Hyvin- ja väärinjuhlijat – polttariperinteissä olisi päivityksen paikka

MTV uutisoi eilen Matias Heikkilän ”nerokkaasta” Facebook-päivityksestä, jossa hän kuvailee naisten ja miesten järjestämien polttareiden eroavaisuuksia. Minun on aina ollut vaikea käsittää, että joku todella samaistuu näihin miehet ovat sellaisia ja naiset tällaisia -jaotteluihin, mutta Heikkilän päivityksen jakomäärien ja tykkäysten perusteella moni tuntuu allekirjoittavan sen. Binäärisyys- ja heteronormatiivisuusvaroitus!

musician-rockstar-band-music-37862

Heikkilän mukaan miehet satsaavat polttareihin suuria summia ja tarjoutuvat joviaalisti maksamaan vähempituloisen osallistujan osuuden, kun taas naiset laskevat kuhunkin juhlijaan käytettyjä euroja jo alkujaan kitsaasta budjetista vielä hääpäivän koittaessa. Miesten polttareissa kaikilla on kivaa, kun taas naiset lähtevät kuudelta kotiin hoitamaan lasta ja valehtelevat illan olleen mukava. Oikeastaanhan puoliakaan osallistujista ei olisi alunperin pitänyt kutsuakaan.

Tietysti Heikkilän humoristiseksi tarkoitetusta tekstistä voisi tehdä päätelmän, että miehillä on naisia enemmän rahaa käytössään ja vähemmän huolta ja vastuuta siitä, kuinka lapsenhoito järjestetään. Jos nyt kuitenkin jätetään huomiotta se ja esimerkiksi tekstistä paistava oletus siitä, ettei naissukupuolisilla ole realistista käsitystä Suomen hintatasosta, jää aiheessa kiinnostamaan tiukassa istuva sukupuolijaottelu.

Nykyään avioliitot solmitaan keskimäärin vanhempana kuin ennen, ja useammalla on jo kontollaan niin sanottua elettyä elämää. On toki mahdollista, ettei ”vastakkaisen sukupuolen” kanssa ole tullut juurikaan oltua tekemisissä ennen pyhän valan vannomista, mutta väittäisin, että moneen kaveriporukkaan kuuluu keskenään eri sukupuolta olevia henkilöitä. Kun polttareihin perinteisesti kutsutaan vain juhlakalun sukupuolta edustavia juhlijoita, tulee paikalle mahdollisesti pyydettyä esimerkiksi kaveripariskunnan vähemmän tuttu puolisko sen oman ystävän sijaan. Opitut mallit ylipäätään määrittelevät surullisen paljon sitä, keitä itsellemme merkityksellisiin hetkiin valitsemme mukaan.

 

Esimerkiksi: eräs parhaista ystävistäni meni naimisiin viime kesänä. Olemme olleet vuosia todella läheisiä ja myös esimerkiksi asuneet yhdessä. Siksi olin todella yllättynyt ja loukkaantunutkin, kun minua ei kutsuttu hänen polttareihinsa – varsinkin, kun hän oli itse saanut laatia kutsuvieraslistan.

Myöhemmin kyseinen ystäväni sanoi, ettei kutsunut minua, koska se olisi sukupuoleni takia voinut olla muulle polttariväelle kiusallista. Olen kuitenkin vuosien saatossa viettänyt samaisen kaveriporukan kesken iltaa lukuisia, lukuisia kertoja, eikä sukupuoleni ole koskaan ollut ongelma. Ongelma syntyikin nimenomaan omaksutusta mallista, jossa miehet juhlivat polttareita omassa ja naiset omassa porukassaan. Tämän myös ystäväni myönsi, ja oli pahoillaan opittuun kaavaan fakkiutuneista ajatuksistaan.

Nyt, jos ajattelet: ”Mutta polttareita kuuluu viettää mies- ja naisporukoissa!”, kysy itseltäsi, miksi – miksi typeristä ja perusteettomista perinteistä pitäisi pitää kiinni?

Ehkä naisillakin olisi siellä polttareissa mukavampaa, jos osallistujat voisi kutsua sen mukaan, kenen kanssa oikeasti viihtyy. Ja tietysti jos voisi jäädä juhlimaan, koska joku muu ottaisi siitä lapsenhoidosta vastuun…

 

Ne meteliä pitävät homot

marco

Helsingin Pride-viikko kaivelee taas tasa-arvosta piittaamattomien hanuria. Kristillisdemokraattien Sari Tanuksen mukaan tapahtuma sortaa niiden mielipiteenvapautta, joiden mielestä yhteneväiset ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille, ja Suomi Ensin -hörhö Marco de Wit on ainakin yrittänyt masinoida jonkinlaista iskua ”homo- ja transusaatiota vastaan”. Näiden pahimpien perseilijöiden lisäksi esimerkiksi lukuisten Pridea tukevien firmojen somenostoihin satelee kommentteja siitä, miksi ihmisten sänkyasiat sotketaan liiketoimintaan. Boikotteja syntyy samaa tahtia kuin Finlaysonin Tom of Finland -lakanoista konsanaan (mistä tulikin mieleeni hilpeä kommenttiketju Elisa Viihteen Facebook-mainoksessa, jossa kerrotaan Tom of Finland -elokuvan löytyvän yksinoikeudella heidän valikoimistaan…).

Jaksan aina hämmentyä siitä, kuinka kiinnostuneita tasa-arvoa vastustavat ovat ei-heteroiden seksielämästä ja kuinka aikuiset ihmiset jatkuvasti vetävät yhdysmerkit seksin ja seksuaalisen suuntautumisen välille. Luonnollisesti nämä linjaukset kuitenkin toteutuvat ainoastaan ei-heterojen suhteita ruodittaessa, sillä heteroseksuaalien välisiä pari- ja ihmissuhteita ei automaattisesti ajatella pelkkinä pano-orgioina. Vai kuinka on – jos mainoksessa esiintyy mies- ja naisoletetusta muodostuva pariskunta, tuleeko kenellekään mieleen kommentoida sitä valittamalla jatkuvasta heteropropagandasta ja heteroseksin tunkemisesta joka paikkaan?

Kuvankaappaus 2017-6-30 kello 14.15.56

Kuvankaappaus 2017-6-30 kello 14.36.30

Yksi useasti toistuva mantra kuuluukin: ei minulla mitään homoja vastaan ole, mutta miksi niiden pitää toitottaa itsestään joka paikassa. Nehän saisivat olla rauhassa, jos pitäisivät päänsä kiinni. Tämä ajatusmalli pitää sisällään sekä seksuaali- että sukupuolivähemistöt, joista molempien oikeuksia Priden kaltaiset tapahtumat haluavat pitää esillä. Tämä on juuri se syrjinnän hiljaisesti hyväksyvä ajatusmalli, minkä takia Pride on edelleen tarpeellinen juhla ja minkä takia on merkittävää, että isot yritykset ja muut julkiset toimijat tukevat sitä julkisesti.

Niin kauan kun ihmisoikeudet eivät ole kaikille samat, heikompien asemasta täytyy pitää meteliä. Siksi ne homot ja transihmiset eivät ole hiljaa, ja siksi meidän heidän puolestaan huutavien pitää pysyä äänessä.

Pride on tärkeä juhla, johon osallistuvat haluavat sanoa, että meidän tulisi kaikkien voida olla omia itsejämme pelkäämättä väkivaltaa tai nöyryytystä.

Niin kauan, kun käsikkäin kulkeva naispari tai meikkaava ja hameeseen pukeutuva miesoletettu koetaan provokaatioksi, Suomi ei ole kaikille tasa-arvoinen. Niin kauan, kun de Witin kaltaiset surkimukset keräävät ihmisiä vastustamaan toisten ihmisten oikeutta olla olemassa ja rakastaa, on tärkeää, että mahdollisimman moni meistä ottaa osaa Pride-kulkueisiin ja tasa-arvokeskusteluun. De Witin porukka tai muut vastaavat ämpärit voivat pahimmillaan olla turvallisuusuhka, mutta toivottavasti sen pelko ei saa ketään jäämään kotiin. Muistetaan, että jotkut meistä joutuvat elämään vastaavan pelon kanssa joka päivä, kun lähtevät kotiovestaan.

 

Helsinki Pride -kulkue lauantaina 1.7.

Kuka saa puhua köyhyydestä

Niin ikään Imagelle bloggaava Pasi Sillanpää julkaisi eilen köyhyyden ymmärtämistä käsittelevän postauksen, jossa toi esiin arvokkaan havainnon myös eri sosiaalitukien eriarvoistavasta vaikutuksesta. Mielenkiinnolla odotin, minkälaista palautetta Sillanpää tekstilleen saa, sillä köyhyys on oman kokemukseni mukaan ollut hankala aihe nieltäväksi monelle Imagen blogeja lukevalle.

Kun minä kerroin, millaista on olla köyhä, sain satoja vihaisia viestejä suuttuneilta miehiltä. Ajatuspaja Liberan Heikki Pursiainen kirjoitti kolumnin, jossa kertoi että köyhyyteni ei ole todellista, ja minusta perustettiin MV-lehden keskustelufoorumille ketju, jossa lähinnä ruodittiin ulkonäköäni, ”tiedettiin” minut kommunistiksi ja vihjailtiin valkoisten hampaideni johdosta minun edustavan seksuaalivähemmistöä. Kun keski-ikää lähestyvä mies sitten kirjoittaa köyhyydestä, kukaan ei edes kommentoi hänen postaustaan saati kyseenalaista hänen uskottavuuttaan aiheen parissa – ainakaan perustuen hänen ulkonäköönsä. Minua syyteltiin yhteiskunnan tuilla harrastelusta, vaikka olen itseni omalla työlläni elättävä yrittäjä. Minulle sanottiin, että olen niin huono työssäni, ettei siitä oikeastaan tarvitsekaan maksaa.

Siis kun köyhä kertoo, millaista on olla köyhä, se ei ole totta, mutta kun hyvin pärjännyt, uskottavan ikäinen mies kertoo saman tuloluokan elämästä, sitä ei kyseenalaisteta.

Kuvankaappaus 2017-4-18 kello 18.57.43

Kuvakaappaus kunniakseni perustetusta topicista, jossa minun ilmeisesti vihjaillaan myös harjoittavan prostituutiota tai ehkä vaihtoehtoisesti kehotetaan siihen?

Missään tapauksessa tarkoitukseni ei ole rakentaa vastakkainasettelua minun ja Sillanpään eikä kirjoitustemme välille, vaan pidän hänen avaustaan erittäin tervetulleena, hyvänä ja asiallisena. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota tähän havaintoon vastaanoton laadusta, sillä kirjoituksiani kommentoidaan jatkuvasti väittämällä, että sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu jo. Silti minä tämän ikäisenä, näköisenä ja sukupuolisena en ole joidenkin mielestä kelpo kertomaan edes _omia kokemuksiani_ tai saamaan työstäni palkkaa.

Sinällään ironista, että koska niin moni halusi tulla ilkkumaan köyhyyspostaustani, lukijamääräni kasvoivat kerrasta sellaisiksi, että olen saanut blogistakin tuloja siitä lähtien. Että kiitos vaan kaikille silloin lähestyneille! Terveisin vaalea, kommunismista tykkäävä Hanna helmihampaineen 🙂