Ne siinä koneessa ovat ihmisiä

Olen seurannut pitkin iltaa videoita ja somepäivityksiä Helsinki-Vantaalta, mistä on juuri lähtenyt kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden pakkopalautuslento Afganistaniin. Maahan, jonne Ulkoasianministeriö suosittaa välttämään kaikkea matkustamista, mutta jota Migri jostain syystä pitää turvallisena sieltä paenneille. Videot ovat kylmäävää katsottavaa: yhden palautettavan perheen virallinen edunvalvoja, pastori Marjaana Toiviainen yrittää vedota poliisiin, jotta pääsisi tapaamaan karkotettavaa perhettä, joka on juuri jättänyt uuden turvapaikkahakemuksen. Edunvalvojan tapaaminen on perheen perustuslaillinen oikeus ja Toivaisella on mukanaan allekirjoitettu valtakirja, mutta poliisi vain naureskelee hänen pyynnöilleen. Perheen karkotus on ilmeisesti laitettu käytäntöön puolen tunnin varoitusajalla, eivätkä he ole saaneet mahdollisuutta tutustua kirjallisiin dokumentteihin. Se perhe voisi olla meistä kenen tahansa.

Poliisin toimintaakin kylmäävämpää on videolähetyksiin ja muun muassa Toiviaisen Facebook-seinälle tasaiseen tahtiin paukkuvat rasistiset kommentit, joissa ”vitun loisille” toivotetaan tervemenoa ja haukutaan Toiviaista järkyttävillä tavoilla.

Kuvakaappaus pastori Marjaana Toiviaisen Facebook-seinältä.

Kuvankaappaus 2017-4-3 kello 23.11.51

Tuntuu absurdilta, että suomalaisen ihmisen elämä olisi jonnekin muualle syntyneen elämää arvokkaampi vain siksi, että meillä on käynyt parempi tuuri synnyinpaikkamme suhteen. Kaikki tämä viha ja epäinhimillisyys vetää sanattomaksi. Nämä ihmiset puhuvat toisista ihmisistä ja nauravat hädässä oleville. Ihmisiä lennätetään kuolemanvaaraan ja toiset hurraavat.

Haluaisin sanoa jotain, mutta tuntuu ettei sanoja ole. Ainoat mieleen tulevat ovat: hävetkää! Hävetkää, Maahanmuuttovirasto, Suomen poliisi ja jokainen rasisti. Miten te voitte elää itsenne kanssa?

 

Edit ti klo 13.45: Ilmeisesti perhe ei ole vastoin eilisiltaisia tietoja ollut koneessa. Se ei kuitenkaan muuta tätä epähumaania toimintaa muuksi.

Valkoisen miehen oikeus ja yli tulviva tasa-arvo

Ilta-Sanomat uutisoi eilen Helsingin Sanomien pienemmästä uutisesta, jossa kerrottiin päätöksestä jakaa jokaiselle yhdeksäsluokkalaiselle Chimamanda Ngozi Adichienin kirjoittama Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä -teos. Ei-niin-yllättävästi IS:n uutisen kommenttikenttä täyttyi vihaisista viesteistä, joissa kysyttiin muun muassa, mikseivät pojat saa kirjaa.

Ensinnäkin, ei hätää: kirja jaetaan kyllä jokaiselle yhdeksäsluokkalaiselle sukupuolesta riippumatta. Feministinen teos ei myöskään kerro naisista vaan nostaa esille tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja rodullistetun kirjoittajan kokemuksia tasa-arvoisuudesta. Silti kommentoijien suurin huolenaihe tuntui olevan, että kirjaa jakamalla sorretaan poikien oikeuksia, mikä ei tietenkään pidä paikkansa.

Kun julkaisin pari päivää sitten Natsien vastustamisen imagohaitat-nimisen postauksen, kommenttikenttääni hakeutui miesoletettuja jurnuttamaan mielipiteenvapaudesta. Samalla mielipiteenvapaudella perustellaan järestään kaikkia ihmisoikeusloukkauksia: esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, naisten, muslimien ja maahanmuuttajien syrjintää.

Ihmisoikeudet eivät ole mikään mielipideasia, vaikka ne itsensä muiden yläpuolelle nostaneestta tai valtansa puolesta pelkäävän valkoisen miehen mielestä saattaisivat siltä tuntuakin.

Kyllä. Jokaisella on sanan- ja mielipiteenvapaus siihen pisteeseen, kun niiden toteuttaminen ei vahingoita muita. Syrjivä toiminta kuitenkin vahingoittaa kohdettaan vähintään henkisesti ja toisinaan fyysisestikin. Syrjintää harjoittavan, etuoikeutetussa asemassa olevan yksilön mielipiteenvapauden käytännön toteuttaminen ei voi mennä syrjityn vähemmistön edustajan kärsimyksen edelle. Muiden sortaminen ei ole kenenkään oikeus, ja juuri tätä ongelmaa feminismi pyrkii kitkemään.

Ympäri sosiaalista mediaa näkee kommentteja, joissa väitetään tasa-arvon menneen liian pitkälle. Näin sanoessaan kommentoija tarkoittaa, että joku alisteinen vähemmistö on saavuttamassa samoja oikeuksia, jotka kommentin esittäjällä on ollut syntyjään. Se ei ole pitkälle saati yli menemistä, vaan asteittaista tasa-arvon saavuttamista. Jokaisen kuuluukin saavuttaa ne samat oikeudet, eikä se ole valkoiselta heteromieheltä mitenkään pois. Paitsi tietysti niistä opituista, perusteettomista valtarakenteista, jotka kuuluukin romuttaa.

Natsien vastustamisen imagohaitat

Tulevana itsenäisyyspäivänä järjestetään ainakin kaksi äärioikeistolaista marssia. Toisen niistä järjestää Pohjoismainen Vastarintaliike (PVL), jonka Suomen haaran (SVL) jäsen pahoinpiteli syyskuussa ihmisen Helsingin Asema-aukiolla kuolettavin seurauksin. Samaan aikaan järjestetään 612.fi -soihtukulkue, jota järjestää sen oman määritelmän mukaan ”laaja rintama kansallismielisiä ihmisiä”. 612.fi -soihtukulkue ei myönnä olevansa natsistinen tai natsismia sympatisoiva mielenosoitus, mutta SVL aikoo kuitenkin oman marssinsa jälkeen liittyä tähän soihtukulkueeseen, joka järjestettiinkin ensimmäistä kertaa juuri sen toimesta. Soihtukulkueeseen osallistuu myös muun muassa Suomen Sisun jäseniä ja sen juhlapuhujaksi on ilmoitettu Suomen Sisun Lapin piiripäällikkö Tuukka Kuru.

Tätä kaikkea vasten pidetään Helsinki ilman natseja -vastamielenosoitus, jonka järjestäjiksi on ilmoitettu Varisverkosto, A-ryhmä ja Helsingin Vasemmistonuoret. Vasemmistonuorten mukanaoloa on arvosteltu ja koko tapahtuma on etukäteen leimattu ”anarkismiterroriksi”, missä ei haluta olla osallisena. On ihan pakko kysyä: mitä sitten, vaikka mielenosoitusta on järjestämässä anarkisteja? Se on järjestetty natsismin vastustamiseksi.

Elina Vainikainen kiteyttää ajatuksen oivallisesti Ajatusten Viinikanoja -blogissaan:

”Onko todellakin niin, että muiden poliittisten nuorisojärjestöjen vaakakupissa mahdollinen hulinoitsijaksi leimautuminen painaa enemmän kuin natsien vastustaminen, vai miksi järjestäjätahoista esimerkiksi Vihreät Nuoret tai Demarinuoret puuttuvat? Pidetäänkö oikeasti muutamaa mahdollisesti paikkoja hajottavaa anarkistia (etukäteen tuomitsemisestakin voisi tietysti muutaman sanan sanoa) niin suurena imagohaittana, ettei edes natsien vastaiseen mielenosoitukseen voida yhdessä lähteä?

Monet vasemmistolaisetkin ovat olleet sitä mieltä, ettei tällaiseen mielenilmaukseen missään tapauksessa käy osallistuminen. Yhdet perustelevat asiaa väkivallan uhkalla, toiset leimautumisella. Anteeksi ranskani, mutta meillä marssii natseja kadulla ja te pelkäätte imagohaittaa.

Kirjoituksessaan Vainikainen myös kysyy, onko suuri yleisö edelleen sitä mieltä, ettei äärioikeisto ole uhka ja miksi antifasistinen ja natsisminvastainen toiminta on jätetty anarkistien hommaksi. Nämä ovat kysymyksiä, jotka halusin nostaa esiin, vaikka Vainikainen onkin ehtinyt esittää ne ensin. Näihin kysymyksiin tarvitaan vastaus.

Rasismin vastustaminen ei ole mitään ”anarkistista ääripuuhastelua” vaan meidän kaikkien velvollisuutemme. Vai tosiaanko halutaan, että natsit ja muut äärioikeistolaiset saavat rauhassa levittää rasistista propagandaansa kaduillamme?