Laumavaelluksella automatisoidussa diktatuurissa

Remote Helsinki on teatteriteos, joka lupaa yhdistää performanssin, opastetun kaupunkikierroksen, ääni-installaation ja tietokonepelin sekä muuttaa kokijansa käsityksen Helsingistä.

Jälkimmäisessä se ei kohdallani ihan onnistunut, mutta sen sijaan teos muutti käsitystäni performanssi- sekä äänitaiteesta ja ehkä vähän myös itsestäni. Jos siis odottaa pääsevänsä kaupunkikierrokselle, jossa kuulee knoppitietoa Helsingin esihistoriasta, se ei tule tapahtumaan. Sen sijaan jotain universaalimpaa ihmisestä ja sen saavutuksista esitys tavoittaa varmasti.

Kierroslaisia tuotantolinjalla.

Tuotantolinjalla.

Remote Helsinki on saksalaisen Rimini Protokoll -teatteriryhmän luoma osallistava, tekoälyn ohjaama performanssi. Siinä toisilleen tuntemattomien muodostama ryhmä kulkee ennalta määrätyn reitin, samaan aikaan jokainen kuulokkeet päässään omassa universumissaan ja kuitenkin yhdessä. Osallistavuus on kaikessa taiteessa itselleni kirosana, mutta Remote Helsingin kierroksella laumapaine paitsi velvoittaa, tuo myös rohkeutta heittäytyä mukaan. Lauman ajatusta pohditaan teoksessa enemmänkin, mutta parempi olla paljastamatta liikaa. Tämä kannattaa nimittäin kokea itse.

Esityksen tuottaja Alexander Weinstein kuvailee Remote Helsinkiä pääkaupunkimme muotokuvaksi. Rimini Protokoll on tehnyt vastaavantyylisiä muotokuvia lukuisista muistakin kaupungeista; kierroksia on järjestetty mm. Moskovassa, Milanossa ja Pariisissa. Ennen kaikkea sanoisin teoksen olevan poikkitaiteellisesti toteutettu väittämä ihmisen ja teknologian valtasuhteista sekä tarkkaa todennäköisyyslaskentaa.

”Kuinka kauan kuolleen ihmisen voi muistaa?”

Remote Helsinki alkaa hautausmaalta ja päättyy kaupungin kattojen ylle. Kierros saa pohtimaan ihmisen maailmaan jättämää jälkeä ja kaiken, ja toisaalta ei minkään, pysyvyyttä. Vaikka esitys tuntuu ensin antavan vastaukset valmiina, jättää se lopulta paljon ajatuksia kotiin saakka pohdittavaksi. Päällimmäiseksi reilu puolitoistatuntinen Remote Helsinki jättää sen turhauttavan tosiasian, ettei minussakaan suuremmassa mittakaavassa ole mitään merkittävää, erottuvaa tai ihmeellistä.

Suvilahdessa tehdään kunniaa sukupuolen moninaisuudelle

Kävin eilen katsomassa vaikuttavimman esityksen pitkään aikaan. Tai oikeastaan monta. Kyseessä oli Transforces On Stage -esitystaidekokonaisuuteen kuuluva Queer Masculinities – muun muassa akrobatiaa, dragia ja performanssia yhdistelevä show. Sukupuolen moninaisuutta käsittelevän Transforces On Stagen tapahtumia järjestetään Suvilahdessa 20.3. saakka.

The Gentleman, Christian Van Schijndel

 

Queer Masculinitiesin esitysten laatu todella häikäisi. Ensimmäinen numero oli Miss Fish & Carla From Helles7ed -performanssiduon Organs, joka tutkii kehoa, sukupuolta ja niiden uusia mahdollisia rakenteita. Videoprojisointia ja ihmiskroppaa yhdistellyt Organs oli sanalla sanoen mykistävä. Esitys oli samaan aikaan käsittämättömän kaunis ja karuudessaan jotenkin myös itsensä vastakohta.

Aivan yhtä sanattomaksi jätti seuraavakin esitys, Very Large Green Triangles. Itseäni hirvittää pelkkä korkokengillä kävely, mutta Michiel Tange van Leeuwen onnistui suvereenisti myös tanssissa, voguingissa ja akrobatiassa. Hän loi näyttämölle uskomattomia kuvia tuomatta sinne mitään turhaa. Alienin takaraivosta pursuava confetti ei nimittäin missään nimessä ole sitä!

Ensimmäisen puoliskon viimeisen esityksen (Ancient Order: Orifice) aikana rupesi jo hieman puuduttamaan. Groteski narrikaksikko haastoi miettimään sukupuolirooleja ja ihmis- sekä eläinoikeuksia. Luulen, että meille katsomossa istuneille käsikirjoituksen sisältö oli suht tuttua tavaraa, minkä johdosta esitys tuntui alleviivaavalta ja turhan pitkältä. Hienosti toteutettu sekin oli siitä huolimatta. Erityisesti esiintyjien vartaloihin muovatut muhkurat ja suhteettomat mittasuhteet tarjosivat näyttelijöiden liikkuessa kiehtovaa katsottavaa.

Michiel Tange van Leeuwen

 

Toinen puolisko ei jäänyt ensimmäistä kehnommaksi. Oli puujaloilla taiteileva miimikko (Michiel Tange van Leeuwen) ja kappaleitaan tulkinnut Ramona Macho. Illan tähdeksi nousi kuitenkin Christian Van Schijndelin The Gentleman. Puoliskon alkupuolella An Englishman needs time -monologin esittänyt Gentleman palasi näyttämölle vielä uudestaan, tällä kertaa korkokenkineen ja viuhkoineen. Kabaree -tyylinen burleskiesitys sai yleisön villiksi, enkä kieltämättä pistänyt itsekään pahakseni, kun taivaallisen esteettinen Gentleman tarjoili minulle nänninsä kautta kaadettua skumppaa!

Ramona Macho

Ramona Macho

 

Queer Masculinities -esitystä ei valitettavasti enää ainakaan Transforces On Stage -tapahtumassa ehdi näkemään. Ohjelmistossa on kuitenkin vielä tulevan viikon ajan vaikka mitä mielenkiintoista, johon kannattaa näkemäni perusteella ehdottomasti lähteä tutustumaan. Seuraava viikko tulee olemaan loistava tilaisuus jättää viimein turhanpäiväiset sukupuoliolettamukset sikseen ja osallistua itselleen sopivimman tuntuiseen ohjelmaan. Valinnanvaraa ainakin riittää!

 

Transforces On Stage Mad House Helsingissä 7.-20.3.