Varokaa vapaita naisia

Helsingin Sanomien Annamari Sipilä kirjoitti eilen ansiokkaan, joskin binäärisen, kolumnin naisen seksuaalisesta vapaudesta ja sen toimimisesta mittarina yhteiskunnan kehittyneisyydelle. Kuten arvata saattaa, kommenttiosiossa ei oltu aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Kuvankaappaus 2017-5-29 kello 12.44.03

Moni Sipilän kolumnia kommentoinut tuntuu tosiaan olevan sitä mieltä, että naisen vapautta seksin harrastamiseen tulee rajoittaa, koska nainen ei ole itse kyvykäs ottamaan vastuuta, välttämään riskejä ja tekemään tilannearvioita. Taas päästään myös tähän traagiseen ongelmaan; jos nainen saa valita seksikumppaninsa, mies voi jäädä ilman.

Moni nainen haluaa edelleen perustaa perheen ja sitoutua yhteen kumppaniin. Jotkut haluavat sitä nuorempana, toiset kokeilevat ensin useampia kumppaneita ja jotkut eivät ole kiinnostuneet perinteisen ydinperhemallin toteuttamisesta koko elämänsä aikana. Syntyvyys toki vähenee sitä mukaa, mitä omista oikeuksisaan ja haluistaan tiedostavammaksi synnyttävät käyvät. Naisen ei kuitenkaan tarvitse käyttää ”parhaita vuosiaan” sopivan puolison etsimiseen ja lisääntymiseen, ellei hän itse halua niin. Suurempien ikäluokkien vanheneminen on toki pieneneville sukupolville haastavaa, mutta pidemmällä tähtäimellä maapallollehan on vain hyvästä, jos ihmispopulaatio pienenee tai ei ainakaan kasva samaan tahtiin kuin tähän asti.

Seksuaalisesti aktiivisen naisen tuomitseminen ja häpäisy ovat tapoja rajoittaa naista nauttimasta seksuaalisuudestaan. Ei siis puhuta välttämättä mistään konkreettisista rajoitteista, vaan huonoksi naiseksi leimautumisen pelosta.

Minua alettiin kutsua Huora-Hannaksi 10- tai 11-vuotiaana, koska suuri osa kavereistani oli poikia ja olin ala-asteellamme ulkonäöltäni poikkeava. Huorittelu jatkui koko peruskoulun ajan, ja edelleenkin törmään itsestäni liikkuviin juoruihin, vaikka onneksi ystäväpiirini jalostumisen myötä se onkin vähentynyt huomattavasti. Tummaihoisen kanssa seurustelemaan ruvennut lapsuudenystäväni kertoi juuri saavansa säännöllisesti kuulla olevansa suvakkihuora, nekrujen nussija ja häpeäksi rodullemme.

Tällaisella kommentoinnilla halutaan säikäyttää seksuaalisuudestaan nauttiva ja omia valintojaan tekevä nainen takaisin ruotuun. Kuten eräässä feministisessä keskusteluryhmässä todettiin, ”Karmeimmilla tavoilla tämä näkyy oikeudenkäynneissä, jossa raiskaajan puolustus usein perustuu uhrin kertomuksen uskottavuuden horjuttamiseen mustamaalaamalla uhria valehtelevaksi ja epäluotettavaksi ”huonoksi naiseksi”, joka on vain muuttanut mieltään. Siksi uhrilta kysytään hänen alusvaatteistaan, aikaisemmasta seksuaalihistoriastaan ja seksuaalimieltymyksistään. Sen sijaan mieheltä ei kysytä vastaavaa eikä hänen seksuaalista moraaliaan kyseenalaisteta edes silloin, kun hän on syytettynä väkivallasta.”

Jos 10-vuotiaat keksivät ruveta huorittelemaan ikätoveriaan liiasta vastakkaisen sukupuolen kanssa hengailusta, on lienee selvää, miten syvällä nämä asenteet yhteiskunnassamme ovat. Suomessakin on Sipilän ehdottamalla mittarilla siis vielä paljon tekemistä.

 

Kuka saa haluta – vammaisten kiusalliset seksuaalioikeudet

Vammainen ihminen ei halua seksiä. Vammaiset eivät harrasta seksiä. Kukaan ei halua vammaista seksuaalisesti. Näihin vääristyneisiin ja kerrassaan kummallisiin ajatuksiin törmäsin jatkuvasti suunnitellessani ja tehdessäni artikkelia vammaisten ihmisten oikeudesta seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Jos joku ei vielä hoksannut: väittämät eivät siis pidä paikkaansa.

Vammaisten seksuaalioikeudet ovat yhteiskuntamme pinttyneimpiä tabuja – niistä ei juuri puhuta eikä niihin suhtautumiseen valmenneta alan koulutuksissa saati ohjata omaishoitajina toimivia perheenjäseniä. Vammaiset henkilöt eivät välttämättä edes itse tiedä oikeuksiaan, sillä he ovat yhtä ehdollistuneita seksuaalisuutensa kieltämiselle kuin muutkin. Harva vamma kuitenkaan vaikuttaa haluihin.

Kuva: Ville Malja

Kuva: Ville Malja / Keltainen Ruusu

Liikuntarajoitteiselle ihmiselle seksissä avustamisen tarve voi tarkoittaa esimerkiksi dildon ojentamista pöytälaatikosta, seksivälineiden pesemistä tai seksiä harrastavien henkilöiden asettamista suotuisaan asentoon. Avustajan ei siis ole tarkoitus olla osa seksiä, vaan mahdollistaa se. Silti seksissä avustaminen on tällä hetkellä monelle henkilökohtaiselle avustajalle ehdoton ei. Osa pelkää hyväksikäyttösyytteitä, osaa ajatus inhottaa, osa voi jopa kokea pettävänsä kumppaniaan. Kun koulutusta asian kohtaamiseen ja sen ottamiseen yhtenä työtehtävistä ei yksinkertaisesti ole, jokainen joutuu tekemään omat linjanvetonsa. Asenteiden takia moni apua tarvitseva ei uskalla tai kehtaa pyytää sitä.

Kehitysvammaisilla tai autismin kirjon ihmisillä kyse on usein kehtaamista enemmän asioiden sanallistamisesta. Moni kommunikoi muuten kuin puhumalla, esimerkiksi kuvakortein. Suomen käytetyimmässä kommunikaatiokuvien kuvapankissa ”seksi” esitetään poskipusulla ja haikaralla, jolla on nokassaan vauvan sisältämä nyytti. Lähes kaikki seksuaalisuuteen liittyvät apukuvat ovat myös kieltäviä tai muuten negatiivisia. Siksi ei-puhuvien kanssa on haastavaa ottaa seksuaalisuus esiin ottaminen positiivisessa valossa. Tämä ei tarkoita, ettei asiaa olisi olemassa.

Tabut syntyvät ja elävät tietämättömyydestä ja sen aiheuttamista peloista. Vammaisten seksuaalisuuteen liittyvistä tabuista on päästävä eroon, ja avainasemassa siinä on hoitohenkilökunnan ja henkilökohtaisina avustajina toimivien omaisten koulutus. Myös vammaisille itselleen pitäisi olla ohjausta paitsi apuvälineiden käyttöön myös siihen, miten seksuaaliasioihin liittyvät toiveet ja tarpeet voi ottaa puheeksi avustajan kanssa. Ensimmäinen askel tabujen purkamiseen on se, että me alamme puhua ääneen myös kiusalliselta tuntuvista aiheista.

Seksuaalikasvattaja Raila Riikonen avusteisen seksin oppaan julkaisutilaisuudessa. Kuva: Ville Malja / Keltainen Ruusu

Eilen julkaistiin Sexpon ja Kynnys ry:n kustantama Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti -opas. Samassa tilaisuudessa esiteltiin myös seksuaalisen hyvinvoinnin ja seksuaaliterveyden erikoiskuvasto, joka on suunniteltu yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa palvelemaan ihmisiä, joiden toimintakyky on rajoittunut ikääntymisen, sairauden tai vammaisuuden takia. Käytännössä se tarkoittaa helppokäyttöisiä seksileluja ja muita apuvälineitä. Kuvastoa voi noutaa Keltaisesta Ruususta sekä Creat Spacesta.

Suosittelen kaikkia tällä hetkellä toimintakykyisiäkin tutustumaan opuksiin ja aiheeseen, sillä jossain elämän vaiheessa se tulee koskettamaan meistä lähes jokaista.