Vanha kunnon vaalivagina

vagina

Vaalipäivän kunniaksi tekee mieleni nostaa pöydälle Sanna Ukkolan aivopieru ehdokkaan alapään äänestämisestä. Kirjoituksessaan Ukkola kritisoi sukupuolen perusteella äänestämistä, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävä avaus, mutta oletus, että kukaan äänestäisi naista vain naiseuden vuoksi on outo. Ja ylipäätään väite, että naiseus olisi yhtä kuin vagina… No, ehkei edes mennä siihen.

Ukkolan maailmassa kuitenkin ilmeisesti on vain miehiä ja naisia ja sukupuoli määräytyy pelkästään genitaalien perusteella. Oikeasti olisi tietysti hirvittävän tärkeää, että sukupuolen moninaisuus näkyisi myös valtuustoissa, mutta koska Ukkolan postaus kuitenkin käsitteli nimenomaan naisten äänestämistä, pitäydyn lopputekstin samassa binäärisessä kuplassa.

On erikoinen ajatus, ettei sukupuoli saisi olla äänestyskriteeri. Toki ehdokas tulee valita ennen kaikkea itselle oikean tuntuisen arvomaailman ja agendan perusteella, mutta mikäli valitsemassani puolueessa on kaksi itselleni yhtä sopivaa ehdokasta, joista toinen on nainen ja toinen mies, äänestän naista. Jos halutaan vaikuttaa siihen, että yhteisistä asioista on päättämässä muitakin kuin keski-ikäisiä valkoisia miehiä, täytyy äänestää myös siitä poikkeavia ehdokkaita. Tästä syystä ehdokkaan sukupuoli, ikä ja esimerkiksi kaupunginosa, mistä hän on kotoisin, voivat olla aivan hyviä perusteita ajettavan asian ohessa.

Koska tästäkin postauksesta on tavalliseen tapaan odotettavissa miespuolisten lukijoiden minuun kohdistama paskamyrsky, haluan alleviivata, etten missään tapauksessa yritä väittää ettei päteviä miespuolisia ehdokkaita tulisi äänestää. Olen siitä Ukkolan kanssa täysin samaa mieltä, että ehdokkaan sukupuolella ei tulisi olla mitään väliä. Koska yhteiskuntamme ei kuitenkaan vielä ole tasa-arvoinen, sillä nyt vain on. Juuri tähänhän Ukkolan tekstissään ihmettelemä kiintiöajattelukin perustuu – toki absoluuttisen tasa-arvon toteutuessa kaikista kiintiöistä tulee tarpeettomia.

Eikö ole muuten jännä, että kun mies äänestää miestä, kukaan ei oleta sen tapahtuneen ehdokkaan housujen sisällön vaan pätevyyden johdosta.

Älä äänestä, jos et tiedä mitä äänestät

Lukemattomia kertoja olen kuullut niin kasvokkain käydyissä keskusteluissa kuin televisio-ohjelmissakin ihmisten julistavan, ettei politiikka ole heidän juttunsa eikä se kiinnosta heitä laisinkaan. Luultavasti ainakin osa näistä ihmisistä äänestää siitä huolimatta, sillä onhan se nyt kansalaisvelvollisuus ja sitten voi juoda vaalikahvit. Selkäpiitäni karmii miettiä, millä perustein äänestäminen tällaisissa tapauksissa käy.

Jo useampien vaalien alla olen haaveillut samasta: pitäisipä ennen äänioikeuden saamista läpäistä jonkinlainen testi. En tarkoita älykkyystestiä, vaan edes pintapuolista politiikan ymmärtämistä kartoittavaa kyselyä, jossa testattaisiin ymmärtääkö äänestäjä esimerkiksi oikeisto-vasemmisto-akselin ja mihin kohtaan sitä eri puolueet sijoittuvat. Ehkä jonkinlainen yhdistä puolue ja politiikan painopisteet/arvomaailmat -tehtävä voisi myös olla paikallaan.

Täysin räikeästi mutulla nimittäin väittäisin, että erityisesti kuntavaaleissa äänestetään usein tuttua naamaa – sitä, joka on usein paikallislehdessä tai sitä, joka huseeraa aktiivisesti junnu-urheilun parissa. Vähemmän uhrataan ajatusta sille, minkä puolueen listalla kyseinen ehdokas on ja varsinkaan sille, mitä arvoja tämä puolue oikeasti edustaa. Mikä muu selittäisi esimerkiksi sen, että vuodesta toiseen duunari äänestää kokoomuslaista?

Eihän se sinänsä ole ihme, kun moni ehdokaskin tuntuu ajamansa asian sijaan korostavan lähinnä titteleitään. Monilla mainoksessa ei edes näy puoluetta – oletettavasti, koska ihmisten oletetaan tunnistavan tuttu nimi ja äänestävän sen perusteella. Vaikka kuntavaalien sanotaan olevan henkilövaalit, ääni menee silti aina myös puolueelle, eikä ole mitenkään yhdentekevää, miten puolueiden valta valtuustoissa jakautuu.

siirilä

Kuva napattu Suomen karuimmat vaalikuvat -Facebook-sivulta.

Ymmärrän kyllä demokratian perusperiaatteen koko kansan tahdon toteutumisesta, mutta monesti tuntuu, että kansa ei tiedä kuka sen tahtoa oikeasti edistää. Kun kuitenkin vedotaan siihen, että ”kaikilla on oikeus mielipiteeseensä”, voi kysyä, onko kyseessä varsinaisesti vakavasti otettava mielipide, jos se ei pohjaa mihinkään muuhun kuin kuvien katseluun, tuttuun naamaan tai naapurin kertomaan? Ei kansan tahto toteudu silloinkaan, jos kansa äänestää tietämättömyyttään tahtoaan vastaan – vaikka vika olisikin oma.

Aina sanotaan, että pitää äänestää, jotta sitten on ainakin varaa valittaa. En ole tästä ihan varma. Kannattaako tosiaan äänestää, jos ei edes tiedä minkä puolesta tai mitä vastaan toimii?

Ja vaikka alun ehdotukseni olikin puolileikillään heitetty, en pitäisi ihmisten hieman pakottamallakaan politiikkaan perehdyttämistä huonona asiana. Äänestysprosentti varmasti laskisi, jos kansalaiset joutuisivat näkemään enemmän vaivaa äänestääkseen, mutta tulos olisi luultavasti hyvin toisenlainen kuin politiikkamme tällä hetkellä.

 

Törmäsin muuten jokin aika sitten artikkeliin kokeilusta, jossa uutisten kommentointi mahdollistui vasta lyhyen luetunymmärtämistehtävän jälkeen. En onnistunut kyseistä artikkelia enää löytämään, joten on täysin mahdollista, että se oli täysi läppä. Oli miten oli, siitä asti olen haaveillut moisesta myös blogiini. Sen verran monesta kommentista näkee, että ne on kirjoitettu pelkän otsikon perusteella. Jännittävää nähdä, tapahtuuko sama myös tällä kertaa!