Varokaa vapaita naisia

Helsingin Sanomien Annamari Sipilä kirjoitti eilen ansiokkaan, joskin binäärisen, kolumnin naisen seksuaalisesta vapaudesta ja sen toimimisesta mittarina yhteiskunnan kehittyneisyydelle. Kuten arvata saattaa, kommenttiosiossa ei oltu aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Kuvankaappaus 2017-5-29 kello 12.44.03

Moni Sipilän kolumnia kommentoinut tuntuu tosiaan olevan sitä mieltä, että naisen vapautta seksin harrastamiseen tulee rajoittaa, koska nainen ei ole itse kyvykäs ottamaan vastuuta, välttämään riskejä ja tekemään tilannearvioita. Taas päästään myös tähän traagiseen ongelmaan; jos nainen saa valita seksikumppaninsa, mies voi jäädä ilman.

Moni nainen haluaa edelleen perustaa perheen ja sitoutua yhteen kumppaniin. Jotkut haluavat sitä nuorempana, toiset kokeilevat ensin useampia kumppaneita ja jotkut eivät ole kiinnostuneet perinteisen ydinperhemallin toteuttamisesta koko elämänsä aikana. Syntyvyys toki vähenee sitä mukaa, mitä omista oikeuksisaan ja haluistaan tiedostavammaksi synnyttävät käyvät. Naisen ei kuitenkaan tarvitse käyttää ”parhaita vuosiaan” sopivan puolison etsimiseen ja lisääntymiseen, ellei hän itse halua niin. Suurempien ikäluokkien vanheneminen on toki pieneneville sukupolville haastavaa, mutta pidemmällä tähtäimellä maapallollehan on vain hyvästä, jos ihmispopulaatio pienenee tai ei ainakaan kasva samaan tahtiin kuin tähän asti.

Seksuaalisesti aktiivisen naisen tuomitseminen ja häpäisy ovat tapoja rajoittaa naista nauttimasta seksuaalisuudestaan. Ei siis puhuta välttämättä mistään konkreettisista rajoitteista, vaan huonoksi naiseksi leimautumisen pelosta.

Minua alettiin kutsua Huora-Hannaksi 10- tai 11-vuotiaana, koska suuri osa kavereistani oli poikia ja olin ala-asteellamme ulkonäöltäni poikkeava. Huorittelu jatkui koko peruskoulun ajan, ja edelleenkin törmään itsestäni liikkuviin juoruihin, vaikka onneksi ystäväpiirini jalostumisen myötä se onkin vähentynyt huomattavasti. Tummaihoisen kanssa seurustelemaan ruvennut lapsuudenystäväni kertoi juuri saavansa säännöllisesti kuulla olevansa suvakkihuora, nekrujen nussija ja häpeäksi rodullemme.

Tällaisella kommentoinnilla halutaan säikäyttää seksuaalisuudestaan nauttiva ja omia valintojaan tekevä nainen takaisin ruotuun. Kuten eräässä feministisessä keskusteluryhmässä todettiin, ”Karmeimmilla tavoilla tämä näkyy oikeudenkäynneissä, jossa raiskaajan puolustus usein perustuu uhrin kertomuksen uskottavuuden horjuttamiseen mustamaalaamalla uhria valehtelevaksi ja epäluotettavaksi ”huonoksi naiseksi”, joka on vain muuttanut mieltään. Siksi uhrilta kysytään hänen alusvaatteistaan, aikaisemmasta seksuaalihistoriastaan ja seksuaalimieltymyksistään. Sen sijaan mieheltä ei kysytä vastaavaa eikä hänen seksuaalista moraaliaan kyseenalaisteta edes silloin, kun hän on syytettynä väkivallasta.”

Jos 10-vuotiaat keksivät ruveta huorittelemaan ikätoveriaan liiasta vastakkaisen sukupuolen kanssa hengailusta, on lienee selvää, miten syvällä nämä asenteet yhteiskunnassamme ovat. Suomessakin on Sipilän ehdottamalla mittarilla siis vielä paljon tekemistä.

 

Kyllä, kyllä naisetkin

Aina kun kirjoitan misogyniasta tai epätasa-arvosta enemmistösukupuolten välillä, tapahtuu sama: lukuisat miesoletetut hyökkäävät kommentoimaan, että kyllä naisetkin. Naisetkin sortavat, naisetkin ahdistelevat, naisetkin raiskaavat, naisetkin uhriutuvat. Ja se on aivan totta.

Kun mainitsen sanan ”feminismi”, kommentit kuuluvat: entäs armeija, entäs miesten itsemurhat, entäs naisen paremmat oikeudet lapsiinsa; miksi feministit eivät puolusta miehen heikkoa asemaa, jos kyse on kerran tasa-arvosta.

Se, että esiin nostetaan yksi ongelma, ei sulje toisia pois. Yksikään feministi ei kiistä sitä, etteivätkö myös naissukupuoleen kuuluvat käyttäytyisi syrjivästi ja sortavasti. Feministit eivät toivo naissukupuolen ylivaltaa, vaan kannattavat pääsääntöisesti esimerkiksi kaikille sukupuolille kuuluvaa asepalvelusta tai muuta tasa-arvoista ratkaisua (itse toivoisin sotimisharjoittelun vaihtoehtona olevan esimerkiksi jonkinlaisen yhteiskuntapalveluksen, toiset mahdollisesti puoltavat palkka-armeijaa). Feministit kannattavat kaikkien välistä tasa-arvoa ja lapsen oikeutta mahdollisimman hyvään elämään vanhemman sukupuolesta riippumatta. Feministit eivät toivo kenenkään tappavan itseään, vaan myös itsetuhoisten miesten toivotaan pääsevän elämässään jaloilleen.

Jokaista maailman ongelmaa ei voi mahduttaa samaan taisteluun. Hirveästi yli 3 000 merkin blogipostauksia ei pääsääntöisesti kukaan jaksa lukea, joten ne on tehtävä asia kerrallaan. Ja koska naisen asema on perinteisesti ollut yhteiskunnassamme miehen asemaa heikompi, feminismi on paljolti pyrkinyt nostamaan esiin siitä asetelmasta johtuvia ongelmia (edelleenkään, se ei tarkoita muiden ongelmien kieltämistä).

Kun miessukupuoleen kuuluva kuitenkin on jo lähtökohtaisesti kaikkia muita vahvemmilla, on kohtuutonta odottaa, että heikommassa asemassa oleva nostaisi jokaisen omaan asemaansa liittyvän ongelman ohella esiin myös vahvemmassa asemassa olevan ongelman.

Se, että minä kirjoitan naisiin kohdistuvasta epätasa-arvosta ei tarkoita, ettet juuri sinä voisi alkaa toimia estääksesi nuorten miesten syrjäytymistä tai itsemurhia. On hienoa, jos teet sen. Se ei ole minulta pois, enkä minä koe sitä uhkana.

Tässä kuitenkin vielä mielenkiintoinen huomio: kun vuorostaan kirjoitin naisten miehiä kohtaan harjoittamasta seksuaalisesta ahdistelusta, yksikään feministi tai naisoletettu ei kommentoinut tekstiä vänkäämällä, että miehet ahdistelevat enemmän.