”Yhdessä tekeminen ja kokeminen lisäävät ihmisten luottamusta toisiinsa ja elämään yleensä” – tukeni Keltaiselle Manifestille

Kansalaisaktivisti, taiteilija ja muusiko Maria Mattila eli Mara Balls toimittaa näillä hetkillä laatimansa Keltaisen Manifestin Tampereen Morkun aukion ja Ratapihankadun asemakaavoituksesta järjestettävään avoimeen yleisötilaisuuteen. Manifesti vaatii kaupungilta uusia tiloja Tampereen Tammelasta puretulle Keltaiselle Talolle.

keltaane

Mattila ja Keltaisen Talon yhteisö ovat esimerkillään innoittaneet minua ja muuta Alakulttuurikeskus Loukon perustamiseksi työskentelevää porukkaa suuresti. Tampereella toteutunut vapaan kulttuurin tila on antanut motivaatiota ja uskoa siihen, että epäkaupallista kulttuuritoimintaa ja ennen kaikkea sen ympärille muodostuvaa hierarkioista vapaata yhteisöllisyyttä todella tarvitaan ja kaivataan.

Keltaisen Manifestin julkaisemalla haluan ilmaista tukeni pyrkimyksille saada Tampereelle uusi tila kansankulttuurille. Samalla toivon myös Helsingin Kaupungin edustajien huomioivan tämän ja vastaavan yhteydenottopyyntöihini liittyen tilan saamiseksi vastaavanlaiseen toimintaan.

Tsemppiä Tampereelle, ja perästä tullaan!

Yhdessä tekeminen ja kokeminen lisäävät ihmisten luottamusta toisiinsa ja elämään yleensä. Rohkeutta on kohdata toinen ihminen lihassa ja hengessä tässä digitalisoituvassa ajassa, jossa muukalaisviha, näkymätön kastijako ja tuntematon pelko nakertavat ihmisen yhteyttä toiseen.

KELTAINEN MANIFESTI

Keltainen Talo on tapa luoda yhdessä kansankulttuuria. Se on mielentila, muutosvoima ja oodi keskeneräisyydelle. Keltainen Talo on rohkeutta kohdata ihminen.

Vuonna 2014 käynnistin Tampereella sijaitsevassa vanhassa rintamamiestalossa ihmiskokeen nimeltä Keltainen Talo. Kyseessä oli kaikille avoin, epäkaupallinen ja musiikkipainotteinen vapaa kulttuurin tila ilman hierarkiaa, valvontaa tai organisaatiota. Toimin kahden vuoden ajan talon talkkarina ja eräänlaisena primus moottorina, mutta apunani oli alusta alkaen kymmeniä vapaaehtoisia joita ilman Keltaista Taloa ei olisi koskaan syntynyt. Kahden vuoden aikana talossa järjestettiin satoja konsertteja, kymmeniä näyttelyitä, työpajoja, keskustelupaneeleita ja ”kyläjuhlia”. Kaikki talon tapahtumat ja toiminta oli ilmaista ja toteutettiin talkootyönä. Artisteille kerättiin kolehti kattamaan matkakuluja, tölkkirahoilla ostettiin kahvia, saimme lähileipomosta pullalahjoituksia jne. Ennen kaikkea Keltainen Talo oli kohtaamispaikka. Ihmiset kohtasivat toisensa neutraalilla maaperällä, jossa statuksella tai yhteiskunnallisella asemalla ei ollut merkitystä. Tämän mahdollisti se, että tilassa rahalla ei ollut valtaa. Keltainen Talo oli yhteisö, johon sai vapaasti tulla ja mennä. Se tarjosi ihmisille sosiaalista tukea, vertaistukea ja myös työllisti ja kuntoutti ihmisiä. Keltainen Talo oli monelle turvapaikka. Vuonna 2016 kaupunki päätti purkaa huonokuntoisen talon. Kun talo purettiin, vahvat juuret kahden vuoden aikana kasvattanut yhteisö jäi kodittomaksi.

Keltainen Talo ei ole vain seiniä, katto ja keltaista maalia. Keltainen Talo on tapa ajatella, toimia, luoda kulttuuria ja kohdata ihminen. Yhteisöllisyys, talkootyö ja yhdessä ponnistelu, sekä musiikin parantava voima hoitavat rahan, vihan, pelon ja valtataistelun runtelemaa maailmaa. Yhdessä tekeminen ja kokeminen lisäävät ihmisten luottamusta toisiinsa ja elämään yleensä. Rohkeutta on kohdata toinen ihminen lihassa ja hengessä tässä digitalisoituvassa ajassa, jossa muukalaisviha, näkymätön kastijako ja tuntematon pelko nakertavat ihmisen yhteyttä toiseen.

Maria Mattila
Muusikko, taiteilija, yrittäjä ja kansalaisaktivisti
11.9.2017 Tampereella

Helsinkiin syrjinnästä vapaa kulttuurikeskus

Blogini on ollut hiljaa hyvästä syystä. Olemme perustamassa Helsinkiin esteetöntä ja turvallisen tilan periaatteita noudattavaa kulttuurikeskus Loukkoa. Tiloissa tulee toimimaan myös tekijöilleen esteetön huoneteatteri Heimo, alakulttuuripainotteinen keikkatila, matalan kynnyksen galleria sekä muun muassa säännöllistä klubi- ja työpajatoimintaa. Ajatuksenamme on osallistaa ja työllistää varsinkin nuoria ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet kulttuuri- ja harrastustoiminnan tai avoimen työnhaun ulkopuolelle.

Neuvottelemme parhaillaan täydellisestä tilasta kantakaupungin alueella, julkisten kulkuyhteyksien varrella. Nyt tarvitsemme apuasi.

Kuvankaappaus 2017-9-6 kello 13.03.56

Vaikka moni asia on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna hyvin, ei kaikilla ole täälläkään tasavertaiset mahdollisuudet. Esimerkiksi vamma, sukupuoli, syntyperä, seksuaalisuus tai vain massasta poikkeava ulkonäkö voivat jättää meille monille muille itsestäänselvien mahdollisuuksien ulkopuolelle. Syrjintä ja sen pelko estävät monia osallistumasta esimerkiksi julkisiin tapahtumiin.

Marginaali- ja vähemmistöryhmiin kuuluvat työnnetään usein omiin porukoihinsa; vammaiset harrastakoot keskenään ja seksuaalivähemmistöt osallistukoot omaan järjestötoimintaansa. Me haluamme luoda tilan, jonne jokainen voi tulla – ei ”poikkeavuutensa” johdosta vaan siitä huolimatta. Yhteisön merkitystä elämässä ei voi vähätellä.

Työryhmässämme on niin teatteri-, media- kuin hoiva-alankin ammattilaisia, kuvataiteilijoita, tapahtumatuottajia ja tutkijoita sekä tietysti kokemusasiantuntijuutta. Olemme hankkeella yli 40 säätiön järjestämässä Vuosisadan rakentajat -rahoituskilpailun finaalissa. Lisäksi aloitimme juuri mesenaattikampanjan, jonka kautta toivomme saavamme kasaan osan hankkeen alkukustannuksista. Voisitko sinä, yrityksesi tai mahdollisesti joku tuntemasi auttaa meitä?

Mesenointi onnistuu 12 eurosta ylöspäin, ja listasta voi valita itselleen tai yritykselleen sopivan summan ja vastikkeen. Joukkorahoituksen etu on siinä, että jos hankkeemme ei toteudu, saat rahasi takaisin. Jos et voi auttaa rahallisesti, myös kampanjasivun tai tämän postauksen jakaminen eteenpäin auttaa.

Aloitamme Helsingistä, mutta pidemmän aikavälin tavoitteenamme on luoda esteettömämpi ja syrjimättömämpi Suomi ulottamalla toiminta valtakunnalliseksi. Lue lisää mesenaattikampanjamme sivulta ja Vuosisadan rakentajat -kilpailun esittelystä.

Kiitos <3 Tehdään tämä yhdessä!

Punkkarit sillan alla -tapahtumassa ei rakenneltu keskiluokkaista identiteettiä

Kun Veikka Lahtinen julkaisi paljon keskustelua herättäneen blogitekstinsä kaupunkikulttuurista keskiluokan egonpönkittäjänä, en tunnistanut siitä omaa kaupunkikulttuuriani. Jaan kyllä Lahtisen näkemyksen siitä, että moni kaupunkikulttuuriksi miellettävä on hinnoitellut itsensä joidenkin yhteiskuntaluokkien ulottumattomiin, mutta onneksi kaupunkikulttuuri on muutakin kuin korianteriannoksia Instagramissa. Omaan tulotasoon ja makuun sopivaa kaupunkikulttuuria saa sillä, kun menee kadulle ja tekee sellaista. Siitä eilen järjestetty, järjestyksessään toinen Punkkarit sillan alla sekä vaikkapa vuosittaiset kadunvaltaukset ovat malliesimerkkejä; yhdessä tehtyä, kaupunkitilaa hyödyntävää ja kävijöille ilmaista.

Stress Factor sillan alla. Kuva: Paavo Lehtonen

Uusi lempibändini Stress Factor sillan alla. Kuva: Paavo Lehtonen

Captain Morgan’s Sinking Ship tulkitsi rakkauslaulut mm. kodeiinille sekä kauniille kanalle, joka tapettiin ja syötiin.

Keskikaljakuosi. Ihanaa nähdä, että hommat jatkuu ja nuoriso löytää hyvien harrastusten pariin!

Keikkojen yhteydessä käytiin myös bike warsit!

Keikkojen yhteydessä käytiin myös Bike Wars!

Tällaiset tapahtumat aina muistuttavat siitä, miksi punk on niin hienoa. Nautin toki musiikista ja ihmisistä, mutta parasta on  DIY-kulttuuri. Kun raha ei juurikaan vaihda omistajaa, tehdään tekemisen ilosta ja keksitään mitä mielikuvituksekkaampia ratkaisuja. Ihmiset ovat valmiita laittamaan aikaa ja vaivaa sen eteen, että muut saavat fiilistellä, eikä kukaan pyri rikastumaan toisten kustannuksella. Tarjoiltiin sillan alla toki street foodiakin, nimittäin kiljua ja seitanhodareita kuluttajaystävälliseen hintaan.

Kaupunkikulttuuri on sitä millaiseksi kaupunkilaiset sen tekevät. Jos Ravintolapäivän muuttuminen ravintoloiden rahastusjuhlaksi vituttaa, voi itse toteuttaa tapahtuman alkuperäistä ajatusta ja olla liittymättä mukaan hyödyntavoitteluun. Tai jättää väliin ja tehdä jotain muuta. Lupaviidakossa räpiminen hankaloittaa ja hidastaa tapahtumajärjestämistä aivan valtavasti, joten ehkä kaupunkikulttuurimme tarvitsisi nyt vain jonkun verran reipasta kansalaistottelemattomuutta. Kadut, puistot ja siltojen alustat ovat kaupunkilaisten aluetta, otetaan ne kunnolla käyttöön. Kun tarpeeksi moni toimii samoin, kaupunkikulttuuri muuttuu väkisinkin. Vähemmän ruokapornoa ja keskiluokkaistamista, enemmän munaa tai jotain sinne päin!