Aikamatkalle Anssi 8000:n ja Maria Stereon kanssa? Onnistuu!

Tiketti Galleriassa on parhaillaan esillä Anssi 8000:n ja Maria Stereon Älä vartu hetkeen -näyttely, joka on taiteilijoiden itsensä mukaan regressiivistä pöhköö ja myös totisempaa tuijottelua. Lauantaipäivällä he kantavat levarin galleriatilaan ja vievät näyttelyvieraat nuoruutensa musiikkimatkalle.

14991299_969671619805076_3025441033044882985_o

Minkälaiseen musiikilliseen maailmaan lauantain tapahtuma vie?

Anssi 8000: Tarkoitus on soitella nuorisomusaa omalta nuorisoajalta. Aika surkeeta varmaan osa (yleisön mielestä), mutta on myös paljon hyvääkin.
Maria Stereo: Luvassa on varmaan aikamonen musasillisalaatti. Me ollaan molemmat kuunneltu nuoruudenajan ysärillä sekä sen ajan musaa että monenlaista menneiden vuosikymmenten klassikkoa vanhempien vinyyleistä ja kaseteista.

Millä sinne matkustetaan?

Maria: Musamatkalle otetaan meidän yhteisen taipaleen eka auto Datsun Cherry alle, ja jos mä saan päättää, pyöritetään aluksi kasikytluvun tv-mainoksestakin tuttu Trashmenin Surfing Bird. Meidän musamatkalla huristellaan kuuskytluvun high wayta kasarimutkan kautta ysärille. Ikkunasta vilahtaa myös seittekentluku.
Anssi: Ei ainakaan mopoautolla.

Miltä nuoruutenne näyttää?

Maria: Mun nuoruus näyttää ruutukuosilta, pooloneuleilta, korkkiruuvikiharoilta, oudonmallisita -ja värisiltä Levi’s-farkuilta, jotka ikinä ei istunu, ja ujon sekä epävarman tytön matkalta kohti rohkaistumista.
Anssi: Ketjulompsalta ja löysältä teepaidalta pitkähihasen päällä.

Mikä menneisyyteen matkustamisessa on kaikkein parasta?

Maria: Menneisyyteen matkustamisessa on parasta se, että tajuaa paremmin omaa henkistä nykytilannettaan. Tyyliin ”miten minusta tuli minä”. Nuoruuden ihaniin ja  vimmaisiin tunteisiin pääsee kiinni edelleen vanhojen päiväkirjojen, esineiden ja c-kassujen kautta.
Anssi: Nostalgia on parasta pikku nousukkaassa. Pääsee MELKEIN niihin fiiliksiin mitä sillon joskus koki jonkun musan tms. äärellä.

Jos tekisitte musiikkimatkan vanhuutenne, miltä siellä kuulostaisi?

Anssi: Nu-trap. Tai sit ihan vaan tinnitus. Tosin sekin saattaa olla oma musatyylinsä siihen aikaan.(yhdentoista vuoden kuluttua)
Maria: Vanhoina kuunnellaan varmaan samoja Led Zeppeliinejä ja Beastie Boyseja. Huomaan muutenkin, että pöyhin mieluiten 60-70-luvun laarista minulle vielä tuntematonta musaa. Analogisuus on lähellä meidän  molempien sydäntä. Nuorille suunnattu nykymusiikki on kauheeta kuraa. Olis upeeta, jos nähtäis meidän elinaikana vielä joku orgaanisen musan hype ja murskamenestys.

Kaisa Koon uusi näyttely todistaa, että kaiken voi kierrättää

Kuvataiteilija Kaisa Koo eli Kaisa Kiukkonen tuo teoksensa mielellään baariympäristöön, sillä ei itsekään viihdy gallerioissa. Tänään Alppilan Huoneessa aukeava Dazed And Confused -näyttely on vuosien eletty elämä, kokeiluiden runsaudensarvi ja voitokas niskalenkki menneisyyden traumoista.

kaisa1

Taiteilija teoksessaan

Porvoonkadulla sijaitsevaan baariin astuessaan ei välttämättä tajua tuleensa taidenäyttelyyn, sillä seinille ripustetut teokset sattuvat hyvin kapakan sisustukseen. Kiukkonen kyllästyi aikanaan kuvataideopetukseen, jossa sai jatkuvasti kuulla, että ”ei noin voi tehdä”, koska hänen mielestään useimmiten voi. Kiukkosen teokset ovatkin sekatekniikalla toteutettuja kokeiluja; joukosta löytyy mm. akryylimaalauksia, paperimassatöitä ja keramiikkaa. Kiukkonen käyttää töidensä materiaalina mitä tahansa, mitä käsiinsä saa – vetoketjuja, paperia, cd-levyjä, sulkia, lehtileikkeitä ja jopa omia maitohampaitaan. Erityisen hienolta näyttää kananmunankuorista tehty mosaiikki.

img_20161104_152610

Välissä Kiukkonen ei tehnyt taidetta moneen vuoteen. Hän eli pitkään suhteessa, jossa yhtenä toisen osapuolen käyttämistä väkivallan muodoista oli tuhota Kiukkosen teoksia. Joitain töitään Kiukkonen yritti pelastaa ja maalata uudelleen, mutta väsyi ja alistui pikkuhiljaa. Sitten hän onnekseen päätyi kehitysvammaisille ja vanhuksille suunnattujen taidetyöpajojen ohjaajaksi. Hän seurasi vierestä, kun itseään täysin epätaiteellisina pitävät ihmiset löysivät luovuuden riemun. Kun asiakkaat kysyivät ”voiko näin tehdä”, Kiukkonen vastasi: ”Kokeillaan!”

Kiukkonen alkoi itsekin työstää pajoissaan uusia töitä. Yhtä aikaa asiakkaidensa kanssa hän kokeili uusia tekniikoita ja löysi tyylinsä uudelleen. Siitä syntyi muun muassa näyttelyssä esillä oleva sarja erilaisia naamioita.

img_20161104_153144

Kiukkosen vahvuus on hänen näennäinen kepeytensä. Teokset ovat värikkäitä, itseironisia, hauskojakin, mutta silti niiden taustalla kuultaa suuri trauma. Dazed And Confused on yhden naisen käyty ja voitettu sota – se on yhtä aikaa väkivaltaisesta suhteesta irrottautumista sekä lapsekasta kapinaa sovinnaisuutta vastaan.

 

Kaisa Koo – Dazed And Confused  
5.-30.11.2016
Alppilan Huone, Porvoonkatu 19

Jaques Mesrine, Lahti ja lihamuki kahdella nakilla

Konepajan Brunolla viime viikonloppuna auennut Visithesa-näyttely tuo Suomen Chicagon Helsingin urbaanin kulttuurin sydämeen. Jos näyttelyn teoksia on uskominen, Lahti näyttää 2000-luvun alulta ja haisee yögrilliltä, mutta näyttelyn kuratoineen Nikolo Kerimovin mukaan se on muutakin – nimittäin tärkeä kulttuurikaupunki.

Arvid Diletta

Arvid Diletta

Vuonna 2011 perustettu Lahtiblogi on monelle tuttu, mutta ihmiset sen takana ovat pyrkineet pysymään anonyymeinä. Homma lähti kaveriporukan Lama-Lahti-nimisestä Facebook-ryhmästä, jonka ideana oli Hel Looksin tapaan jakaa kuvia lahtelaisesta katutyylistä; raksahaalareista, leijonakoruista ja metrohousuista. Ryhmä kasvoi nopeasti kaveriporukkaa laajemmaksi, ja nyt siitä syntynyt blogi elää jo omaa elämäänsä. Visithesan takana on samoja tyyppejä kuin bloginkin, mutta myös esimerkiksi monia hiljattain lopetetusta Lahden Taideinstituutista valmistuneita taiteilijoita. Näyttely on kiinnostava poikkitaiteellinen kokonaisuus, joka sisältää mm. valokuvia, maalauksia, veistoksia sekä Kisälli-työpajan käsityöläisten kutoman graffitiryijyn.

Lahtelaiset tuntuvat arvostavan grilliruokaa, ja näyttelyavajaisia olikin sponsoroimassa sekä kebabpaikka että makkaratehdas. Aitoa lahtelaista lihamukia ei ollut tarjolla, mutta sen korvannut makkaramukikin näytti uppoavan vieraisiin (Lahen) Sinisen ohella. Jos en olisi kotoisin Kouvolasta, moinen kotiseutu-uskollisuus voisi tuntua jopa kummalliselta, mutta mitäpä sitä Lahteen syntynyt muutakaan voi kuin sopeutua.

Näyttelyn kuraattori Nikolo Kerimov hodariveistoksensa kanssa

Näyttelyn kuraattori Nikolo Kerimov Jaques Mesrine -veistoksensa kanssa

Lahti on vieraillut Helsingissä ennenkin. Niin ikään Visithesassa mukana oleva Antti Sepponen piti oman Lahti-näyttelynsä Creat Spacessa jo viime vuoden lopulla. Sepposella tuntuu olevan ilmiömäinen kyky sattua paikalle oikeaan aikaan ja löytää ympäristöstä hulvattomia yksityiskohtia. Sepposen kuvien tilanteet ja henkilöt ovat kaikessa absurdiudessaan jokaiselle pikkukaupungissa kasvaneelle tuttuja. Rumankauniit kotiseutukuvat ja tosissaan olevat ihmiset ovat hauskoja juuri siksi, että niissä ole kohteille itselleen mitään hauskaa. Sepposen lisäksi Visithesan valokuvapuolesta vastaa Jonne Heinonen, jonka tyyli on haaleassa harmaudessaan Sepposen kuvia karumpi. Niistä tuntuu puuttuvan näyttelyn muista töistä näkyvä lämpö kaupunkia ja sen ihmisiä kohtaan.

Näyttelyavajaisten yleisöä ja vaikeita ilmeitä

Näyttelyavajaisten yleisöä ja vaikeita ilmeitä

Yksi Lahden tunnetuimpia paikkoja lienee legendaarinen ravintola Torvi. Lahtelaiset todella rakastavat keikkapaikkaansa, jopa siinä mittakaavassa, että näyttelyavajaisissa tehtiin ilmaisia Torvi-tatuointeja.

Sarppa tatuoi avajaisillan dj NÄTTI-MATTIin Torvi-baarin logon, Lahden ja Kärkölän vaakunat löytyvät jo jalasta

Konepajan oma Sarppa tatuoi avajaisillan dj:n jalkaan Torvi-baarin logon. Lahden ja Kärkölän vaakunat löytyvät jo iholta.

Visitlahti on nähtävillä Brunon Creative Spacessa heinäkuun ajan, ja Sarppa tatuoi Konepajalla kesäviikonloppuisin muutakin kuin Lahti-aiheita. Postauksen kuvat otti Antti Sepponen. Sepposen Lahti-valokuvakirjaa voi ostaa Konepajalta näyttelyn ajan.