merkissä?
  4. Mitä helvetin persettä nyt taas???

Ettei nyt vaan kukaan hyötyisi mitään

Edellisessä postauksessani kritisoin kampaamopalveluiden sukupuoliperusteista hinnoittelua, binääristä sukupuolijaottelua sekä palveluntarjoajien harrastamaa sukupuoliolettamista. Kirjoitus johti kommenttikentässä käytyyn keskusteluun sukupuolen itsemäärittelyoikeudesta ja sen vaikutuksista esimerkiksi uimahallikäyttäytymiseen.

Nimimerkki amaootta kirjoitti: ”Et taida tajuta, miten ihmiset oikeasti, ei siis kuplassasi, toimivat. Ihmiset tekevät tekoja, joista on heille etua. En näe mitenkään mahdottomana, että kun maksiimisi siitä, että ihminen saa itse päättää, mitä sukupuolta hän on, tulee voimaan, niin jotkut ihmiset käyttävät tilannetta hyväkseen. Ei kai siinä ole mitään kiistanalaista, että kaikki eivät ole kivoja ja kilttejä? Jos maksiimi on voimassa, niin uskon joidenkin ns. miesten menevän naisten puolelle uimahallissa ja joidenkin ns. miesten menevän naisten rukouspuolelle juutalaisissa ja islamilaisissa rukoukselle altitetuissa paikoissa.”

Jätän nyt huomiotta kummallisen ajatuksen oman sukupuolen ”päättämisestä” jonkinlaisen hyödyn toivossa, sillä haluan nostaa esiin kommentin heteronormatiivisen ajattelun hassunkurisuuden.

Kommentoija kysyi minulta, kuinka ratkaisisin tilanteen olettamatta häiriökäyttäytyvän sukupuolta, mikäli edellä kuvailtu tilanne toteutuisi (eli mies menisi naistenosastolle hyöty mielessään). Vastaus on hyvin yksinkertainen. Tilanteeseen voi puuttua aivan samalla tavalla kuin jo nykyään tehdään, jos uimahallikävijä ahdistelee heille osoitetuissa pukutiloissa toista uimahallikävijää: puuttumalla ongelmalliseen käytökseen eikä kytkemällä sitä sukupuoleen. Omia ”etujaan” kun voi yhtä lailla tavoitella myös muu kuin hetero, eivätkä kaikki homotkaan ole kivoja ja kilttejä.

 

Somessa kiersi eilen Ylen video, jossa kansanedustaja Susanna Koski kohtaa ihan oikean köyhän. Se olisikin oma postauksen aiheensa, mutta kyseisen videon kommenttikentässä törmäsin seuraavaan kommenttiin:

Kuvankaappaus 2017-10-9 kello 13.32.20

Lukuisia kertoja ruoka-apua jonottaneena voin vakuuttaa, ettei jonon tunnelma ole rehvakas ”heh heh, täältä sitä vaan haetaan ilmaista ruokaa”-henkinen vaan ennemminkin hyvin nöyrä ja hiljainen.

Jaossa olevat elintarvikkeet ovat myös tavallisimmin niitä, jotka paremmin toimeentuleva väestö on jättänyt ostamatta – kuinka moni laatutietoinen kuluttaja sitten jonottaa parhaimmillaan tunteja pakkasessa saadakseen ilmaiseksi päiväysvanhaa leipää, kolhiintuneita vihanneksia tai esimerkiksi purkillisen viime joulun luumuhilloa?

 

Minun on hieman hankala uskoa näissä konteksteissa sanontaan ”tilaisuus tekee varkaan”. En elä harhassa, etteivät ihmiset tekisi toisilleen julmia, kuvottavia asioita, mutten myöskään usko, että ihminen esimerkiksi raiskaa tai ahdistelee toista vain tilaisuuden sattuessa, jos ei ole aiemminkaan kokenut tarvetta alistaa ja tehdä väkivaltaa. Ne yksilöt, joilla tällaisia fantasioita on, toivottavasti joko hankkivat apua tai sitten mahdollistavat tilaisuuden itselleen joka tapauksessa, vaikken tietenkään toivo jälkimmäisen tapahtuvan.

En missään tapauksessa tarkoita rinnastaa seksuaalista häirintää kokeneiden tuskaa ja ruoka-avun jakamista asioina toisiinsa, vaan nimenomaan kommentoida tähän nostamieni kommenttien yhtenevää ajatuskulkua ja argumentteja.

Molemmissa kommenteissa kun pidetään heikommilla olevan ihmisryhmän tukemista/tunnustamista ongelmallisena, koska joku voi käyttää tilaisuutta hyväkseen. On siis ok, että yhden ryhmän alaspäin painamista jatketaan, koska joku sen ulkopuolinen, etuoikeutetummassa asemassa oleva voi mahdollisesti perseillä.

Hyvin- ja väärinjuhlijat – polttariperinteissä olisi päivityksen paikka

MTV uutisoi eilen Matias Heikkilän ”nerokkaasta” Facebook-päivityksestä, jossa hän kuvailee naisten ja miesten järjestämien polttareiden eroavaisuuksia. Minun on aina ollut vaikea käsittää, että joku todella samaistuu näihin miehet ovat sellaisia ja naiset tällaisia -jaotteluihin, mutta Heikkilän päivityksen jakomäärien ja tykkäysten perusteella moni tuntuu allekirjoittavan sen. Binäärisyys- ja heteronormatiivisuusvaroitus!

musician-rockstar-band-music-37862

Heikkilän mukaan miehet satsaavat polttareihin suuria summia ja tarjoutuvat joviaalisti maksamaan vähempituloisen osallistujan osuuden, kun taas naiset laskevat kuhunkin juhlijaan käytettyjä euroja jo alkujaan kitsaasta budjetista vielä hääpäivän koittaessa. Miesten polttareissa kaikilla on kivaa, kun taas naiset lähtevät kuudelta kotiin hoitamaan lasta ja valehtelevat illan olleen mukava. Oikeastaanhan puoliakaan osallistujista ei olisi alunperin pitänyt kutsuakaan.

Tietysti Heikkilän humoristiseksi tarkoitetusta tekstistä voisi tehdä päätelmän, että miehillä on naisia enemmän rahaa käytössään ja vähemmän huolta ja vastuuta siitä, kuinka lapsenhoito järjestetään. Jos nyt kuitenkin jätetään huomiotta se ja esimerkiksi tekstistä paistava oletus siitä, ettei naissukupuolisilla ole realistista käsitystä Suomen hintatasosta, jää aiheessa kiinnostamaan tiukassa istuva sukupuolijaottelu.

Nykyään avioliitot solmitaan keskimäärin vanhempana kuin ennen, ja useammalla on jo kontollaan niin sanottua elettyä elämää. On toki mahdollista, ettei ”vastakkaisen sukupuolen” kanssa ole tullut juurikaan oltua tekemisissä ennen pyhän valan vannomista, mutta väittäisin, että moneen kaveriporukkaan kuuluu keskenään eri sukupuolta olevia henkilöitä. Kun polttareihin perinteisesti kutsutaan vain juhlakalun sukupuolta edustavia juhlijoita, tulee paikalle mahdollisesti pyydettyä esimerkiksi kaveripariskunnan vähemmän tuttu puolisko sen oman ystävän sijaan. Opitut mallit ylipäätään määrittelevät surullisen paljon sitä, keitä itsellemme merkityksellisiin hetkiin valitsemme mukaan.

 

Esimerkiksi: eräs parhaista ystävistäni meni naimisiin viime kesänä. Olemme olleet vuosia todella läheisiä ja myös esimerkiksi asuneet yhdessä. Siksi olin todella yllättynyt ja loukkaantunutkin, kun minua ei kutsuttu hänen polttareihinsa – varsinkin, kun hän oli itse saanut laatia kutsuvieraslistan.

Myöhemmin kyseinen ystäväni sanoi, ettei kutsunut minua, koska se olisi sukupuoleni takia voinut olla muulle polttariväelle kiusallista. Olen kuitenkin vuosien saatossa viettänyt samaisen kaveriporukan kesken iltaa lukuisia, lukuisia kertoja, eikä sukupuoleni ole koskaan ollut ongelma. Ongelma syntyikin nimenomaan omaksutusta mallista, jossa miehet juhlivat polttareita omassa ja naiset omassa porukassaan. Tämän myös ystäväni myönsi, ja oli pahoillaan opittuun kaavaan fakkiutuneista ajatuksistaan.

Nyt, jos ajattelet: ”Mutta polttareita kuuluu viettää mies- ja naisporukoissa!”, kysy itseltäsi, miksi – miksi typeristä ja perusteettomista perinteistä pitäisi pitää kiinni?

Ehkä naisillakin olisi siellä polttareissa mukavampaa, jos osallistujat voisi kutsua sen mukaan, kenen kanssa oikeasti viihtyy. Ja tietysti jos voisi jäädä juhlimaan, koska joku muu ottaisi siitä lapsenhoidosta vastuun…