Ikävä nänni-ilmiö ja muita itsenäisyyspäivän ongelmia

nayttokuva-2016-12-07-kello-14-19-06

Itsenäisyyspäivän Linnan juhlista uutisoitiin jälleen näyttävästi, ja lähes jokainen media on tuttuun tapaan mässäillyt juhliin osallistuneiden ”tyylimokilla”. Aamulehti nosti otsikoihin asti ikävän ilmiön, eli rintaliivittömänä juhlimisen yleistymisen. Merja Rehnin liian avonainen kaula-aukkokin aiheutti kauhua Suomen maassa; Iltalehti muun muassa otsikoi hänen olleen paikalla ”liki rinnat paljaana”, vaikka heti niiden yläpuolella oli huomattavasti mauttomampi turkisstoola. Jonna Tervomaan nänneistä on jaksettu jauhaa yli vuosikymmen. Pitäisi kai olla tyytyväinen, jos naisen rintojen vääränlainen oleminen on aina vaan valtakunnan ykkösongelmia. Mutta…

Samoihin aikoihin, kun näyttelijä toi nänninsä presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle, marssi Helsingissä lukuisista rasistisista ja kansallissosialistisista ryhmittymistä ainakin osin koostunut soihtukulkue. Uusnatsit huusivat omassa, ennen yhteistä soihtukulkuetta järjestetyssä mielenosoituksessaan muun muassa saastaa pois Suomesta, ja saivat tehdä sen poliisin suojeluksessa. Natsimielenosoitusta vastustamassa olleita lynkattiin jälleen uutisten kommenttikentissä, vaikka onneksi sentään mediat antoivat vastamielenosoitukselle reilumman kohtelun kuin viime vuonna.

Suomalaisten tapa juhlistaa itsenäisyyttä on muutenkin absurdi: kansa katsoo televisiosta, kun sen oloista viis veisaavat poliitikot ja tämän eliitin mittapuulla tarpeeksi menestyneet urheilijat, yrittäjät ja taiteilijat juhlivat normaalin kansalaisen useiden vuosien palkan maksavassa tilaisuudessa. Keitetään kahvit ja kauhistellaan kaula-aukkoja ja nännejä juhlissa, joihin ei koskaan tulla olemaan osallisia.

Kun kerran joka tapauksessa on päätetty juhlimisen sijaan keskittyä vakavuuteen, voisi sen edes kohdistaa järkevämmin ja yrittää tehdä maamme tilanteen parantamiseksi tai edes nykyisellään säilyttämiseksi jotain. Itsenäisyyttä ei tosin kunnioiteta myöskään marssimalla rinta rinnan uusnatsien kanssa, jotka huutavat valkoista ylivaltaa ja haaveilevat pohjoismaisen valtion perustamisesta. Olisikohan aika skarpata?

Vääränlaiset tissikuvat tissiviikon vitsauksena

Kuluva viikko on julistettu tissiviikoksi, minkä ideana on normalisoida rinnat. Siinä kun mies voi kävellä kadulla paidatta, naisen paidattomuus seksualisoidaan tai sitä vähintään katsotaan kummeksuen. Julkisella paikalla imettävästä naisesta on ok julkaista salaa otettu kuva sosiaalisessa mediassa ja ylipäätään rintojen paljastamista edes tällaiseen käytännönläheiseen tarkoitukseen paheksutaan suureen ääneen. Viikon teeman mukaisesti ihmiset ovat jakaneet sosiaalisessa mediassa kuvia rinnoistaan hashtagilla #tissiviikko. Tietysti surkeat feministit ovat onnistuneet tekemään senkin väärin.kuva-otettu-25-11-2016-klo-17-22

Törmäsin Facebookissa keskusteluun, jossa miespuoliset henkilöt valittelivat vähäistä #tissiviikko-materiaalia. Yksi keskusteluun osallistuneista oli sitä mieltä, että tissikuvia jakaneet ovat tekopyhiä, koska esiintyivät niissä paita tai rintsikat päällä tai ovat ottaneet kuvan alakulmasta (?). ”MISSÄ SE YLPEYS MIKÄ TÄN ”LIIKKEEN” IDEANA ON ?!”, hän kysyi.

Jos joku muukin käy läpi samanlaisia ajatuksia, niin väännettäköön rautalangasta: ”liikkeen” ideana ei ole varsinaisesti olla ylpeä rinnoista ja tuoda niitä esiin, vaan tasapäistää tilanne kaikkien sukupuolten välillä. Kampanjan tarkoitus on nimenomaan epäseksualisoida ja normalisoida myös muiden kuin miesten rinnat, ei esitellä niitä runkkausmateriaalia kaipaaville.

Naisen rinnat tosin seksualisoidaan myös paidan alla, koska sielläkin ne ovat olemassa vain miessukupuolta varten – joko rinnat peittävä paita on liian kireä (”tyrkky”), liian löysä (”lauta”) tai liian avoin (”huora”). Esimerkiksi näkyvä rintavako tuntuu olevan monelle jonkinlainen kutsu kommentoida tai koskea. Nyt puetuista rinnoistaan kuvia julkaisevat olivat siis kommentoijan näkemyksen mukaan tekopyhiä ja toteuttivat tasa-arvoa vaativan kannanottonsa väärin. Uskallan otaksua, että kuvat paljaista rinnoista olisivat näin ajattelevan mielessä kääntyneet epätoivoiseksi itsensä tyrkyttämiseksi.

Yllättävän sitkeässä tuntuu istuvan ajatus, että nainen pukeutuu miehen (anteeksi heteronormatiivisuuteni) huomion ehdoilla. On toki totta, että ihminen itsekeskeisenä olentona useasti pitää itseensä kohdistuvasta positiivisesta huomiosta. On yhtä totta, että moni pukeutuu tavalla, joka saa oman olon tuntumaan hyvältä ja itsevarmalta sen sijaan, että valitsisi vaatteensa tai tavan olla sen mukaan, minkä uskoo miellyttävän muita.

On käsittämätöntä, että tätä tarvitsee edes sanoa, mutta tehdään se nyt vielä kertaalleen oikein alleviivaten: tissit ovat kantajansa oma asia sukupuolesta, pukeutumisesta ja kuvakulmasta riippumatta. Niiden esille tuomiseen ei ole oikeaa tai väärää tapaa – ainoa oikea ratkaisu on, että niiden annetaan olla.