Kuka saa puhua köyhyydestä

Niin ikään Imagelle bloggaava Pasi Sillanpää julkaisi eilen köyhyyden ymmärtämistä käsittelevän postauksen, jossa toi esiin arvokkaan havainnon myös eri sosiaalitukien eriarvoistavasta vaikutuksesta. Mielenkiinnolla odotin, minkälaista palautetta Sillanpää tekstilleen saa, sillä köyhyys on oman kokemukseni mukaan ollut hankala aihe nieltäväksi monelle Imagen blogeja lukevalle.

Kun minä kerroin, millaista on olla köyhä, sain satoja vihaisia viestejä suuttuneilta miehiltä. Ajatuspaja Liberan Heikki Pursiainen kirjoitti kolumnin, jossa kertoi että köyhyyteni ei ole todellista, ja minusta perustettiin MV-lehden keskustelufoorumille ketju, jossa lähinnä ruodittiin ulkonäköäni, ”tiedettiin” minut kommunistiksi ja vihjailtiin valkoisten hampaideni johdosta minun edustavan seksuaalivähemmistöä. Kun keski-ikää lähestyvä mies sitten kirjoittaa köyhyydestä, kukaan ei edes kommentoi hänen postaustaan saati kyseenalaista hänen uskottavuuttaan aiheen parissa – ainakaan perustuen hänen ulkonäköönsä. Minua syyteltiin yhteiskunnan tuilla harrastelusta, vaikka olen itseni omalla työlläni elättävä yrittäjä. Minulle sanottiin, että olen niin huono työssäni, ettei siitä oikeastaan tarvitsekaan maksaa.

Siis kun köyhä kertoo, millaista on olla köyhä, se ei ole totta, mutta kun hyvin pärjännyt, uskottavan ikäinen mies kertoo saman tuloluokan elämästä, sitä ei kyseenalaisteta.

Kuvankaappaus 2017-4-18 kello 18.57.43

Kuvakaappaus kunniakseni perustetusta topicista, jossa minun ilmeisesti vihjaillaan myös harjoittavan prostituutiota tai ehkä vaihtoehtoisesti kehotetaan siihen?

Missään tapauksessa tarkoitukseni ei ole rakentaa vastakkainasettelua minun ja Sillanpään eikä kirjoitustemme välille, vaan pidän hänen avaustaan erittäin tervetulleena, hyvänä ja asiallisena. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota tähän havaintoon vastaanoton laadusta, sillä kirjoituksiani kommentoidaan jatkuvasti väittämällä, että sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu jo. Silti minä tämän ikäisenä, näköisenä ja sukupuolisena en ole joidenkin mielestä kelpo kertomaan edes _omia kokemuksiani_ tai saamaan työstäni palkkaa.

Sinällään ironista, että koska niin moni halusi tulla ilkkumaan köyhyyspostaustani, lukijamääräni kasvoivat kerrasta sellaisiksi, että olen saanut blogistakin tuloja siitä lähtien. Että kiitos vaan kaikille silloin lähestyneille! Terveisin vaalea, kommunismista tykkäävä Hanna helmihampaineen 🙂

Kyllä, kyllä naisetkin

Aina kun kirjoitan misogyniasta tai epätasa-arvosta enemmistösukupuolten välillä, tapahtuu sama: lukuisat miesoletetut hyökkäävät kommentoimaan, että kyllä naisetkin. Naisetkin sortavat, naisetkin ahdistelevat, naisetkin raiskaavat, naisetkin uhriutuvat. Ja se on aivan totta.

Kun mainitsen sanan ”feminismi”, kommentit kuuluvat: entäs armeija, entäs miesten itsemurhat, entäs naisen paremmat oikeudet lapsiinsa; miksi feministit eivät puolusta miehen heikkoa asemaa, jos kyse on kerran tasa-arvosta.

Se, että esiin nostetaan yksi ongelma, ei sulje toisia pois. Yksikään feministi ei kiistä sitä, etteivätkö myös naissukupuoleen kuuluvat käyttäytyisi syrjivästi ja sortavasti. Feministit eivät toivo naissukupuolen ylivaltaa, vaan kannattavat pääsääntöisesti esimerkiksi kaikille sukupuolille kuuluvaa asepalvelusta tai muuta tasa-arvoista ratkaisua (itse toivoisin sotimisharjoittelun vaihtoehtona olevan esimerkiksi jonkinlaisen yhteiskuntapalveluksen, toiset mahdollisesti puoltavat palkka-armeijaa). Feministit kannattavat kaikkien välistä tasa-arvoa ja lapsen oikeutta mahdollisimman hyvään elämään vanhemman sukupuolesta riippumatta. Feministit eivät toivo kenenkään tappavan itseään, vaan myös itsetuhoisten miesten toivotaan pääsevän elämässään jaloilleen.

Jokaista maailman ongelmaa ei voi mahduttaa samaan taisteluun. Hirveästi yli 3 000 merkin blogipostauksia ei pääsääntöisesti kukaan jaksa lukea, joten ne on tehtävä asia kerrallaan. Ja koska naisen asema on perinteisesti ollut yhteiskunnassamme miehen asemaa heikompi, feminismi on paljolti pyrkinyt nostamaan esiin siitä asetelmasta johtuvia ongelmia (edelleenkään, se ei tarkoita muiden ongelmien kieltämistä).

Kun miessukupuoleen kuuluva kuitenkin on jo lähtökohtaisesti kaikkia muita vahvemmilla, on kohtuutonta odottaa, että heikommassa asemassa oleva nostaisi jokaisen omaan asemaansa liittyvän ongelman ohella esiin myös vahvemmassa asemassa olevan ongelman.

Se, että minä kirjoitan naisiin kohdistuvasta epätasa-arvosta ei tarkoita, ettet juuri sinä voisi alkaa toimia estääksesi nuorten miesten syrjäytymistä tai itsemurhia. On hienoa, jos teet sen. Se ei ole minulta pois, enkä minä koe sitä uhkana.

Tässä kuitenkin vielä mielenkiintoinen huomio: kun vuorostaan kirjoitin naisten miehiä kohtaan harjoittamasta seksuaalisesta ahdistelusta, yksikään feministi tai naisoletettu ei kommentoinut tekstiä vänkäämällä, että miehet ahdistelevat enemmän.

”Let’s bring these bitches out” – Haippirinki on muistutus feminismin tarpeellisuudesta

Ei liene tarpeen juuri pohjustaa tapausta Haippirinki. Axl Smith narahti seksikumppaniensa salakuvaamisesta ja materiaalin näyttämisestä muusikoista koostuvassa WhatsApp-ryhmässä. Haippirinkiin kuulunut Kasmir on myös kertonut, että videoita/kuvia on ajauduttu katselemaan alkoholin vaikutuksen alaisena ainakin keikkabussissa.

Esiin on noussut myös Smithin ystävälleen lähettämä viesti, jossa hän uhkaa vetää oikeudenkäynnin julkiseksi, mikäli juttu menee syyttäjälle: ”joutuu akat ite tulee myös paikalle ja kaikki matsku tulee näytille.” Smith siis kohdistaa kiinni jäämisestään syntynyttä aggressiotaan uhreihinsa. Hän ilmaisee olevansa valmis nöyryyttämään jo nöyryyttämiään ihmisiä rangaistuksenomaisesti vielä uudelleen.

 

YleX:n Samppa Rautio kirjoitti eilen kolumnin otsikolla: Haippiringissä olleet Kasmir ja Hank Solo tekivät väärin, mutta somelynkkaamista ei pidä sotkea oikeaan ongelmaan – olisitko itse tehnyt toisin?

Kysymys on aiheellinen ja Raution ajatus herätellä vastaavaan tilanteeseen joutuvia ihmisiä miettimään omaa vastuutaan on hyvä. Rautio on myös oikeassa kirjoittaessaan, että ”Kertomatta jättäminen tarkoittaa käytönnässä sen ajatuksen hyväksymistä, että lojaalisuus ystävälle on tärkeämpää kuin toisen henkilön seksuaalisen koskemattomuuden puolustaminen. Niinhän asian ei pitäisi olla.” 

Oikea ongelma ei kuitenkaan ole se, että Kasmir, Hank Solo ja loput paljastamatta jääneet muusikot eivät kertoneet eteenpäin Smithin kuvottavista touhuista – se on ainoastaan seuraus. Oikea ongelma on se, että nainen nähdään yhteiskunnassamme edelleen objektina. Videoita katselleet eivät ole pysähtyneet ajattelemaan, että jokaisessa kuvassa ja videossa on oikeasti ajatteleva ja tunteva yksilö.

Smithin uhriutumisesta on kyllä kirjoitettu, mutta Smith ei ole ainoa joka syyllistää uhrejaan. Uhriksi joutuineita naisia vähätellään sillä, että he ovat itse lähteneet panemaan julkkista. Se noudattaa iänikuista narratiivia, jossa seksuaalisesti aktiivinen nainen antaa pois arvokkuutensa ja on siten vain objekti, jonka ”antautumiselle” voidaan porukalla naureskella. Näiden naisten katsotaan menettäneensä oikeutensa, kun ovat ”jonottaneet panemaan julkkista”, kuten nettikeskusteluissa on luonnehdittu.

a79a229ee70cf1529b6744272c264fce

Säännöllisesti saa kuulla tasa-arvon menneen ”liian pitkälle” ja feminismin olevan tarpeetonta tämän päivän Suomessa. Tapaus Haippirinki osoittaa surullisella tavalla, että väitteet ovat vääriä. Raution kysymykseen siitä, olisinko itse toiminut toisin, vastaus on kyllä: minä ja ystäväni emme kuvaa seksikumppaneitamme salaa ja käy sitten saaliinjaolle.

 

Teksti: Hanna Räty ja Mirjami Mykkänen