Kyllä, kyllä naisetkin

Aina kun kirjoitan misogyniasta tai epätasa-arvosta enemmistösukupuolten välillä, tapahtuu sama: lukuisat miesoletetut hyökkäävät kommentoimaan, että kyllä naisetkin. Naisetkin sortavat, naisetkin ahdistelevat, naisetkin raiskaavat, naisetkin uhriutuvat. Ja se on aivan totta.

Kun mainitsen sanan ”feminismi”, kommentit kuuluvat: entäs armeija, entäs miesten itsemurhat, entäs naisen paremmat oikeudet lapsiinsa; miksi feministit eivät puolusta miehen heikkoa asemaa, jos kyse on kerran tasa-arvosta.

Se, että esiin nostetaan yksi ongelma, ei sulje toisia pois. Yksikään feministi ei kiistä sitä, etteivätkö myös naissukupuoleen kuuluvat käyttäytyisi syrjivästi ja sortavasti. Feministit eivät toivo naissukupuolen ylivaltaa, vaan kannattavat pääsääntöisesti esimerkiksi kaikille sukupuolille kuuluvaa asepalvelusta tai muuta tasa-arvoista ratkaisua (itse toivoisin sotimisharjoittelun vaihtoehtona olevan esimerkiksi jonkinlaisen yhteiskuntapalveluksen, toiset mahdollisesti puoltavat palkka-armeijaa). Feministit kannattavat kaikkien välistä tasa-arvoa ja lapsen oikeutta mahdollisimman hyvään elämään vanhemman sukupuolesta riippumatta. Feministit eivät toivo kenenkään tappavan itseään, vaan myös itsetuhoisten miesten toivotaan pääsevän elämässään jaloilleen.

Jokaista maailman ongelmaa ei voi mahduttaa samaan taisteluun. Hirveästi yli 3 000 merkin blogipostauksia ei pääsääntöisesti kukaan jaksa lukea, joten ne on tehtävä asia kerrallaan. Ja koska naisen asema on perinteisesti ollut yhteiskunnassamme miehen asemaa heikompi, feminismi on paljolti pyrkinyt nostamaan esiin siitä asetelmasta johtuvia ongelmia (edelleenkään, se ei tarkoita muiden ongelmien kieltämistä).

Kun miessukupuoleen kuuluva kuitenkin on jo lähtökohtaisesti kaikkia muita vahvemmilla, on kohtuutonta odottaa, että heikommassa asemassa oleva nostaisi jokaisen omaan asemaansa liittyvän ongelman ohella esiin myös vahvemmassa asemassa olevan ongelman.

Se, että minä kirjoitan naisiin kohdistuvasta epätasa-arvosta ei tarkoita, ettet juuri sinä voisi alkaa toimia estääksesi nuorten miesten syrjäytymistä tai itsemurhia. On hienoa, jos teet sen. Se ei ole minulta pois, enkä minä koe sitä uhkana.

Tässä kuitenkin vielä mielenkiintoinen huomio: kun vuorostaan kirjoitin naisten miehiä kohtaan harjoittamasta seksuaalisesta ahdistelusta, yksikään feministi tai naisoletettu ei kommentoinut tekstiä vänkäämällä, että miehet ahdistelevat enemmän.

”Let’s bring these bitches out” – Haippirinki on muistutus feminismin tarpeellisuudesta

Ei liene tarpeen juuri pohjustaa tapausta Haippirinki. Axl Smith narahti seksikumppaniensa salakuvaamisesta ja materiaalin näyttämisestä muusikoista koostuvassa WhatsApp-ryhmässä. Haippirinkiin kuulunut Kasmir on myös kertonut, että videoita/kuvia on ajauduttu katselemaan alkoholin vaikutuksen alaisena ainakin keikkabussissa.

Esiin on noussut myös Smithin ystävälleen lähettämä viesti, jossa hän uhkaa vetää oikeudenkäynnin julkiseksi, mikäli juttu menee syyttäjälle: ”joutuu akat ite tulee myös paikalle ja kaikki matsku tulee näytille.” Smith siis kohdistaa kiinni jäämisestään syntynyttä aggressiotaan uhreihinsa. Hän ilmaisee olevansa valmis nöyryyttämään jo nöyryyttämiään ihmisiä rangaistuksenomaisesti vielä uudelleen.

 

YleX:n Samppa Rautio kirjoitti eilen kolumnin otsikolla: Haippiringissä olleet Kasmir ja Hank Solo tekivät väärin, mutta somelynkkaamista ei pidä sotkea oikeaan ongelmaan – olisitko itse tehnyt toisin?

Kysymys on aiheellinen ja Raution ajatus herätellä vastaavaan tilanteeseen joutuvia ihmisiä miettimään omaa vastuutaan on hyvä. Rautio on myös oikeassa kirjoittaessaan, että ”Kertomatta jättäminen tarkoittaa käytönnässä sen ajatuksen hyväksymistä, että lojaalisuus ystävälle on tärkeämpää kuin toisen henkilön seksuaalisen koskemattomuuden puolustaminen. Niinhän asian ei pitäisi olla.” 

Oikea ongelma ei kuitenkaan ole se, että Kasmir, Hank Solo ja loput paljastamatta jääneet muusikot eivät kertoneet eteenpäin Smithin kuvottavista touhuista – se on ainoastaan seuraus. Oikea ongelma on se, että nainen nähdään yhteiskunnassamme edelleen objektina. Videoita katselleet eivät ole pysähtyneet ajattelemaan, että jokaisessa kuvassa ja videossa on oikeasti ajatteleva ja tunteva yksilö.

Smithin uhriutumisesta on kyllä kirjoitettu, mutta Smith ei ole ainoa joka syyllistää uhrejaan. Uhriksi joutuineita naisia vähätellään sillä, että he ovat itse lähteneet panemaan julkkista. Se noudattaa iänikuista narratiivia, jossa seksuaalisesti aktiivinen nainen antaa pois arvokkuutensa ja on siten vain objekti, jonka ”antautumiselle” voidaan porukalla naureskella. Näiden naisten katsotaan menettäneensä oikeutensa, kun ovat ”jonottaneet panemaan julkkista”, kuten nettikeskusteluissa on luonnehdittu.

a79a229ee70cf1529b6744272c264fce

Säännöllisesti saa kuulla tasa-arvon menneen ”liian pitkälle” ja feminismin olevan tarpeetonta tämän päivän Suomessa. Tapaus Haippirinki osoittaa surullisella tavalla, että väitteet ovat vääriä. Raution kysymykseen siitä, olisinko itse toiminut toisin, vastaus on kyllä: minä ja ystäväni emme kuvaa seksikumppaneitamme salaa ja käy sitten saaliinjaolle.

 

Teksti: Hanna Räty ja Mirjami Mykkänen

Valkoisen miehen oikeus ja yli tulviva tasa-arvo

Ilta-Sanomat uutisoi eilen Helsingin Sanomien pienemmästä uutisesta, jossa kerrottiin päätöksestä jakaa jokaiselle yhdeksäsluokkalaiselle Chimamanda Ngozi Adichienin kirjoittama Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä -teos. Ei-niin-yllättävästi IS:n uutisen kommenttikenttä täyttyi vihaisista viesteistä, joissa kysyttiin muun muassa, mikseivät pojat saa kirjaa.

Ensinnäkin, ei hätää: kirja jaetaan kyllä jokaiselle yhdeksäsluokkalaiselle sukupuolesta riippumatta. Feministinen teos ei myöskään kerro naisista vaan nostaa esille tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja rodullistetun kirjoittajan kokemuksia tasa-arvoisuudesta. Silti kommentoijien suurin huolenaihe tuntui olevan, että kirjaa jakamalla sorretaan poikien oikeuksia, mikä ei tietenkään pidä paikkansa.

Kun julkaisin pari päivää sitten Natsien vastustamisen imagohaitat-nimisen postauksen, kommenttikenttääni hakeutui miesoletettuja jurnuttamaan mielipiteenvapaudesta. Samalla mielipiteenvapaudella perustellaan järestään kaikkia ihmisoikeusloukkauksia: esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, naisten, muslimien ja maahanmuuttajien syrjintää.

Ihmisoikeudet eivät ole mikään mielipideasia, vaikka ne itsensä muiden yläpuolelle nostaneestta tai valtansa puolesta pelkäävän valkoisen miehen mielestä saattaisivat siltä tuntuakin.

Kyllä. Jokaisella on sanan- ja mielipiteenvapaus siihen pisteeseen, kun niiden toteuttaminen ei vahingoita muita. Syrjivä toiminta kuitenkin vahingoittaa kohdettaan vähintään henkisesti ja toisinaan fyysisestikin. Syrjintää harjoittavan, etuoikeutetussa asemassa olevan yksilön mielipiteenvapauden käytännön toteuttaminen ei voi mennä syrjityn vähemmistön edustajan kärsimyksen edelle. Muiden sortaminen ei ole kenenkään oikeus, ja juuri tätä ongelmaa feminismi pyrkii kitkemään.

Ympäri sosiaalista mediaa näkee kommentteja, joissa väitetään tasa-arvon menneen liian pitkälle. Näin sanoessaan kommentoija tarkoittaa, että joku alisteinen vähemmistö on saavuttamassa samoja oikeuksia, jotka kommentin esittäjällä on ollut syntyjään. Se ei ole pitkälle saati yli menemistä, vaan asteittaista tasa-arvon saavuttamista. Jokaisen kuuluukin saavuttaa ne samat oikeudet, eikä se ole valkoiselta heteromieheltä mitenkään pois. Paitsi tietysti niistä opituista, perusteettomista valtarakenteista, jotka kuuluukin romuttaa.