Natsien vastustamisen imagohaitat

Tulevana itsenäisyyspäivänä järjestetään ainakin kaksi äärioikeistolaista marssia. Toisen niistä järjestää Pohjoismainen Vastarintaliike (PVL), jonka Suomen haaran (SVL) jäsen pahoinpiteli syyskuussa ihmisen Helsingin Asema-aukiolla kuolettavin seurauksin. Samaan aikaan järjestetään 612.fi -soihtukulkue, jota järjestää sen oman määritelmän mukaan ”laaja rintama kansallismielisiä ihmisiä”. 612.fi -soihtukulkue ei myönnä olevansa natsistinen tai natsismia sympatisoiva mielenosoitus, mutta SVL aikoo kuitenkin oman marssinsa jälkeen liittyä tähän soihtukulkueeseen, joka järjestettiinkin ensimmäistä kertaa juuri sen toimesta. Soihtukulkueeseen osallistuu myös muun muassa Suomen Sisun jäseniä ja sen juhlapuhujaksi on ilmoitettu Suomen Sisun Lapin piiripäällikkö Tuukka Kuru.

Tätä kaikkea vasten pidetään Helsinki ilman natseja -vastamielenosoitus, jonka järjestäjiksi on ilmoitettu Varisverkosto, A-ryhmä ja Helsingin Vasemmistonuoret. Vasemmistonuorten mukanaoloa on arvosteltu ja koko tapahtuma on etukäteen leimattu ”anarkismiterroriksi”, missä ei haluta olla osallisena. On ihan pakko kysyä: mitä sitten, vaikka mielenosoitusta on järjestämässä anarkisteja? Se on järjestetty natsismin vastustamiseksi.

Elina Vainikainen kiteyttää ajatuksen oivallisesti Ajatusten Viinikanoja -blogissaan:

”Onko todellakin niin, että muiden poliittisten nuorisojärjestöjen vaakakupissa mahdollinen hulinoitsijaksi leimautuminen painaa enemmän kuin natsien vastustaminen, vai miksi järjestäjätahoista esimerkiksi Vihreät Nuoret tai Demarinuoret puuttuvat? Pidetäänkö oikeasti muutamaa mahdollisesti paikkoja hajottavaa anarkistia (etukäteen tuomitsemisestakin voisi tietysti muutaman sanan sanoa) niin suurena imagohaittana, ettei edes natsien vastaiseen mielenosoitukseen voida yhdessä lähteä?

Monet vasemmistolaisetkin ovat olleet sitä mieltä, ettei tällaiseen mielenilmaukseen missään tapauksessa käy osallistuminen. Yhdet perustelevat asiaa väkivallan uhkalla, toiset leimautumisella. Anteeksi ranskani, mutta meillä marssii natseja kadulla ja te pelkäätte imagohaittaa.

Kirjoituksessaan Vainikainen myös kysyy, onko suuri yleisö edelleen sitä mieltä, ettei äärioikeisto ole uhka ja miksi antifasistinen ja natsisminvastainen toiminta on jätetty anarkistien hommaksi. Nämä ovat kysymyksiä, jotka halusin nostaa esiin, vaikka Vainikainen onkin ehtinyt esittää ne ensin. Näihin kysymyksiin tarvitaan vastaus.

Rasismin vastustaminen ei ole mitään ”anarkistista ääripuuhastelua” vaan meidän kaikkien velvollisuutemme. Vai tosiaanko halutaan, että natsit ja muut äärioikeistolaiset saavat rauhassa levittää rasistista propagandaansa kaduillamme?

Väkivaltainen poliisi pelottaa

Juuri, kun ylikomisario Jussi Huhtela oli päässyt twiittaamasta Suvi Auviselle, ettei Suomessa ole poliisiväkivaltaa, poliisi innostui kaasuttelemaan ihmisiä Helsingin Dallapé-puistossa.

Harjussa sijaitsevassa Dallapéssa järjestettiin eilen anarkistisen Musta Kallio -tapahtuman avajaiskonsertti. Sen pääesiintyjä Julma-Henri oli juuri lopettanut, kun puiston reunalla tarkkaillut poliisi oli ilmeisesti päättänyt lopettaa juhlat. Itse istuin sen verran kauempana, etten edes huomannut poliisien läsnäoloa ennen kuin ihmiset lähtivät kasvojaan pidellen juoksemaan heitä karkuun. Savusta päätellen poliisi käytti kyynelkaasukranaatteja, minkä lisäksi moni sai pippurisumutetta kasvoilleen. Mitään poistumiskäskyä tai ennakkovaroitusta kaasun käytöstä poliisi ei antanut.

Tällaiset mielivaltaiset väkivallanteot poliisin suunnalta alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus, ja se on todella huono merkki. Huolestuttavaa on myös, että ylikomisario Huhtelan mukaan poliisin käyttämä kumiluotiase ei edes ole ase vaan voimankäyttöväline. Tätä voimankäyttövälinettä oli silminnäkijähavaintojen mukaan esitelty myös eilen illalla Dallapéssa.

Viimeistään kuluneen vuoden aikana luottamukseni Suomen poliisiin on romuttunut. Olen todistanut täysin tarpeetonta voimankäyttöä useassa eri mielenosoituksessa ja tullut itsekin perusteettomasti uhkailluksi sekä kumiluotiaseella että pampulla. Poliisi on käynyt minuun käsiksi tönimällä, ja paljon pahempaa kohtelua on saanut moni muu samoihin rasismia vastustaviin mielenosoituksiin osallistunut. Olen nähnyt tarpeettomia kiinniottoja, rasistien kanssa veljeilyä ja ihan puhdasta väkivaltaa. Siitäkin huolimatta, että tätä poliisiväkivaltaa ei meillä ole olemassa.

Ihmisten luottamus poliisiin tuntuu Suomessa olevan käsittämättömän korkea. Kun olen puhunut kokemuksistani, niitä on systemaattisesti vähätelty tai ne on kiistetty kokonaan. Tätä luottamusta poliisi käyttää selkeästi häikäilemättä hyväkseen.