Varokaa vapaita naisia

Helsingin Sanomien Annamari Sipilä kirjoitti eilen ansiokkaan, joskin binäärisen, kolumnin naisen seksuaalisesta vapaudesta ja sen toimimisesta mittarina yhteiskunnan kehittyneisyydelle. Kuten arvata saattaa, kommenttiosiossa ei oltu aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Kuvankaappaus 2017-5-29 kello 12.44.03

Moni Sipilän kolumnia kommentoinut tuntuu tosiaan olevan sitä mieltä, että naisen vapautta seksin harrastamiseen tulee rajoittaa, koska nainen ei ole itse kyvykäs ottamaan vastuuta, välttämään riskejä ja tekemään tilannearvioita. Taas päästään myös tähän traagiseen ongelmaan; jos nainen saa valita seksikumppaninsa, mies voi jäädä ilman.

Moni nainen haluaa edelleen perustaa perheen ja sitoutua yhteen kumppaniin. Jotkut haluavat sitä nuorempana, toiset kokeilevat ensin useampia kumppaneita ja jotkut eivät ole kiinnostuneet perinteisen ydinperhemallin toteuttamisesta koko elämänsä aikana. Syntyvyys toki vähenee sitä mukaa, mitä omista oikeuksisaan ja haluistaan tiedostavammaksi synnyttävät käyvät. Naisen ei kuitenkaan tarvitse käyttää ”parhaita vuosiaan” sopivan puolison etsimiseen ja lisääntymiseen, ellei hän itse halua niin. Suurempien ikäluokkien vanheneminen on toki pieneneville sukupolville haastavaa, mutta pidemmällä tähtäimellä maapallollehan on vain hyvästä, jos ihmispopulaatio pienenee tai ei ainakaan kasva samaan tahtiin kuin tähän asti.

Seksuaalisesti aktiivisen naisen tuomitseminen ja häpäisy ovat tapoja rajoittaa naista nauttimasta seksuaalisuudestaan. Ei siis puhuta välttämättä mistään konkreettisista rajoitteista, vaan huonoksi naiseksi leimautumisen pelosta.

Minua alettiin kutsua Huora-Hannaksi 10- tai 11-vuotiaana, koska suuri osa kavereistani oli poikia ja olin ala-asteellamme ulkonäöltäni poikkeava. Huorittelu jatkui koko peruskoulun ajan, ja edelleenkin törmään itsestäni liikkuviin juoruihin, vaikka onneksi ystäväpiirini jalostumisen myötä se onkin vähentynyt huomattavasti. Tummaihoisen kanssa seurustelemaan ruvennut lapsuudenystäväni kertoi juuri saavansa säännöllisesti kuulla olevansa suvakkihuora, nekrujen nussija ja häpeäksi rodullemme.

Tällaisella kommentoinnilla halutaan säikäyttää seksuaalisuudestaan nauttiva ja omia valintojaan tekevä nainen takaisin ruotuun. Kuten eräässä feministisessä keskusteluryhmässä todettiin, ”Karmeimmilla tavoilla tämä näkyy oikeudenkäynneissä, jossa raiskaajan puolustus usein perustuu uhrin kertomuksen uskottavuuden horjuttamiseen mustamaalaamalla uhria valehtelevaksi ja epäluotettavaksi ”huonoksi naiseksi”, joka on vain muuttanut mieltään. Siksi uhrilta kysytään hänen alusvaatteistaan, aikaisemmasta seksuaalihistoriastaan ja seksuaalimieltymyksistään. Sen sijaan mieheltä ei kysytä vastaavaa eikä hänen seksuaalista moraaliaan kyseenalaisteta edes silloin, kun hän on syytettynä väkivallasta.”

Jos 10-vuotiaat keksivät ruveta huorittelemaan ikätoveriaan liiasta vastakkaisen sukupuolen kanssa hengailusta, on lienee selvää, miten syvällä nämä asenteet yhteiskunnassamme ovat. Suomessakin on Sipilän ehdottamalla mittarilla siis vielä paljon tekemistä.

 

”Let’s bring these bitches out” – Haippirinki on muistutus feminismin tarpeellisuudesta

Ei liene tarpeen juuri pohjustaa tapausta Haippirinki. Axl Smith narahti seksikumppaniensa salakuvaamisesta ja materiaalin näyttämisestä muusikoista koostuvassa WhatsApp-ryhmässä. Haippirinkiin kuulunut Kasmir on myös kertonut, että videoita/kuvia on ajauduttu katselemaan alkoholin vaikutuksen alaisena ainakin keikkabussissa.

Esiin on noussut myös Smithin ystävälleen lähettämä viesti, jossa hän uhkaa vetää oikeudenkäynnin julkiseksi, mikäli juttu menee syyttäjälle: ”joutuu akat ite tulee myös paikalle ja kaikki matsku tulee näytille.” Smith siis kohdistaa kiinni jäämisestään syntynyttä aggressiotaan uhreihinsa. Hän ilmaisee olevansa valmis nöyryyttämään jo nöyryyttämiään ihmisiä rangaistuksenomaisesti vielä uudelleen.

 

YleX:n Samppa Rautio kirjoitti eilen kolumnin otsikolla: Haippiringissä olleet Kasmir ja Hank Solo tekivät väärin, mutta somelynkkaamista ei pidä sotkea oikeaan ongelmaan – olisitko itse tehnyt toisin?

Kysymys on aiheellinen ja Raution ajatus herätellä vastaavaan tilanteeseen joutuvia ihmisiä miettimään omaa vastuutaan on hyvä. Rautio on myös oikeassa kirjoittaessaan, että ”Kertomatta jättäminen tarkoittaa käytönnässä sen ajatuksen hyväksymistä, että lojaalisuus ystävälle on tärkeämpää kuin toisen henkilön seksuaalisen koskemattomuuden puolustaminen. Niinhän asian ei pitäisi olla.” 

Oikea ongelma ei kuitenkaan ole se, että Kasmir, Hank Solo ja loput paljastamatta jääneet muusikot eivät kertoneet eteenpäin Smithin kuvottavista touhuista – se on ainoastaan seuraus. Oikea ongelma on se, että nainen nähdään yhteiskunnassamme edelleen objektina. Videoita katselleet eivät ole pysähtyneet ajattelemaan, että jokaisessa kuvassa ja videossa on oikeasti ajatteleva ja tunteva yksilö.

Smithin uhriutumisesta on kyllä kirjoitettu, mutta Smith ei ole ainoa joka syyllistää uhrejaan. Uhriksi joutuineita naisia vähätellään sillä, että he ovat itse lähteneet panemaan julkkista. Se noudattaa iänikuista narratiivia, jossa seksuaalisesti aktiivinen nainen antaa pois arvokkuutensa ja on siten vain objekti, jonka ”antautumiselle” voidaan porukalla naureskella. Näiden naisten katsotaan menettäneensä oikeutensa, kun ovat ”jonottaneet panemaan julkkista”, kuten nettikeskusteluissa on luonnehdittu.

a79a229ee70cf1529b6744272c264fce

Säännöllisesti saa kuulla tasa-arvon menneen ”liian pitkälle” ja feminismin olevan tarpeetonta tämän päivän Suomessa. Tapaus Haippirinki osoittaa surullisella tavalla, että väitteet ovat vääriä. Raution kysymykseen siitä, olisinko itse toiminut toisin, vastaus on kyllä: minä ja ystäväni emme kuvaa seksikumppaneitamme salaa ja käy sitten saaliinjaolle.

 

Teksti: Hanna Räty ja Mirjami Mykkänen

Lastensuojelulla ratsastavat homofoobikot: miten te kehtaatte?

16-vuotiaan vloggaajan Tuure Boeliuksen palkitseminen Vuoden homona on synnyttänyt laajaa nettikommentointia ja yhteydenottoja lapsiasiavaltuutettuun kansanedustajatasoa myöten, ilmeisesti jopa lastensuojeluilmoituksia Boeliuksen perheestä. Onneksi lapsiasiavaltuutettu on pitänyt järjen päässä ja kommentoinut sairaisiin mittasuhteisiin äitynyttä keskustelua seuraavasti:

Kuvankaappaus 2017-2-7 kello 20.11.08

Erehdyin jo aikaisemmin jakamaan kyseisen lausunnon blogini Facebook-seinällä saatesanoin: ”Eiköhän tämä nimenomainen keissi ollut sitten tällä taputeltu”, mutta eihän se tietenkään ollut. Muun muassa lapsiasiavaltuutetun Facebook-postauksen kommenteissa ollaan parhaimmillaan päästy jo melkoisiin salaliittoteorioihin:

Kuvankaappaus 2017-2-7 kello 20.21.55

Te, jotka peräänkuulutatte lasten suojelemista ja oikeutatte siihen vedoten surkean, omiin mörköihinne ja/tai uskontoonne perustuvan käytöksenne: miten te oikein kehtaatte?

Vaikea kuvitella, mikä tekisi pahempaa nuoren itsetunnolle ja epävarman seksuaali-identiteetin kehittymiselle kuin yllä olevan kaltaiset kommentit, joissa monin eri tavoin annetaan ymmärtää homouden olevan jotenkin inhottavaa, epänormaalia tai vähintäänkin pimeyteen johtava umpikuja. Uskon, että Boelius on vloginsa kautta jo tottunut saamaan niskaansa melkoista paskaa, mutta se ei tee häntä kohtaan tai häntä kilpenä käyttäen hyökkäämistä yhtään hyväksyttävämmäksi.

Tekin, jotka vilpittömästi ajattelette, että ”lasta” olisi ollut tarpeen suojella tällaiselta julkisuudelta: homoudessa ei ole mitään huonoa tai hävettävää, ei myöskään homoseksuaalin sukulaisille tai perheelle. Homoseksuaalin kutsuminen homoseksuaaliksi (kunhan hän itse itsensä näin määrittelee, kuten Boeliuksen tapauksessa) ei ole asia, jolta häntä tarvitsisi suojella.

Se, miltä Boeliuksen ja kaikkien muidenkin nuorten sopisi säästyvän, olette te.