Lisää vegaanisia ruokatärppejä

Kirjoitin eilen lihan tehotuotannosta puhumisen tärkeydestä ja mainitsin, että Flow’ssa – jossa olleeseen Morrisseyn keikkaan postaukseni liittyi – oli tänä vuonna paljon vegaanisia ravintolatoimijoita. Testasimme siellä kohuttua nyhtökauraa ja vegaanisia sekä gluteenittomia raakakakkuja. Kumpikin kokemus oli, no, todella tyydyttävä!

nyhtö

Söimme nyhtökauran kehittäneen Gold & Green Nordicin kojusta Nordic Tapas -lajitelman, joka sisälsi nyhtökauraa kahdella tapaa. Näistä tilli-lime-nyhtökaura tarjoiltiin lämpimänä ja kalaisa nyhtökaura skagen toast kylmänä, mikä toi hyvin esille proteiinin laajat käyttömahdollisuudet. Lautanen ei kuitenkaan vaikuttanut pelkältä nyhtökaurapromootiolta, vaan kokonaisuus oli huolella harkittu. Pääkomponenttien lisäksi siinä oli ainakin raparperichutneyta, vegaanista tryffelicheddaria, nordic slawta, maissinäkkäriä, juureslastuja sekä nyhtökaura-karpalopateeta.

Erityismaininnan haluamme antaa Sam McCormickin suunnittelemalle annokselle innovatiivisesta maustamisesta. Tai ehkä ”innovatiivinen” on väärä sana, kun annoksessa oli käytetty (noin ainoaa suomalaista maustetta) tilliä, mutta sitä harvemmin laitetaan kasvisruokaan. Tapaslautasessa yleensä tylsä tilli oli yhdistetty muihin makuihin niin taitavasti, että skagen toast maistui tonnikalalle ja lime-tilli-nyhtökaura lempeän viljaisalle, mutta kuitenkin oikeasti maukkaalle.

Aikaisemmassa Flow-ruokapostauksessani valittelin, ettei syömämme hampurilaisen välissä olleita asioita oltu työstetty mitenkään. Gold & Green Nordicin annoksesta ei todella päässyt sanomaan samaa. Lajitelmaan oli saatu ilahduttava määrä makuja ja erilaisia rakenteita, ja jopa salaatti oli kerrankin maustettu kunnolla kirpeäksi. Jos jotain miinusta pitää annoksesta etsiä, niin osa sen juureslastuista oli pehmenneitä ja ihanaa näkkäriä liian vähän. Kaiken kaikkiaan ensikertamme nyhtökauran kanssa oli yksi parhaita koskaan syömiämme vegaanisia annoksia.

Olen kuullut paljon kehuja Rawan raakakakuista, mutta maistoin niitä ensimmäistä kertaa vasta Flow’ssa. Mauiksi valikoituivat lakritsa-vadelma ja valkosuklaa-mansikka. Kakkujen tarkka resepti on salaisuus, mutta pohjaan oli käytetty oletettavasti ainakin cashew-pähkinää ja taatelia. Pohjan ja täytteen suhde oli Rawan kakuissa kohdillaan, sillä koostumukseltaan jämäkkää mutta suussasulavaa pohjaakin oli mukavan paksulti.

Lakritsa-vadelma oli enemmän niiden raakakakkujen makuinen, joita olen syönyt ennenkin. Se oli oikein hyvää, joskin muutaman lusikallisen jälkeen jo hieman ätläkkää omaan makuuni. Yhdistelmänä vahva lakritsa ja kuohkea vadelma kuitenkin toimi erinomaisesti, ja olisin ollut oikein tyytyväinen, jos olisin saanut kyseisen kakkupalan eteeni kahvilassa. Mutta sitten: se valkosuklaa-mansikkakakku, voi hyvä luoja. En ole ikinä syönyt niin hyvää kakkua, en raakaa enkä kypsääkään.

Rawan kakut ovat vegaanisia, gluteenittomia ja raakoja. En tiedä mikä heidän salaisuutensa on, mutta valkosuklaa-mansikkatäyte oli silti syntisen kermaisen makuista ja uskomattoman pehmeää. Vaikka valkosuklaan ja mansikan yhdistelmä kuulostaa överimakealta, se ei ollut sitä laisinkaan. Jos siis kuulut meihin, jotka eivät yleensä edes jätä tilaa jälkkärille, hankkiudu tämän ihanuuden äärelle. Itse mietin jo tekosyytä järjestää juhlat, joihin voisin tilata koko kakullisen valkosuklaa-mansikkaa.

 

 

Tapaslautasta kanssani oli tuhoamassa ja arvostelemassa Mirjami Mykkänen.

Myös festarikävijän pihvi tulee tapetusta eläimestä

Maikkarin toimittajan pirteä Flow-tunnelma oli lässähtänyt, kun eläinten oikeuksien puolestapuhujana tunnetun Morrisseyn keikalla näytettiin Meat is Murder -kappaleen aikana videoita eläinten nylkemisestä ja tehotuotannosta. Kappaleessa kysytään, kuka kuulisi eläinten itkun, mutta kirjoittajaa kiinnosti enemmän ”huonovointisen näköisinä ja itkuisina poistuvat ihmiset”. Juuri tämä on se syy, miksi eläinoikeuksista ja tehotuotannon ongelmista pitää puhua niiden peittelyn sijaan. Siitä pitää tulla ensin paha mieli, jotta se loppuu.

Morrissey Kuva: Katri Naukkarinen

Kuva: Katri Naukkarinen

Morrissey on kiistanalainen hahmo, joka laukoo välillä pöyristyttäviäkin kommentteja. Hänen sitkeä työnsä eläinoikeuksien esillä pitämiseksi on kuitenkin asia, jota on pakko arvostaa. Moni kritisoi artistin käyttävän esimerkiksi teurastusvideoita vain shokeeratakseen ja provosoidakseen, mutta toisaalta – mitä sitten? Jos yksikin pihvi jää näiden etomisen tunteita aiheuttavien videoiden takia ostamatta, ei varmaan haittaa, vaikka Morrissey samalla myisi yhden levyn lisää tai kasvattaisi mainettaan entisestään. Tehotuotanto ja eläinten kidutus eivät ole Morrisseyn keksintöjä, vaan se todellisuus, joka on kaiken tuotetun lihan takana.

And the flesh you so fancifully fry
Is not succulent, tasty or kind
It’s death for no reason
And death for no reason is MURDER

Kaverini kritisoi festareiden olevan väärä paikka politiikalle, ja ehkä jotain sellaista Maikkarin toimittajakin ajoi takaa puhuessaan pilalle menneestä juhlatunnelmasta. Jos festivaaleille kutsutaan esiintyjä, joka tunnetaan pääasiassa politiikan tuomisesta poppiin, tuodaan politiikka väkisinkin myös festareille. Olisi ollut Morrisseyn fanien pettämistä, jos artisti olisi joutunut karsimaan esityksestään osia pois vain siksi, ettei jonkun ehkä tee sen jälkeen mieli skumppaa tai pihviä. Tuskinpa Morrissey sellaiseen olisi suostunutkaan.

Jos lihan lautaselle päätymiseen johtavat asiat tulivat vielä yllätyksenä ja niistä tuli paha mieli, kannattaa tietysti ruveta miettimään omia ruokailutottumuksiaan. Suvilahden festarialueella oli tänä vuonna kiitettävä määrä vegaanisia ruokavaihtoehtoja, jopa useita täysin vegaanisia toimijoita. Jos possun tappaminen siis inhottaa, kannattaa kokeilla jättää se syömättä. Johan maistuu taas skumppakin upealta! (Kannattaa tietysti valita viiniksikin sellainen, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä tuotteita.)

Vegaanista ruokakritiikkiä Flow-kansalle

Koska Flow Festivalin bänditarjonnasta itseäni kiinnostaa noin kolme esiintyjää (joista Iggy Pop eilen oli muuten aivan upea!), päätin keskittyä toiseen suosikkiaktiviteettiini eli ruokaan. Tänä vuonna Flow’ssa ollaan todella panostettu kasvisruokaan, ja täysin vegaanisissa toimijoissa on jopa valinnanvaraa. Eilen testasimme kahta ruokamyyjää, itäisen välimeren ruokaan keskittyvää Baba Foodsia sekä villiä vegaaniruokaa lupaillutta Cargoa.

Cargon vegaaninen burgeri, 14 €

Cargo tarjoili mustapapupihvitäytteisen hampurilaisensa fritattujen kukkakaaliwingsien kanssa. Ikävä kyllä annos näytti paremmalta kuin maistui, vaikka siinä potentiaalia olikin.

Cargon sämpylä oli todella hyvä – pinnaltaan briossityyppinen ja omatekoisen oloinen. Majoneesia oli hampurilaisen välissä kuitenkin niin pihisti, että mureneva papupihvi yhdistettynä muhevaan sämpylään oli kuiva kokemus. Pihvissä näkyi käsityön jälki, mutta mausteet ja esimerkiksi jokin tuore yrtti olisi tehnyt sille ihmeitä – varsinkin, kun Cargon menun on suunnitellut villiyrttispesialisti Sami Tallberg.

Neljäntoista euron hintaan olisi myös odottanut hampurilaisen sisällön olevan jotenkin ajatellumpi; punasipulin olisi voinut marinoida tai tomaatin työstää vaikka salsaksi. Se olisi auttanut myös kuivuusongelmaan. Lisukkeena tarjoillut kukkakaaliwingsit olivat hauska idea, mutta nekin olisivat kaivanneet dippiä seurakseen päälle roiskitun hipsteriketsupin eli Srirachan sijaan. Hieman ehkä noloa myöntää, mutta Cargon annos parani huomattavasti, kun lainasimme siihen kastikkeita Baba Foodsilta maistamastamme annoksesta.

Baba Foodsin Baba Dip Plate, 10 €

Vähittäiskauppoihin välimerellisiä valmisruokia valmistavalla ja catering-yrityksenä toimivalla Baba Foodsilla ei ole ainakaan vielä ravintolaa, mutta sen Flow’ssa tarjoilemat herkut saivat toivomaan, että asian tila muuttuu. Baba oli pitänyt listansa simppelinä, tarjolla oli periaatteessa vain yksi annos, jonka sai tavallisena tai premium-versiona. Söimme kymmenen euron hintaisen dippilautasen, joka sisälsi falafeleja, kahta erilaista hummusta, marinoituja kikherneitä, harissaa, tomaattista antipastoa, oliivitahnaa, pieniä pitaleipiä sekä baba ganoushia. Jälkimmäistä saa harvoin vegaanisena, minkä lisäksi se oli maultaan erinomaisen lempeää ja täyteläistä.

Baban rapeat mutta kosteat falafelit oli uskallettu maustaa kunnolla, mikä toi niihin luonnetta Helsingin kovatasoisenkin falafelskenen keskellä. Myös kaikki Baban tahnat olivat erinomaisia. Vaikka annoksessa oli kahta erilaista hummusta, se ei hallinnut kokonaisuutta liikaa. Ylipäätään kokonaisuus oli tasapainoinen ja tuntui harkitulta, ja sen kaikki komponentit toimivat hyvin yhteen. Jos jotain valittamista haluaa hakea, niin hieman platkun antipaston sijaan olisimme mielellämme ottaneet toisenkin lusikallisen erinomaisia, mutta kitsaasti annosteltuja kurkumamarinoituja kikherneitä.

Kaiken kaikkiaan on ilahduttavaa, kuinka paljon vegaanista ruokaa Flow’ssa tänä vuonna on. Se kannustaa toimijoita myös panostamaan siihen, kun kerrankin ei voi luottaa olevansa ainoa vegaaninen vaihtoehto. Suosittelemme lämpimästi tänään esiintyvälle Morrisseylle Baban dippilautasta – hänellä lienee varaa myös sen laajennettuun versioon.

Ravintolakriitikot luojan armosta: Hanna Räty ja Mirjami Mykkänen