Väkivallasta ja voimankäytöstä

Olen saanut paljon palautetta poliisiväkivallasta kertovasta postauksestani. Kuten tavallista, yksityisesti samaa kokeneilta ja julkisesti heiltä, jotka kieltäytyvät uskomasta ongelman todellisuutta ja kokevat tarpeelliseksi mennä henkilökohtaisuuksiin. Sain myös pitkän viestin vartijana työskentelevältä ystävältäni, joka on työnsä puolesta ollut poliisien kanssa tekemisissä vuosikausia. Hän sanoi uskovansa minun puhuvan totta ja myös tietävänsä, ettei sitä tulla uskomaan. Hän toi esiin mielenkiintoisia seikkoja siitä, miksi poliisiväkivallan kritisoiminen ja esiintuominen tuntuu epäuskottavalta.

”Teidän kirjoituksistanne paistaa suuri tietämättömyys voimankäytöstä tai väkivallasta yleensä, juridinen ja käytännöllinen. Se ei tietenkään ole mikään synti, mutta tekee kritiikistä heti hampaattomampaa. Siksi olen pannut merkille, että teidän tahonne on hyvin paljon kiinnostunut siitä, että millaisia voimakeinoja kytät käyttävät. Se on yleensä täysin epäolennaista. Olette esimerkiksi taajaan arvostelleet kyttiä pippurikaasun, etälamauttimen ja paineilma-aseen käytöstä eri tilanteissa vähän siihen tapaan, että näiden välineiden käyttö olisi jotenkin rajumpaa kuin että kytät kamppailisivat paljain käsin.”

Keskustelimme asiasta pitkään, ja ymmärrän hänen pointtinsa. Mielestäni kaltaiseni tavallisen tallaajan ei varsinaisesti tarvitsekaan olla väkivallan ja voimankäytön ammattilainen – eihän minun olisi sellaista edes kuulunut kohdata. Jos syyttä suotta uhataan aseella, tuntuu se toki maallikosta raffimmalta kuin jos poliisi vain kehottaisi siirtymään.

Syy siihen, miksi esimerkiksi itse toin aikaisemmassa tekstissäni esiin poliisin käyttämät välineet (kaasu, etälamautin), on poliisin äärimmäisen matala kynnys niiden käyttöön tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Kun poliisi saa valituksen puistosta kuuluvasta metelistä, en usko sen tavallisesti lähtevän selvittämään asiaa kaasuttamalla ensin ja käskemällä vasta sen jälkeen poistumaan. Esimerkissä, josta kirjoitin, kyse oli anarkistisesta tapahtumasta. Myös vartija-ystäväni piti todennäköisenä, että juhlakansan ”laatu” vaikutti poliisin asenteeseen ja lähtökohtiin, vaikka mitään vastarintaa ei aluksi ollutkaan. Kuten hänkin sanoi, sen todistaminen on kuitenkin lähes mahdotonta, mihin poliisi tietysti luottaakin.

”Olette myös arvostelleet kyttien käyttämää termistöä. Ne käyttävät sanaa voimankäyttö ja te väkivalta, ja naureskelette että kuinka tekopyhää kielenkäyttöä. Minäkin sanon omaa toimintaani voimankäytöksi. Jokin ero pitää olla laillisella ja laittomalla fyysisellä kajoamisella myös sanan tasolla. Kun voimankäyttö osoittautuu laittomaksi, se muuttuu väkivallaksi. Semantiikkaan takertuminen on aina vähän heppoista. Ja miksette käyttäisi kyttien itse valitsemia termejä, ne olivat kuitenkin ensin? Kaikki puhuisivat yhtä kieltä.”

Olen samaa mieltä siitä, että on ero laillisella ja laittomalla fyysisellä kajoamisella. Jos poliisi taltuttaa esimerkiksi aseen kanssa ostarilla hilluvan eli selkeästi uhkaa aiheuttavan henkilön, kyse on laillisesta voimankäytöstä. Käytän termiä poliisiväkivalta nimenomaan tapauksissa, joissa voimankäyttö on perusteetonta tai täysin ylimitoitettua.

”Olennaista on kysyä, onko voimankäytölle ollut perusteet eli oikeutus. Yleensä vain sillä on merkitystä. Jos voimankäytölle ei ole ollut oikeutusta, kyse on väkivallasta, vaikka olisi vain vähän otettu kädestä kiinni. Sellainen keskustelu on tärkeämpää ja monin verroin merkityksellisempää kuin nurina siitä, että minkä voimakeinon kytät ovat kulloinkin valinneet.

Minun mielestäni on tärkeää nostaa metakka, jos kytät ovat käyttäneet voimaa tarpeettomasti. Jos kyse on vain valituista voimakeinoista niin se kuulostaa voimankäytöstä mitään tietävien mielestä paskalta argumentilta.”

Loppujen lopuksi olemme siis kaikesta samaa mieltä, mutta keinoni tuoda ongelma esiin ovat voimankäytön ammattilaisen silmissä olleet ontuvia. Ymmärrän ystäväni pointin voimankäyttövälineistä kirjoittelun tarpeettomuudesta, mutten ole keksinyt parempaakaan tapaa kuvata ongelmaa kuin konkretia. Kuulisin mielelläni muidenkin, joiden työhön voimankäyttö kuuluu, ajatuksia asiasta. Miten ongelmaa voisi tuoda esiin uskottavammin?

Olennaisintahan tässä kuitenkin on se, että niin suuri osa ihmisistä kieltäytyy uskomasta poliisin käyttävän myös tarpeetonta väkivaltaa. Ja vielä pahempaa on se, että monen mielestä se myös tiettyihin ihmisiin kohdistettuna on ihan oikein.

Kommentti postaukseeni "Väkivaltainen poliisi pelottaa"

Kommentti postaukseeni ”Väkivaltainen poliisi pelottaa”.

 

Väkivaltainen poliisi pelottaa

Juuri, kun ylikomisario Jussi Huhtela oli päässyt twiittaamasta Suvi Auviselle, ettei Suomessa ole poliisiväkivaltaa, poliisi innostui kaasuttelemaan ihmisiä Helsingin Dallapé-puistossa.

Harjussa sijaitsevassa Dallapéssa järjestettiin eilen anarkistisen Musta Kallio -tapahtuman avajaiskonsertti. Sen pääesiintyjä Julma-Henri oli juuri lopettanut, kun puiston reunalla tarkkaillut poliisi oli ilmeisesti päättänyt lopettaa juhlat. Itse istuin sen verran kauempana, etten edes huomannut poliisien läsnäoloa ennen kuin ihmiset lähtivät kasvojaan pidellen juoksemaan heitä karkuun. Savusta päätellen poliisi käytti kyynelkaasukranaatteja, minkä lisäksi moni sai pippurisumutetta kasvoilleen. Mitään poistumiskäskyä tai ennakkovaroitusta kaasun käytöstä poliisi ei antanut.

Tällaiset mielivaltaiset väkivallanteot poliisin suunnalta alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus, ja se on todella huono merkki. Huolestuttavaa on myös, että ylikomisario Huhtelan mukaan poliisin käyttämä kumiluotiase ei edes ole ase vaan voimankäyttöväline. Tätä voimankäyttövälinettä oli silminnäkijähavaintojen mukaan esitelty myös eilen illalla Dallapéssa.

Viimeistään kuluneen vuoden aikana luottamukseni Suomen poliisiin on romuttunut. Olen todistanut täysin tarpeetonta voimankäyttöä useassa eri mielenosoituksessa ja tullut itsekin perusteettomasti uhkailluksi sekä kumiluotiaseella että pampulla. Poliisi on käynyt minuun käsiksi tönimällä, ja paljon pahempaa kohtelua on saanut moni muu samoihin rasismia vastustaviin mielenosoituksiin osallistunut. Olen nähnyt tarpeettomia kiinniottoja, rasistien kanssa veljeilyä ja ihan puhdasta väkivaltaa. Siitäkin huolimatta, että tätä poliisiväkivaltaa ei meillä ole olemassa.

Ihmisten luottamus poliisiin tuntuu Suomessa olevan käsittämättömän korkea. Kun olen puhunut kokemuksistani, niitä on systemaattisesti vähätelty tai ne on kiistetty kokonaan. Tätä luottamusta poliisi käyttää selkeästi häikäilemättä hyväkseen.

Pyhäjoella kiinni otettuja aktivisteja edelleen vangittuna – Dallapéssa solidaarisuuskeikka heidän tuekseen

Poliisi otti reilu viikko sitten Pyhäjoella kiinni ydinvoimaa vastustaneita aktivisteja, joista ilmeisesti kuusi on edelleen vangittuna. Harjun Dallapé-puistossa järjestettiin eilen solidaarisuuskeikka, jolla haluttiin ilmaista tukea vangituille ja informoida ihmisiä Pyhäjoen hajotetun protestileirin tilanteesta. Aktivistien heittelemistä kivistä ja sotkuisena jälkeen jätetystä leiristä on uutisoitu mittavasti, mutta poliisin harjoittama tarpeeton väkivalta on jälleen jätetty huomiotta.

Unohdettu Tulevaisuus

Unohdettu Tulevaisuus solidaarisuuskeikalla Dallapéssa

Pyhäjoella järjestettiin 22.4.-1.5. Reclaim the Cape -toimintaviikko, jonka ideana oli kokoontua vastustamaan ydinvoimaa ja mahdollisesti tunkeutua Hanhikiven niemen voimalatyömaa-alueelle. Järjestäjätahon mukaan toimintaviikko oli kokeilu tuoda Suomeen Euroopasta tutumpaa joukkovoimaista kansalaistottelemattomuutta. Reclaim the Cape toteutettiin yhteistyössä jo vuoden ensin voimala-alueella ja häädön jälkeen sen lähituntumassa olleen protestileirin kanssa. Poliisi hajotti toimintaviikolla pidetyn mielenilmauksen yhteydessä molemmat pysyvät leirit muun muassa ampumalla aktivisteja tauotta vain vähän tappavilla kumiluodeilla. Paikalla olleen henkilön mukaan poliisi tähtäsi leirissä olleita ylävartaloon ja päähän, mutta he ehtivät onneksi suojata päänsä muun muassa mielenosoituskylteillä. Moni sai kuitenkin osumia ylävartaloonsa.

Sen verran poliisi on minuakin kumiluotiaseella uhkaillut, että pidän kuulemaani tapahtumankuvausta uskottavana ja jopa todennäköisenä. Juuri viikonlopun työseminaarissa puhuimme siitä, että poliisin harjoittamasta systemattisesta väkivallasta varsinkin aktivisteja, anarkisteja ja vasemmistoa kohtaan pitäisi ihan oikeasi alkaa jo puhua – ja kovaa.

"Fuck Fennovoima, smash Fennovoima!" WMU ja Hanhikiven haamu

”Fuck Fennovoima, smash Fennovoima!” WMU ja Hanhikiven haamu

Dallapén solidaarisuustapahtumassa oli yllättävän paljon ihmisiä, vaikka tapahtumapaikka pidettiin salaisena melko myöhään. Vanhan krematorion portailla esiintyi pari bändiä sekä useampi rap-artisti. Yleisöltä toivottiin rahalahjoituksia, jotka on tarkoitus käyttää vangittujen aktivistien todennäköisiin sakkoihin.